Ihmisten ilkeys järkyttää-olenko "henkisesti" lapsen tasolla?

Ei tuo suoraan sanottuna ihan normaaliltakaan kuulosta. Tietysti toisista juoruilu on ikävää, mutta on huolestuttavaa jos sen takia vetäydyt ihmisten seurasta omiin oloihisi. Millaiset kasvuolosuhteet lapsikin saa, jos äiti ei uskalla tavata ihmisiä?

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 17:46"]

Lapsen tasolla on ilkeilijät, et sinä.

[/quote]

Aivan. Vaatii ihmisen luonteelta erittäin paljon enemmän olla voittopuolisesti hyväntahtoinen, kuin ilkeilevä, nälvivä ja rikkova.

Aivan. Puhuminen muiden tekemisistä ja "asioista" on ihan normaalia jokaisessa "kansanluokassa" ja paljon puhutaan hyvässäkin hengessä ja arvostellenkin ja pahan puhuminen , ilkeily ja juoruaminen ja mustamaalaminen ovat sitä aikuisten maailmaa johon kasvetaan. Silti sanoisin että on paljon ihmisestä kiinni miten asian esittää ja miksi haluaa loukata tarkoituksella se kertoo ihmisestä itsestään aika paljon. Sisar kateutta on varmasti jokainen kokenut myös aikuisena ja se voi olla hyvinkin elämää rasittavaa. Niin se että sanalla satuttaminen ja loukkaaminen olisi oikeutettua ja sitä pitäisi vaan sietää koska kaikki sitä tekee ja se vääristely asioista kun ei tiedetä asioiden oikeaa laitaa voi vaikuttaa todella paljon esim koko perheeseen tai syrjäyttää yksinäisen ihmisen . Kyllä juoru puheet saavat paljon pahaa aikaan ja antavat ihmisestä väärän kuvan sellaiselle joka ei entuudestaan tiedä ja tunne. Ennakkoluuloa ja väärää tietoa on helppo kylvää mutta sen oikaiseminen ei olekkaan niin helppoa. Yleensääkkin tässä tulee mieleen että onko kovuus ilkeys ja pahansuopainen juoruilu opeteltava itsekkin että sitä sietäisi paremmin eikä se häiritsisi muissakaan ihmisissä. On nimittäin todella harvinaista että joku tulisi positiivsesti kertomaan mitä mukavaa jollekkin on käynyt. Toki ikävistäkin on hyvä keskustella mutta jokainen kai nyt tajuaa mistä on kysymys. Saman asian voi esittää monella tapaa esim jos naapurin Erkki on käynyt kalassa mutta ei saanut saalista niin naapuri sanoo että:" Ei se Erkki edes kalaa saanut vaikka oli päivän kalastamassa. tai: " Erkki se kävi kalassa ja jaksoi olla koko pitkän päivän vaikka ei saanut kalaa..on se sitkeä kalamies ! "Kolmas. "Ei se Erkki missään kalassa käynyt , eihän sillä ole kalojakaan eikä tainnut käydä koko järvelläkään..vieras nainen sillä on  ja kalareissu vaan hämäystä jne.

Ainahan ei tarkoiteta sitä mitä sanotaan varsinkaan jos loukataan toista pahasti. On helppo sanoa "En tarkoittanut sitä " . Täytyyhän ihmisten saada sanoa mitä ajattelevat..silti se hämmästyttää miten itsekkäitä ja ilkeitä ihmiset ovat toisilleen.

Vietin unettomia öitä ja valvoin kokonaan melkein viikon miettien millainen olen ja mietin koko elämääni läpi 4vrk. Sitten minulle valkeni ja vahvistuin monen asian suhteen ja vaikka kaikenmaailman turha juoruilu on ikävää ja nimittely ja haukkuminen tavallisempaa kuin kiitokset ja ystävällisyys huomasin että se ei enää kaada ja romuta minua kun en anna niin tapahtua eli en enää niin paljoa välitä ja vältän sellaisia tilanteita ym. 

Normaali ihminen löytyy Wikipediasta ja lyhyesti sanottuna me kaikki jotka tunnemme vastuuntuntoa ja otamme itsestämme ja tekemisistämme vastuun  ja olemme oikeudentuntoisia olemme normaaleja ihmisiä.

Tuskin ketjun aloittaja nyt kirjaimellisesti on vetäytynyt lapsen kanssa 4 seinän sisälle tai aikoo niin tehdäkkään mutta kuvaannollisesti tekee mieli tehdä niinkuin myös minä välttelen tilanteita ns lähipiirissä. Silti olen sosiaalinen ja päivittäin ihmisten kanssa tekemisissä.

