miten syvästä masennuksesta eroon?

Näin minulla. Kun lääkkeet lähti ulos kropasta niin olo parani ja niiden tuomat pelkotilat (myös kuolemanpelko ja pelko, että ei pysty kävelemään 1 km) katosivat.



Miksi mietit tollasia ihan turhia asioita. Älä mieti mitään kun olet lenkillä - nollaa ajatuksesi täysin, harjoittele sitä. Jos juoksulenkki on liian raskas niin siirry pelkkään kävelyyn, ehkä uintiin, vesijuoksuun tai vesijumppaan.



Huolehdi ruokavaliostasi, että syöt sopivasti ja oikein. Älä tee ruokailustakaan mitään ongelmaa elämääsi. Älä noudata mitään erityisruokavaliota. Jos käytät alkoa niin se pois (joskus välillä vaan joku pieni määrä). Tupakka = ? Pois! Jne



Ala harrastaa jotain kivaa. Älä tee sellaisia asioita joihin joudut pakottamaan itsesi.



Välitä itsestäsi. Hoida itseäsi kotikonstein. Miten olisi joku matka, vaikka ihan vaan joku risteily nyt kesällä, nauttisit meri-ilmasta?



Koska rakastuit viimeksi? Olisiko aika rakastua ja saada elämään jotain ihan uutta? Kun syksy tulee niin aloitat jonkun kivan harrastuksen. Syksy on aina hyvä alku jollekin uudelle. Miten olisi joku kuoro? Laulaminen tekee hyvää, jos vain on vähänkin kykyä.



Tee asioita äläkä pohdiskele kaikkea liikaa. Se on turhuuden turhuutta ja tuskin johtaa mihinkään.

on psykoosissa ollut niin sen uusiutumisen estämiseen yleensä vaaditaan lääke eikä pelkkää rakkautta. Tietysti en tiedä ap:n tapauksesta yhtään mitään, mutta miten tuota psykoosiin taipuvuutta on hoidettu?

siis alkoa vain kun olen juhlimassa ja tupakkaa en polta. Ongelmani harrastuksissa ja kaikessa on kyllästyminen. Jos aloitan jonkun kivan jutun tai uusi työpaikka niin alku on kivaa ja innostavaa ja sitten se arkistuu. Se on todella rasittavaa!! Lisäksi olen parisuhteessa joten rakastuminen on poissa pelistä. Olen pettänytkin ja ihastunut ja tuleehan siitä ihan kiva olo mutta sitten tulee myös se paskan maku suuhun.Olen elänyt aika täyttä elämää juhlinut kavereiden kanssa jne. matkustella haluaisin enemmän mutta ei oikein ole rahaa ja nyt teen lisäksi 6 tunnin työpäiviä mitkä vähän helpottaneet mutta sitten taas on enempi luppoaikaa päivässä miettiä näitä masennus juttuja. =( ja taas kierre valmis.

ap

up

Älä mieti niitä juttuja. Mennyttä et saa pois. Yritä elää paremmin, ehkä jotenkin "puhtoisemmin" - se saattaa puhdistaa mielen. Selibaatillakin olen kuullut olevan jotenkin toisinaan hyvä vaikutus. Älä enää petä. Onko parisuhteesi ehkä masentava jos kerran olet häntä (=???) pettänyt. Siihen tarttee tottua, että asiat arkistuu. Taidat kärsiä siitä ilmiöstä, että kaikesta nykyään pitäisi saada jotain kicksejä oli se sitten mitä tahansa. Se ei ole mahdollista. Minkälaisiin harrastuksiin olet kyllästynyt, minkälaiset harrastukset "arkistuu"? Tykkäisitkö olla esimerkiksi jossain teatteriryhmässä? Meidän ryhmässä on kivaa ja aina tapahtuu jotain uutta. Joka kerta on erilainen - kuitenkin sama kantaporukka, joka aina tulee paikalle. Ollaan yhdessä vaan teatteriryhmässä - meitä ei ole edes esitelty toisillemme muuta kuin etunimillä.



Olet juhlinut yms ja nyt se on loppu. Olisiko tässä siis se sun masennus? Kärsitkö ehkä ton elämän loppumisesta aiheutuvaa surua ja ehkä morkkista? Onko sulla ollut iso kasa seksipartnereita? Jos rupean miettimään niin itse kärsin jopa jo vähemmästä määrästä. Joskus mietin että tiedänkö edes kaikkien etunimiä. Mutta pois tollanen mielestä - nuo ihmiset ovat joskus olleet, mutta hui ja hyi, nykypäivänä en tuota tyhmyyttä halua edes ajatella.



