Ahdistaa kun kukaan ei tarjoa apua - vauvan koliikki..

ja aina ensin sanotaan että ei onnistu. Sitten täytyy pyytää kovempaa. Soitat tunnin välein neuvolaan. Yksi tuttuni teki itsestään lastensuojeluilmoituksen ja jo alkoi apua tulla.

Onneksi täällä Tampereella ainakaan saa kunnon HOITOapua. Soittaisin varmaan suoraan ko. palveluun ja sanoisin suorat sanat, että eikö tosiaan saa HOITAJAA, että kaipaan UNTA, en keskusteluja.

muuten kuin kertomalla, että ihan oikeasti tuo menee ohi. joku päivä tuo on vain paha muisto.



mutta kysyn kuitenkin oletko kertonut varmasti kaikille tilanteesta? itse olen huolissani miniä(puolikkaasta)ni, joka aina hymyilee ja sanoo vauvan olen täydellisen ihana, suloinen, hyvinnukkuva ja mitähän vielä... yritän aina sanoa, että tajuaahan hän, ettei hänen tarvitse jaksaa kantaa koko maailmaa harteillaan ja hän hymyilee ja sanoo, että kaikki on ok. haluan luottaa häneen. hän on hieno ihminen, mutta pelkään, että hän yrittää esittää hurjan urheaa ihan vain siksi, että sisaruksillaan on paljon lapsia ja nämä ovat aina pärjänneet näiden kanssa. miten kysyt mitään niin hienotunteisesti, ettet väitä epäileväsi äidin kykenevyyttä, jos näet samalla tämän olevan väsynyt?

Käykö isompi päivähoidossa? Voisi olla pieni apu.



Missä asut? Jos Turussa, niin voisin tulla joskus auttelemaan?

meidän nyt jo 9v esikoinen oli koliikkivauva ja vieläkin saan kylmiä väreitä kun muistelen niitä aikoja, huuto alkoi aina iltasella seiskan maissa ja päättyi keskiyön-aamukolmen välissä. Sitä kesti 3vko-4kk iän.



Onneksi ihmismieli myös unohtaa ison osan tuollaisista kokemuksista - emme kai muuten olisi halunneet vielä kahta lasta lisää.



Sinuna vaatisin apua vahvemmin; eikö äitisi oikeasti halua auttaa? Lapsettomille ystävillekin kannattaa ehkä sanoa tosi suoraan, että olet todella väsynyt, pelkäät masentumista ja nyt jos koskaan Tarvitset Apua. Ihmiset eivät usein oikein käsitä mistä tuossa on kyse. Löytyykö naapurustosta reippaita kuusikymppisiä tätejä, jotka eivät vielä ole mummeja itse? Kannattaa miettiä monia eri vaihtoehtoja. Onko teillä varaa palkata joku opiskelija tms välillä avuksesi, vaikka kodinhoitoon ja vauvanvahdiksi että saist päivällä nukuttua.



Ja sitten: osteopatia, akupunktio, vyöhyketerapia jne kannattaa miettiä! Onko masuvaivoja: vatsahierontaa, ilmavaivaruoat omasta valiosta pois jne. Olethan selvittänyt tällaiset asiat?



Tsemppiä!!

mutta toivon kovasti, että vaivat loppuvat ja saatte lapsenne takaisin! Meidänkin oli lieviä vatsavaivoja teihin verrattuna, mutta sekin oli tarpeeksi ikävää. Onko paikkakunnallanne MLL:n toimintaa, sieltä saattaisi ehkä löytyä apua. Kummallista, ettei perhetyöntekijä voi auttaa käytännön elämässä. Viimeisenä keinona kokeile puhelua lastensuojeluun, vaikka siitäkään ei varmaa tulosta ole antaa. Voimia koko perheelle!

Kyllä mä tässä pyristelen ja aion selvitä. KAadun aina nukkumaan, kun lapset menevät päiväunille ja istutan välillä esikoista (2,5 v), joka siis kotona DVD:n edessä. Oli pakko vaan avautua, kun ottaa niin päähän lähipiirini saamattomuus. Olen kyllä pyytänyt ihan suoraankin apua esim. äidiltäni. Itkien hänelle tilitin jaksamistani ja pyysin apuun, mutta hän ei auta, kun ei halua. Aina ollut samanlainen lapsesta asti, kun olin kipeänä, oon saanut yksin selvitä ja ihmettelenkin miten musta näinkin täysjärkinen on tullut tuollaisen äidin lapsena. Kavereille olen myös kyllä tehnyt selväksi, että apua ei ole ja sitä tarvitsisin + itkenyt, mutta en viitsi enää suoraan pommittaa avunpyynnöillä. Kyllä normaali ihminen tajuaa tuossa kohdassa tarjota apua, varsinkin kun aika selkeästi erittelin erilaisia auttamismahdollisuuksia (esim. esikoinen aamulla puistoon, illalla hetkeksi kantelemaan vauvaa alkuillasta tms.. )