Viellä...Minua ei niin haittaa jos ja kun minusta puhutaan jos se on totta. Aiheita kyllä sinänsä riittää niin ulkonäöstä kuin sairaudesta ja tie mistä. Nuorena olin hoikka ja nätti mutta nykyisin en enää ole kuin nätti :D

Sä kuuntelet omaatuntoasi, mikä on vaan hyvä asia vaikka aiheuttaakin myös ahdistuksen tunteita. Lapsentasolla oleminenhan on hyvä asia :) Jeesuskin sanoi lapsista että heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Siunausta sinulle <3

"30.05.2011 klo 15:07"]

Olen kohta 30-vuotias pienen lapsen äiti. Olen jotenkin järkyttynyt ihmisten kovuudesta, ilkeydestä ja itsekkyydestä. On toki myös ihania ihmisiä, mutta voin pahoin siitä, kun niin monet esimerkiksi puhuu pahaa toisista, ilkeilee, juoruilee... - siis ihan koulutetut, "normaalit" aikuiset ihmiset tekee tätä.
Tekee mieli vaan vetäytyä omiin oloihin.. Tuntuu, että muita tällaiset asiat ei haittaa tai vaivaa. Olenko jäänyt jonnekin pienen lapsen tasolle, kun esimerkiksi ilkeät puheet järkyttävät?

[/quote]

NINAIIRIS

Monia muitakin varmasti vaivaa sama asia mutta laajuudessaan asia on niin yleistä ja aika hyväksyttävääkin että siitä varmaan enemmänkin vaietaan kun puhutaan. Eikä sitä ole helppo näyttää tai siitä kenellekkään puhua vaikka kokisi samoin kuin sinä. Itse olen kärsinyt vuosia vaieten ja et todellakaan ole "jäänyt" lapsen tasolle vaan olet varmasti sympaattinen empaattinen herkkä ihminen joka ei soisi moista pahaa ja ikävää kenenkään kohdalle niinkuin en minäkään.

Työpaikka kiusaamisellekkaan ei usein saa loppua mutta aina voi poistua juoruporukasta ja olla osallistumasta ikäviin juoruihin ja aloittaa itse toisenlaisia ja aiheisia keskusteluja.

Olet herkkä ja varmasti olet asiasta paljon kärsinyt mutta ole iloinen että koet asian noin etkä ole tunteeton ja välinpitämätön ja kylmä ihminen ! Tsemppiä ja kyllä sinä vahvistut ja elämä opettaa ! Säilytä aina sisäinen lapsesi <3

Aiemmissa viesteissä on mielestäni sekoitettu kaksi eri aisaa:

On ihan normaalia ja ihmisille tyypillistä puhua paikalal olemattomien ihmisten asiosita yleensä. Tyyliin "Matti oli ostanut uuden auton." Virtasella oli käynyt varkaita." Mutta siinä vaiheessa, kun aletaan ilkeillen moittia paikalla olemattomia, musta maalata. lisätään juttuihin omaa lisää jne., on kyse ihmisen henkisestä kypsymättömyydestä ja junttiudesta.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 00:21"]

Aiemmissa viesteissä on mielestäni sekoitettu kaksi eri aisaa:

On ihan normaalia ja ihmisille tyypillistä puhua paikalal olemattomien ihmisten asiosita yleensä. Tyyliin "Matti oli ostanut uuden auton." Virtasella oli käynyt varkaita." Mutta siinä vaiheessa, kun aletaan ilkeillen moittia paikalla olemattomia, musta maalata. lisätään juttuihin omaa lisää jne., on kyse ihmisen henkisestä kypsymättömyydestä ja junttiudesta.

[/quote]

samaa mieltä, pointti on erottaa, mikä on sanojen ja puheen takana oleva motiivi.

Et todellakaan ole missään pienen lapsen tasolla. Älä anna negatiivisten vibojen häiritä elämääsi tai saada sinua tuntemaan huonommaksi. Minustakin maailma tuntuu olevan pullollaan negatiivista, juoruiluja, haukkumista jne. mutta ei se minua muuta, tai laske itsetuntoani. Olen itseasiassa vieläkin positiivisempi ja hymyilen muille. Sillä tavalla maailmaa muutetaan.

Ymmärrän hyvin aloittajan tunteet. Mä välillä, tai useinkin, toivon että osaisin olla itsekin yhtä aggressiivinen kuin muut mutta en vaan osaa, ehkä mun hormonitasoissa on jokin vialla... Ja sekin on kyllä tosi että joskus niille puheille antaa liikaa merkitystä, ei ehkä osaa hahmottaa puhujien motiiveja ja sitten tekee sen johtopäätöksen että kyse on silkasta ilkeydestä.

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat.