Siis minkälaisiin harrastuksiin olet kyllästynyt ja mitkä ovat arkipäiväistyneet? Kerro, jos haluat jotain kommentteja niistä.

En niinkään enään mieti menneisyyttä mitä aikaisemmin mietin vaan nykyään ahdistus tulee peloista ja huolista. Lasten menettämisen pelko, huostaanotto jne. tai sitten että heille tulisi jotain ongelmia, masennusta jne.

Myös se että jollain tavalla koen olevani aina huonompi kuin muut. Olen ihan nätti kasvoista tosin nyt lihonut. Siis ihan ok muuten patsi vartalo. Silti arvostan muita enempi kuin itseäni. Muut ovat kauniimpia ja kivempia ja osaavat puhua paremmin ja saavat ystäviä ja miehiä helpommin ja ovat aina iloisia ja onnellisia. Jotenkin on sellainen mielikuva että masentunut ei saa koreilla millään vaatteilla eikä meikeillä tai koruilla. En nykyään enään nauti shoppailusta mitä tykkäsin aikoinaan tehdä tuntikausia. Ja lisäksi ei enään ole niin varaakaan enkä mahdu kivoihin vaatteisiin. Elämä on tullut jollain tapaa vaatimattomammaksi ehkä. Huono itsetunto ja epävarmuus on syytä vanhasta koulukiusaamisesta.

Olen kokeillut harrastuksista lenkkeilyä, zumbaa ja bailatinoa ja alun jälkeen kaikki lopettanut. Tulen vaativaksi itselle kun en vain osaa tarpeeksi hyvin liikkeitä tai kunto ei nouse tarpeeksi hyvin.

Paras ystäväni on vakiintunut ja perustanut perheen ja ei tule enään juhlittua hänen kanssaan ja nähdään harvemmin. Hänellä tuntuu menevän niin lujaa ja elää onnellisinta aikaa ja energiaa riittää mistä kertookin. =/

Pettämisissä olen aina ihastunut itse ja tuntuu että olen toiselle vain seksipartneri tai ystävä ja hän ei ole ihastunut minuun samalla tavalla vaikka kauniiksi ja mukavaksi on kehuttukin. Se onkin sitten ollut suuri pettymys.

Teatteriharrastusta en ole miettinyt kun kärsin esiintymispelosta ja jotenkin tuntuu että siellä olevat on jotenkin vallattomampia ja itse olen kovin pidättyväinen. Voisihan se ollakin ihan hyvä ajatus. Tässä jotain..

ap

Mä sairastelin noin kuusi vuotta ja sitten parannuin. Mikään yksittäinen asia ei mua parantanut vaikka useita lääkkeitä kokeilin (yksikään lääke ei kyllä auttanut, ei edes bentsot) kävin terapiassa ja sairaalassakin tuli oltua. Parantuminen tapahtui tosi hitaasti usean vuoden ajan mutta nykyään on ihan ok olo. Ei masenna tai ahdista.



Mä tylsistyn tois helposti ja itsetunto on huono. Noi ei parantuneet terapiassa mutta opin elämään hieman paremmin ko. seikkojen kanssa. Stressiä pitää välttää.



Tsemppiä! Ehkä se aika auttaa suakin.

Itse sairastin syvää masennusta n. 7 vuotta. Kävin läpi varmaan jokaisen markkunoilla olevan Ssri-lääkkeen mitä sinäkin syöt. Ne vain latistivat minua entisestään. Sitten yksi psykiatri ehdotti Ketipinor nimistä lääkettä jota käytetään ensisijaisesti skitsofreniassa ja bipolaarihäiriön hoidossa, mutta myös ihan puhtaassa masennuksessa. Siitä alkoi parantumiseni ja vanhat masennuslääkkeet purettiin pois. Palasin vaativaan työelämään lääkevaihdon myötä ja siitä on nyt n. 5 vuotta aikaa koen nyt olevani täysin terve! Ketipinorkin purettiin pois kun tulin raskaaksi n 2 vuotta sitten ja siitä asti olen ollut ilman lääkkeitä. Eli toivoa on!!! Terapia ei koskaan toiminut minulle.

