Lue keskustelun säännöt.
miten syvästä masennuksesta eroon?
29.05.2011 |
Siis onko kellään kokemusta että olisi parantunut useamman vuoden masennuksesta? Ja miten paraneminen alkoi? Itselläni todella huono itsetunto, tuntuu että kilpailen koko ajan ja haluan olla paras ehkä. Todella pahoja itsetunnon menetyksiä ja häpeää paljon sisälläni. Syvää arvottomuuden ja toivottomuuden tunteita. Paljon ahdistusta. Miten tästä selviäisi. Syvää masennusta jo 3v ja lievää masennusta jo teini-iästä asti. Nyt 33v
Kommentit (40)
Masennuksen ohella voi olla kyse myös persoonallisuushäiriöstä. Pystyt hyvin tunnistamaan ongelmiasi, joten kognitiivinen terapia voisi toimia kohdallasi. Hakeudu psykpolille ja 3 kk hoitosuhteen jälkeen sinulle voidaan kirjoittaa B-lausunto kelan korvaamaa terapiaa varten.
Lääkitys on tietysti erittäin hyvä tuki myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyn juttelemassa 2viikon välein. Lääkitys on koko ajan mutta siitäkään ei järin suurta apua. Ongelma huonossa itsetunnossa ja toivottumuudessa ja juuri siinä liiassa herkkyydessä ja tietynlaisessa perfektionismissä. Lisäksi olin vielä psykoosissa ja suljetulla osastolla joten koko ajan pelottaa uusiutuminen.
Onko kukaan päässyt vaikeasta masennuksesta terapialla?
Kun tuntuu ettei tuo psyk. polinkaan juttelu auta. Ainut mikä jollain tavalla auttoi niin oli sairasloma mutta olin juuri 6kk sairaslomalla ja nyt 1kk töitä. Sairaslomallakin taas jatkuva tylsyys puudutti.
Se on tehokkain, nopein ja turvallisin tapa hoitaa vaikeaa ja pitkittynyttä masennusta. Googlaa ECT.
linkki:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1;46;616;617;618;1319;6723&print=1
Muuallakin Suomessa saa sähköhoitoa melkein kaikissa sairaaloissa, joissa on mahdollisuus nukutukseen.
Miten tehdä elämänmuutos? Ja mitä tarkoitat sillä? Mistä siihen energiaa?
Entä sähköshokkihoidot. Olen lukenut netistä että voi mennä vuosia muistista ja että eivät todellakaan tehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiassa käydään 1-2 kertaa viikossa kahden vuoden ajan tai kauemminkin.
Psykoosi jättää tietysti arven, ja uusiutuminen on mahdollista, mutta myös täydellinen toipuminen. Lääkitystä kannattaa muuttaa, jos se ei auta. Joko annos on liian pieni tai lääke on väärä.
Olisiko sun mahdollista tehdä kevyempiä töitä tai lyhennettyä työaikaa? Mitä työtä teet? Olisiko kivempi opiskella?
Mulla on ystävä, joka on sairastanut psykoosin ja sen jälkeen kävi 2 v terapiassa. Koki sen todella auttavan. Puhu siellä psykpolilla, jos koet ettei hoidosta ole apua.
mutta niitä käytetään vain silloin jos mikään muu hoito ei auta.
Joku elämänmuutos on mahdoton syvästi masentuneelle tehdä itse, kun voimia ei ole. Tässä tilanteessa ap tarvitsee toisten apua, ei itsensä niskastaottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä hitaammin mitä kauemmin masennus on kestänyt ja miten vaikea se on.
Masennus on tullut sinulle jostain syystä. Mitä ne syyt ovat? Itse uuvuin ja masennuin, koin totaalisen burn outin kaikesta. Olin yli kaksi vuotta saikulla ja terapiassa olen käynyt kolme vuotta. Lääkkeitä syön varmaan lopun ikääni ylläpitoannoksella.
Elämänmuutos voi olla toiselle uusi työpaikka, toiselle avioero, toiselle pelkästään se, että opettelee kokemaan omia tunteitaan ja säätelemään stressiä elämässään niin, että pysyy toimintakykyisenä.
kokeilla oikeaa terapeuttia, psyk.polilla ei välttämättä ole kuin joku sairaanhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä päästä sähköhoitoon. Se on tehokkain, nopein ja turvallisin tapa hoitaa vaikeaa ja pitkittynyttä masennusta. Googlaa ECT.
noin puolet ei ole saanut siitä apua. Ei ole mikään patenttiratkaisu ja riskinsä on siinäkin.
pääsee masennuksesta eroon oikeilla lääkkeillä ja oikealla terapeutilla. Valitettavasti on usein ensin kokeiltava kymmeniä lääkkeitä ja useita eri terapeutteja ennen kuin löytää oikean, mutta ei aina. Kuitenkin jos nykyinen hoito ei tepsi, on hoito väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuvat ihan olevan specialisteja. Mutta minä se vasta sairas olen eikä tutulta tunnu mikään näistä jutuista. Jos todella olisin ollut sairas niin pitäisihän edes jonkun tarinan kolahtaa.
Ihmiset ovat kokeneet psykooseja. Kertokaa nyt jotakin minkälaista se on ja miten siitä sitten parrannutaan - miltä sitten muka tuntuu? Entäpä jos tekään ette ole niin sairaita vaan on kyse asenteestanne. Mitä te niitä kaikkia vaivojanne ajattelette ja vatvotte niitä. Älkää välittäkö kaikenlaisista tuntemuksistanne, älkää ajatelko jotain mukamas huonoa itsetuntoa. Eläkää kaikenlaisen ajattelemisen sijasta. Kukaan täällä maailmassa ei ole täydellinen!
tuntuvat ihan olevan specialisteja. Mutta minä se vasta sairas olen eikä tutulta tunnu mikään näistä jutuista. Jos todella olisin ollut sairas niin pitäisihän edes jonkun tarinan kolahtaa.