Jos kaikki ihmiset olis sitä mieltä kuin kaiki ihmiset taitaa olla, että IKINÄ MIHINKÄÄN ei kannata MISSÄÄN NIMESSÄ ottaa harjoittelijoita, kukaan ei ikinä saisi mahdollisuuksia mihinkään niinkuin minä en saa. Mutta ihan sama, mä elän sitten työttömänä loppuikäni, niiden aggressioijien persettähän se repii vaikken edes saa mitään tukia.

itseä ahdistaa maailman pahuus niin paljon, etten uskalla hankkia lapsia..

se on ehkä jo vähän sairasta..?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 04:08"]

itseä ahdistaa maailman pahuus niin paljon, etten uskalla hankkia lapsia..

se on ehkä jo vähän sairasta..?

[/quote]

En tiedä onko, mutta mulla on sama, en välttämättä uskaltaisi tai raaskisi tehdä tai yrittää hankkia lapsia kun tietää että ne joutuvat ehkä kokemaan kaikkea paskaa muiden taholta ihan helvetisti.

Sitä muuten mietin kyllä että mua ahdistaa paljon somea enemmän lukea kaikkia keskustelu-ketjuja, niissähän ne vihat yleensä puretaan, jossain fb:ssä on mun mielestäni jopa kilttiä menoa, kannustetaan ja ollaan positiivisia...

Mulla on myös samoja tuntemuksia, haluaisin olla vaan omassa kuplassa enkä tietää mitään maailman pahuudesta. Osittain hormonit vielä herkistää kun imetän kuopusta. Huoli lapsista ja tulevasta maailmasta ahdistaa. Huomaan että tämä sivusto saa kyyniseksi ihmisten suhteen, vaikka hyviä ihmisiä on paljonkin, en halua enää edes avata ketjuja joista tiedän että ilkeyttä täynnä ja halutaan tuoda pahaa mieltä.

Ihmisten puheisiin sen verran että ihmiset puhuu aina, joillain kyseessä on ihan pahansuopuus, toiset taas haluaa purkaa sydäntään jos esim. Joku on loukannut tai aiheuttanut pahaa mieltä tai ovat muuten huolissaan. Pahansuoville ihmisille ei pidä antaa valtaa ja jos itse kokee ilkeyksiä, kannattaa vastata aina vaan iloisemmalla hymyllä ja olla itse alentumatta syöttiin ja olemalla entistä mukavampi

Mulle ilkeä ihminen on entinen tuttava! Niin saa jäädä ja kerrasta! Pakko vaan todeta että kaikki nämä ilkeät ihmiset on olleet naisia.

Voisin allekirjoittaa kirjoituksesi sanasta sanaan paitsi ettei minulla ole lapsia ja olen hieman vanhempi. TEkee tosiaan vetäytyä pois pihapiiristä ja naapureiden "keskustelu" tuokioista kun aina vaan puhutaan negatiiviseen sävyyn. Kerran sattui niin että meitä oli 5 naapuria siinä yhtä aikaa 2 mummua jotka ovat 80v tietämillä ja sitten pariskunta seinänaapuristani. Asutaan rivitalossa. Oli jotenkin vaitonainen ilmapiiri toisin kun yleensä ja itse koetin jutella ja herätellä jutun aihetta mutta oli vaan hiljaista. Vaivaudun tilanteessa jossa on ihmisiä ja ei kukaan puhu mitään joten aikani pyöriteltyä sormia ja jalkoja kun ei kukaan kiinnostunut yleismaallisista jutun aiheista poistuin paikalta koska oli vaikeaa olla hiljaisuudessa. Jälkeenpäin tuli mieleen sanonta että siitä puhutaan joka ei ole paikalla. Mummujen kanssa yleensä puhutaan ruoan laitosta ja kukkien ja perennojen ja puutarhan hoidosta kun satutaan samaan aikaan. Satuttaa seurata vierestä kun isä haukkuu 5v lastaan pakolaiseksi ja tyhmäksi ja naapurin pappa aina vaan jaksaa tehdä selvitystä toisen naapurimme menemisistä ja tekemisistä ja raha asioista ym. Olenkin ruennut istuskelemaan omalla takapihallani joka on ihan viihtyisä ja välttelen keskusteluja tai juttutuokioita naapureiden kanssa huomenta ja moikkausta pidemmälle. Ihmisten ilkeyteen törmää kyllä joka paikassa ja se on todella raskasta ja rankkaa ja jotenkin olen "yliherkkä" kaikenlaiselle pahansuopuudelle ja työpaikkakiusaamiselle ja kiusaamiselle ja pahan puhumiselle yleensä että oikeasti tulee pahaolo ja oksettaa ym fyysisiä oireita kun se kohdistuu itseen tai läheisiin tai sitä läheltä joutuu seuraamaan. Sitä ei vaan osaa ja jaksa ymmärtää mitenkään. Itse olen joutunut lapsesta asti haukkumisen ja pilkkaamisen kohteeksi ja aikuis iässäkin nimittelyä ja halveksuntaa ym manipulointia kokemaan ja nyt vihdoin pari vuotta sitten päässyt kaiken yli ja alkanut nauttia elämästä ja arvostamaan itseäni. Ehkä juuri sen vuoksi satuttaa niin paljon ihmisten ilkeys vaikka se ei kohdistuisi itseeni kun tiedän miltä se tuntuu ja mihin se voi johtaa. Ainainen syyllisyyden tunne ja olemassa olon oikeus ovat raskas taakka aikuiselle puhumattakaan pienelle lapselle joka tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää ilman vaatimuksia. Ihmiset puhuvat aina ja paljon pahaa mutta miksi se on niin ? Itse tykkään puhua omista asioistani ja olen utelias kuuntelemaan toisen suunnitelmista tai elämästä , tavoitteista tai uusista ideoista. Siskolleni sanoin 2kk sitten että kaipaisin keskustelua enemmän kuin hänen joka päiväistä tilitystään ja itsensä haukkumistaan läskiksi (vaikka painaa kymmeniä kiloja vhemmän kuin minä) ja ainaista moittimista ja ystäviensä arvostelemista. Yhteyden pitomme loppui siihen..kokonaan. Hyvä näin. 