Kiitos sinulle joka tarjosit apua, asun aika kaukana Turusta. Kyllä mä tästä hengissä selviän, mutta tekisi mieli kyllä muistaa seuraavalla kerralla kun joku tarvitsee apua. Olen tosi kateellinen ihmisille, joilla hyvät tukiverkot..

sano että olet mielestäsi ollut auttamassa häntä monta kertaa. Laita vaikka näille läheisimmille ystävillesi yhteisviestiä, että kaipaisit nyt puolestasi oikeasti ystävien konkreettista tukea, heti, etkä osaa enää paremmin pyytää. Jos sittenkään ei tule apua, niin ei taida olla kummoiset ystävät, mutta anna ainakin heille mahdollisuus ymmärtää auttaa.



Missä päin asut?

onko lähelläkään sinua? tai jotakuta toista, joka tarvitsee apua? itse olen päivät kotona vaikeavammaisen teinin kanssa ja voisin siinä sivussa auttaa jotakuta, joka sitä tarvitsee. vaikeavammaisen lapsen omaishoitaminen voi kuulostaa hankalalta ja aikaavievältä, muttei ole sitä muuten kuin siinä mielessä, että vaatii kotona oloa, eli voisin todellakin keskittyä hoitamaan jotakuta toistakin tässä samalla. :)

Tuollaista se monta kertaa on. Itse olen pohjalaisesta suvusta, jossa itsenäisesti pärjääminen on ihan neuroottisuuteen asti kunnia-asia. Mies taas karjalaisesta suvusta, jossa apua pyydetään vähän väliä ja annetaan mielellään.



Minä kyllä loukkaantuisin aika verisesti, jos ystävät eivät selvään pyyntöön reagoisi. Olethan sanonut selvin sanoin, että "Pyydän, tule viemään esikoista puistoon tiistaina, että saan edes kerran ottaa kunnon päiväunet..." Siis yksilöi pyyntö, äläkä yleisesti kyynelehdi väsymystäsi (joo, normaali-ihminen nyt kyllä siitäkin tajuaisi ojentaa auttavan kätensä).



Mihin sellaisia ystäviä tarvitaan, jotka ottavat kyllä muutto-avun yms. vastaan, mutta eivät koskaan vastineeksi tee mitään?



Onko sinulla/miehelläsi ketään muuta sukulaista?



Tai entä olisiko teillä sen verran rahaa, että voisitte palkata Mannerheimin lastensuojeluliitosta hoitajaa - se maksaa 8,20 tunnissa, mutta jos teillä vauva kuitenkin päivällä on ihan normaalihoitoinen, niin voisit palkata hoitajan teille vaikka kolmeksi tunniksi muutamana päivänä viikossa PÄIVÄLLÄ ja ulkoistaa lastenhoidon hänelle sen ajaksi, että saisit ottaa nokkaunet.



Sekin auttaisi sinua pysymään tolpillasi, ei tuo enää kauhean kauan kestäne.



Voimia, ei voi muuta sanoa.

tulla pikku palkalla auttamaan?

Meillä oli sama tilanne, kolmas lapsi oli koliikkivauva ja mies viikot poissa kotoa.kaikki illat kanniskelin itkevää vauvaa. Isommat lapset olivat onneksi päiväkodissa, muuten olisin kyllä romahtanut. Onko ketään esim työkaveria tms jonka voit pyytää kahville illalla ja siinä samalla vähän auttaisi? Tai ketään tuttua tyttöä joka voisi lähteä vaunukävelylle vauvan kanssa, että saisit hengähtää? Ja kun saat "vapaata", tee sellaista mikä rentouttaa (ja jätä kotityöt myöhemmäksi). Minulle neuvolassa kyll sanottiin, että perheapua saa nimenomaan arjen askareisiin ei puhumiseen. Soita sinne uudestaan ja kysy miten se nyt on. Voimia!

inhottava koliikki. Sellanen ratkaisu auttaa vähän oikeesti, että laitat illalla sitten korvatulpat, niin se itku ei kuulu niin kovaa ja ärsyttää vähemmän.

Vituttaa edelleen, että uskottiin neuvolaa ja neuvolalääkäriä ja kaikkia muita, eikä kävelty yksityiselle tuota aiemmin. Diagnoosina tosi ärhäkkä maitoallergia (ei kestä tippaakaan maitoa, missään muodossa) ja sen päälle on kertynyt aimo kasa ruoka-allergioita. Niin ja tukeako? Heh, ei todellakaan.



Itse olisi varmaan pitänyt kaiken väsymyksen ja pimeyden keskellä neuvotella terkkarin kanssa perhetyöntekijän saamisesta. Pitää lyödä nyrkkiä pöytään ja VAATIA tukea. Nyt kun pahin on jo takana, en tosiaankaan käsitä miten selvittiin täysijärkisinä. Ihan paskaa, sanonpa vaan.

aika usein koliikille löytyy ihan selvä syy...