Jos minä olisin sinä niin yrittäisin olla ajattelematta ja huolehtimatta kaikenlaisista asioista, jotka eivät välttämättä ollenkaan toteudu. Tommosestahan sulle tulee hirveä stressi ja eikö juuri se voisi jopa laukaista psykoosin jos menee liian pitkälle. Huolehdi joka päivä vaan sen päivän asioista ja kyseisen päivän murheista.



Jos rupean miettimään itseäni niin kyllä minäkin tunnen itseni aina muita huonommaksi. Kuitenkin olen kokenut, että ihmiset ovat minulle kateellisia mitä erilaisimmista asioista. Kaikki tällainen ajattelu siitä mitä toisilla on ja kuinka onnellisia ovat on ihan turhaa. Siitä tulee vaan sotkua ajatuksiin. Partneriksikin riittää vain yksi henkilö joka tykkää juuri sinusta. Ihan turha miettiä kuka saa kuinka monta miestä ja millä perusteella. Vakipartnerin valintaa kuitenkin kuulema kasvot merkitsevät eniten. Ja sullahan oli kuulema ihan kivat. Eivät ne ihmiset jotka muka saavat kaikki haluamansa partnerit välttämättä ole siitä yhtään onnellisia - saattavat mennä vain pilalle eivätkä ole koskaan onnellisia ja tyytyväisiä yhtään mistään. Ei kannata alkaa pettää jonkun uuden ihastuksen kanssa ainakaan. Sotkua siitä vaan tulee. Joku elää juuri nyt onnellista aikaa ja kaikkea aikanaan. Ei todellakaan kannata olla kateellinen, sillä mädättää vaan omaa itseä. Arvosta itseäsi ihan niin kuin muitakin. Vaikka tuo taitaa kyllä olla asenne, joka ei niin helpolla muutu. Mutta ainakaan sinulla ei ole mitään syytä arvostaa muita enemmän kuin itseäsi. Miten se muuten "näyttäytyy" ihmissuhteissasi ja elämässäsi? Jos ei mitenkään niin älä tommostakaan mieti. Olet vain ystävällinen muille ja toteutat sitä että teet toiselle sen minkä toivoisit itsellesi tehtävän. Ja maailma on täynnä eri tavoin onnettomia ja surkeita ihmisiä. Turha olla kenellekään kateellinen, yritä vaan tehdä omasta tilanteestasi itsellesi mahdollisimman hyvä. Älä vertaa mitään omaasi muiden omaan. Sinä olet sinä ja sulla on sun elämä ja olosuhteet. Ja sulla on vaan yksi elämä ja nuo omat lapsesi!



Ehkä sekin auttaisi sinua paranemaan, että välittäisit itsestäsi enemmän. Panosta liikuntaan missä et voi alkaa kilpailla itsesi kanssa, mutta kunto kuitenkin nousee (kävely, uinti, vesijumppa lämminvesialtaassa tms) ja ulkomuoto muuttuu. Sitten ostat kivoja vaatteita. Käyt ajankuluksesi vaikka kiertämässä kirppareita. Siinä tulee käveltyäkin. Tietysti masentunut voi pukeutua kivasti, jos on kiva maku. Toinen juttu on sitten jos alkaa ylipukeutua ja koko ajan koreilee niin kuin olisi menossa johonkin juhliin. Se tuntuukin jopa ihan "hullulta" eikä sovi kenellekään muullekaan. Se ei ole asiallista ja sen vuoksi se herättääkin huomiota. Se on jonkinlaista rajojen ylittämistä.

Meitä koulukiusattujakin on tässä maassa pilvin pimein. Ja opettajien kiusaamia lisäksi.



Vanha äitinikin sanoi, että ainahan sitä on ollut, jo hänen kouluaikanaankin, mutta eihän sellaisesta silloin kukaan välittänyt.



Sekin on jo sinulta mennyttä aikaa. Siinäkään et ole yksin. Unohda koko koulupaska ja kaikki mitä siihen liittyy.



Sanotaan, että menneisyyden vaunuissa ei pääse mihinkään. Ainakin joissakin asioissa se varmaan pitää paikkansa.

Ihan hyviä asioita olette vastanneet. Muiden arvostaminen enemmän elämässä näkyy siinä että jotenkin sisäisesti tuntuu että otan alemman statuksen verrattuna muihin. En uskalla keskustella välttämättä paljoa menen ihan lukkoon jos on tuntematon tai sellainen jota ei ole aikoihin nähnyt. Tai ei tiedä mitä juttelisi. Sitten jälkikäteen mietin että mitä olisi pitänyt vastata toisin. Psyk. polin sairaanhoitaja sanoi että ikäänkuin yrittäisin kontrolloida itseäni ulkopuolelta ja se rasittaa minua. Minun on myös vaikea keskittyä asioihin ja keskustellessa vaikea katsoa silmiin ja katseeni harhailee varmaan vaikutan jotenkin nololta ja harhailevalta. =/

Olen äärettömän ujo myös ja saatan sen vuoksi välillä vaikuttaa ylpeältä mitä en ole.