Pitkästi nyt kirjoittelin mutta kyllä sitä itseään suojelee jos mahdollista ja elää toivossa että tapaisi ja tutustuisi useammin sellaisiin ihmisiin jotka eivät aina parjaa lähimmäisiä ja löytäisivät niistä ärsyttävistäkin ihmisistä ne hyvät puolet . Onneksi voi valita ne ihmiset joiden kanssa on tekemisissä ! Toki se on jokaisen oma asia millainen on ajatusmaailma ja ulosanti mutta sen mukaan on varmaan myös ystävät.  Paheita ja huonoja tapoja on varmasti meillä jokaisella mutta kun vaan puhuisimmekin niistä omista virheistä ja epäonnesta niin ehkä niistä omista virheistä oppisikin jotain !

[quote author="Vierailija" time="30.05.2011 klo 17:28"]

"Ihmisten ilkeys järkyttää-olenko "henkisesti" lapsen tasolla?"

Et todellakaan ole lapsen tasolla. Empatia on vaativaa, helpompi on olla kova ja ilkeä.

Ihmisten kovuus ja ilkeys on lisääntynyt huomattavasti (ruokavalio? kiire? rahan yliarvostus? tv:n katselu?). Eniten satuttaa lähipiirin ilkeys. Osa sukulaisista on niin ilkeitä, etten halua olla tekemisissä. Laukovat päin naamaa mitä vain ja puhuvat muista pahaa selän takana. Sitten vielä ihmettelevät, miksi eivät pääse kylään, vaikka edellisellä käynnillä ovat arvostelleet minua todella loukkaavasti.

[/quote]

Minusta on kyse jollakin tavalla lapsen tasolle jääneistä ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2011 klo 15:07"]

Olen kohta 30-vuotias pienen lapsen äiti. Olen jotenkin järkyttynyt ihmisten kovuudesta, ilkeydestä ja itsekkyydestä. On toki myös ihania ihmisiä, mutta voin pahoin siitä, kun niin monet esimerkiksi puhuu pahaa toisista, ilkeilee, juoruilee... - siis ihan koulutetut, "normaalit" aikuiset ihmiset tekee tätä.

Tekee mieli vaan vetäytyä omiin oloihin.. Tuntuu, että muita tällaiset asiat ei haittaa tai vaivaa. Olenko jäänyt jonnekin pienen lapsen tasolle, kun esimerkiksi ilkeät puheet järkyttävät?

[/quote]

Et ole ainoa. Itse joskus äidyn puhumaan toisesta pahaa ja arvostelemaan mutta tajuan hävetä sitä yleensä heti ja mietin mitä tuo ihminen ajattelee minusta. Että olen aina tuollainen ällötys. Mutta siis tuollainen puheripulikohtaus ja toisten arvostelu tulee ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Ja sitten hävetän.

Toiset puhuu koko ajan paskaa minkä ehtii muista ja pitää sitä normaalina ihmisten välisenä kanssakäymisenä, eivätkä mielestään juorua, jos mielestään puhuvat tosiasioita toisista. Itse olen ymmärtänyte ttä juoruaminen on sitä että puhuu henkilöstä joka ei ole paikan päällä.