Vauvakeinu (ns. koliikkikeinu) voi auttaa, meillä allergiaansa itkevä pikkuinen rauhoittui siihen. Samoin kantoliinassa hytkyttely vaputti sentään kädet muuhun. Ja tosiaan piti kunnolla hytkytellä, että itku vaimeni, tanssiminen esim. helpotti lapsen oloa. Jos raha ei ole este, niin palkatkaa joku auttamaan. Nyt kesää vasten luulisi löytyvän vaikka opiskelijoita/koululaisia auttelemaan. Vaikka viemään esikoista ulos ja/tai vauvaa lenkille. Ja ystäville voisit ehkä esittää selkeän pyynnön tyyliin: Voisitko auttaa ja tulla vaikka ulkoilemaan "Liisan" kanssa ensi lauantaina? "Matti" palaa työmatkalta vasta illalla ja kaipaisin hieman hengähdystaukoa." Ja yritä olla loukkaantumatta, jos ei apua tule.



Toivottavasti syy itkuun löytyy. Muistan itse miten ihanaa oli, kun syy keskimmäisemme allergiaan löytyi (maito) ja itkuviikkojen jälkeen saimme rauhallisen vauvan. Ainahan syytä ei noin selkeästi löydy, mutta maitoallergiakin voi juuri parin viikon iässä alkaa ilmetä. Meillä ainakin kävi juuri näin. Vasta 6 viikon iässä ilmaantui ihottuma ja lääkärikin uskoi itkun johtuvan allergiasta. Siihen asti väitti "tavalliseksi" koliikiksi. Maidon poisjättäminen omasta ruokavaliostani (imetin) lopetti itkun kahdessa viikossa, mutta 6 viikkoa vauva-ajasta meni "turhaan" itkevän vauvan kanssa.

Muistan kun toka lapsi syntyi, eka oli silloin noin 2v. Olin ihan poikki ekat kuukaudet eikä ollut koliikkia tms muuta ylimääräistä.



Apua pitää pyytää suoraan ystäviltä. Ja neuvolasta vaatia.

ulkoiluttamaan isompaa lasta ja toisinaan vauvaakin. Saisit nukkua päivällä ja aikaa sinulle.

Itse tutustuin naapurin teinityttöihin ja sain aina ulkoilutusapua heistä pientä korvausta vastaan.

Tai entä olisiko teillä sen verran rahaa, että voisitte palkata Mannerheimin lastensuojeluliitosta hoitajaa - se maksaa 8,20 tunnissa, mutta jos teillä vauva kuitenkin päivällä on ihan normaalihoitoinen, niin voisit palkata hoitajan teille vaikka kolmeksi tunniksi muutamana päivänä viikossa PÄIVÄLLÄ ja ulkoistaa lastenhoidon hänelle sen ajaksi, että saisit ottaa nokkaunet. Sekin auttaisi sinua pysymään tolpillasi, ei tuo enää kauhean kauan kestäne. Voimia, ei voi muuta sanoa.

kunnilla on monessa paikassa mahdollisuus järjestää LAPSIPERHEIDEN KOTIPALVELUN APUA jossa perhetyöntekijä tulee hoitamaan lasta kotiin, että vanhemmilla mahdollisuus levätä. Tiedot löytyvät jokaisen kunnan omalta sivulta. Tosin myös neuvolan täytyy osata ohjata oikean palvelun pariin ja antaa numeroita.Palvelun maksu on tuloihin sidonnainen, mutta pienituloisilla usein maksunvapautus.



Yksityisellä taholla MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO(MLL)-lastenhoitajaa on mahdollisuus pyytää kotiin maksua vastaan. Myös VÄESTÖLIITTO - tarjoaa yksityistä hoitoapua.



Leikkipuistoissa voi pyytää apua esim. kerhon tädeiltä satunnaisesti. Useissa leikkipuistoissa järjestetään yli 2-v kerhotoimintaa 2-3pv viikkoa n.3tuntia kerrallaan johon voi hakea lapselle paikkaa.



Kannattaa kysyä apua myös oman alueen SEURAKUNNALTA.



Toivottavasti saisit apua neuvolasta koska kyllä heidän pitää osata auttaa....



TSEMPPIÄ!

ja tuntuu, että pitäisi tyyliin tehdä kuolemaa, että uskaltaisi vasta myöntää heikkoutensa ja avuntarpeensa. Äitini auttaa omasta mielestään paljon, minusta hän voisi auttaa jopa enemmän.

Tiedän, olen kiittämätön. Olen välillä vain niin poikki, enkä siltikään usko sen olevan tarpeeksi pätevä syy pyytää suoraan apua. Lapsen isältä olen pyytänyt apua, hän on kotoisin yhteisöllisestä kulttuurista - mutta ei auta minua yhtään.