Ihmiset ovat kokeneet psykooseja. Kertokaa nyt jotakin minkälaista se on ja miten siitä sitten parrannutaan - miltä sitten muka tuntuu? Entäpä jos tekään ette ole niin sairaita vaan on kyse asenteestanne. Mitä te niitä kaikkia vaivojanne ajattelette ja vatvotte niitä. Älkää välittäkö kaikenlaisista tuntemuksistanne, älkää ajatelko jotain mukamas huonoa itsetuntoa. Eläkää kaikenlaisen ajattelemisen sijasta. Kukaan täällä maailmassa ei ole täydellinen!
mielensairaus sinulla siis on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutuille olen sanonut olevani vakavasti mielisairas, mutta saanut vastaukseksi, että jos sinä olet sairas niin kukaan ei ole terve.
Jos ylipäätänsä olen ollut sairas niin kohdallani on tapahtunut täydellinen ihmeparantuminen. Siihen ei tarvittu kerrassaan mitään. Kaikki puheet jossain mt-toimistossa olivat pelkkää rasitetta. Yrittävät iskostaa päähäni, että olen sairas. Jossain psykoedukaatiossa minulle opetettiin oireita joita minulla pitäisi olla - mutta KUN NIITÄ EI OLE!
On todella epämiellyttävää tämä, että koko ajan joutuu miettimään olenko täysin sairaudentunnoton raskaasti mielisairas - vai olisinko terve kuin pukki. Mitään välimaastoa tämä ei voi olla. Terveen papereita ei myöskään mistään voi hakea. Minnekään ei voi valittaa - lääkärit eivät myönnä tehneensä jotain psykiatrisia virhediagnooseja ja koko se porukka pitää yhtä. Ihan pähkähullua porukkaa!
Kommentoikaa vaan ja kysykää - vastaan mielelläni.
Tutuille olen sanonut olevani vakavasti mielisairas, mutta saanut vastaukseksi, että jos sinä olet sairas niin kukaan ei ole terve.
Jos ylipäätänsä olen ollut sairas niin kohdallani on tapahtunut täydellinen ihmeparantuminen. Siihen ei tarvittu kerrassaan mitään. Kaikki puheet jossain mt-toimistossa olivat pelkkää rasitetta. Yrittävät iskostaa päähäni, että olen sairas. Jossain psykoedukaatiossa minulle opetettiin oireita joita minulla pitäisi olla - mutta KUN NIITÄ EI OLE!
On todella epämiellyttävää tämä, että koko ajan joutuu miettimään olenko täysin sairaudentunnoton raskaasti mielisairas - vai olisinko terve kuin pukki. Mitään välimaastoa tämä ei voi olla. Terveen papereita ei myöskään mistään voi hakea. Minnekään ei voi valittaa - lääkärit eivät myönnä tehneensä jotain psykiatrisia virhediagnooseja ja koko se porukka pitää yhtä. Ihan pähkähullua porukkaa!
Kommentoikaa vaan ja kysykää - vastaan mielelläni.
sulla kenties jokin persoonallisuushäiriödiagnoosi? Skitsofrenia? Niissä taitaa olla ihan normaalia se, ettei näe miten sairas on.
Ap:lle vastauksena, mä olen parantunut monen vuoden vakavasta masennuksesta hyvän terapeutien, oikeiden lääkkeiden ja liikunnan avulla.
Skitsofrenia kait vielä kaiken lisäksi puhkeaa jo nuoruusiässä. Minut on aina luokiteltu todella terveeksi ihmiseksi. Ei ole mitään riippuvaisuuksiakaa - ei tupakkaa, ei alkoa, ei ruokaa, ei ihmissuhteita.
Skitsofrenia kait vielä kaiken lisäksi puhkeaa jo nuoruusiässä. Minut on aina luokiteltu todella terveeksi ihmiseksi. Ei ole mitään riippuvaisuuksiakaa - ei tupakkaa, ei alkoa, ei ruokaa, ei ihmissuhteita.
muu voi olla rankka diagnoosi? Mielisairauksiksihan ei luokitella kuin skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.
mm. cipralex,venlafaksiini,efexor ja nyt ixel ja mirtazapiini. MIkään ei ole vienyt masennusta kokonaan pois eikä ahdistusta ja jaksamattomuutta. Miten liikkua jos ei saa itseään lähtemään ja lenkki tuntuu koko ajan raskaalta ja miettii lenkillä että mitä tapahtuisi jos piiloutuis metsään ja jäis vaan makaamaan. Ei oikein uskalla senkään takia lenkkeillä. Terapiaa en varsinaista ole kokeillut muuta kuin vähän aikaa noin. puoli vuotta ja eri terapeuteilla. Oli raskasta kertoa aina alusta kaikki. En tiennyt millaista terapeuttia olisin tarvinnut. Empaattista kyllä ja sitten sellaista joka osaa haastaa minut. Tuntui että kaikki oli jotenkin aika kovia. Sitten sellainen joka oikeasti tuntui empaattiselta niin oli vain pariterapeutti eikä ollut käynyt yksytyisterapia koulutusta ja hänelt ei saanut kela-korvausta. Muut olivat vain rahanahneita, ainakin tuntui siltä. Tämä ahdistus on vaan hirveää ja pelottaa läheisillekin puhua koska he huolestuvat. Pelottaa että joudun asumaan mielisairaalaan vielä ja kävelen vaan apaattisena.
ap
sulla ole antipsykoottia jos psykoosi on ollut? Onko mahd. fyysiset vaivat tutkittu?
ja lääkkeillä