Tuntuu että ystävät ja muut näkevät koko ajan ystäviä tai käyvät tapahtumissa tai tekevät paljon kaikkea. Itse olen vain vk-loput kotona miehen ja lapsen kanssa. Miestä saa aina houkutella paljon jonnekin.

Meidän parisuhde myös aika riitaisa ajoittain ja miehellä iso temperamentti ja tuntuu välillä että haluaa päättää perheen asioista vaikka hän sanoo toisin. Myöskin masentaa joskus miehen epäsiisteys ja ettei huolehdi itsestään. =/ Esim. kasvot eivät ole kovin komeat ja siksi pälyilenkin muita miehiä kateellisena. Silti on hyvä ja huolehtivainen isä vaikka perhe onkin hänellä vasta työn jälkeen.

Hän on myös paljon poissa ja olen välillä yksinäinen ja surffailen vaan netissä.

Koulupaskaa mietin paljon vielä ennen psykoosia mutta en niin enään. Se kyllä on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen epävarmuutena vahvoihin miehiin. Pahimmat kiusaajat olivat poikia. Mieheni onkin heikkoitsetuntoinen myös ja eristäytyvä mikä myös vähän rasittaa. Ei kuitenkaan koe itseään masentuneeksi koska on löytänyt työstä intohimonsa. Tälläistä.

ap

esim kognitiivisessa terapiassa voidaan minuutta tukea ja rakentaa uudellee, että saisit ajatukset suunnattua enemmän elämiseen kuin itsesi tarkkailuun ja analysointiin.



Näet maailmasta ne asiat jotka eivät ole hyvin, uskot tietäväsi mitä ihmiset ajattelevat sinusta (kukaan ei pysty siihen oikeasti) yms. Voit varmasti keksiä paljon syitä miksi elämäsi on nyt sellaista kuin se on, mutta se ei johdata sinua tilasta pois.



Jos olet pettynyt lääkkeisiin, oletko odottanut ihmeitä? Et saa masennusta ja masennusalttiutta itsestäsi pois millään, se on ominaispiirteesi niin kauan kuin yrität riuhtoa itseäsi siitä irti. Sillä hetkellä kun sisäistätä sen, että ulkomaaiman kontrollointi ja muuttamisyritykset eivät ole oikea keino saadaksesi omaa oloasi paremmaksi, olet parantumisen tiellä.



Sinun on mahdollista oppia elämään elämän aalloilla: on nousuja ja laskuja. Siihen vaan tarvitset pitkäjänteisyyttä, uskallusta tutustua maailmaan omana itsenäsi pystypäin ja hyvän terapeutin.

jotain 7090 euroa/tunti. Saahan siitä varmaan sitten kela-korvauksen mutta alussa pitäisi itse maksaa ja jos on kerran viikossa esim. niin vajaa 400 euroa/kk. Itselläni ei oikein olisi sellaiseen varaa. Nytkin käytän koko palkkani ruokaan ja asuntolainaan. Mies maksaa laskuja ja päivähoitomaksut ja minun autoni maksut. Pitäisi olla parempi palkka että voisi vuosia käydä terapiassa. =/

Lisäksi psyk. polilla on sanottu että en ole vielä valmis terapiaan vaan ehkä vasta syksyllä. Olen saanut käsityksen että pitää olla aika hyvässä kunnossa terapiaan.

ap

Olin kerran teatterikurssilla jossa just käsiteltiin noita statuksia. Niitä siis todella on. Ja on juttuja jotka liittyvät matalaan statukseen ja toiset taas korkeaan statukseen. Ja näyttelijätkin kuulema luokitellaan sen mukaan minkälaista statusta edustavat (matala, korkea). Ehkä nuo teatterikurssit voisivat kuitenkin kehittää sinua jotenkin, vaikka sanot olevasi ujo ja ehkä sisäänpäinkääntyväinen. Siinä saisi kivalla tavalla harjoitella toisenlaista olemista eikä se kuitenkaan olisi mitään sellaista terapiaa vaikka toisaalta ehkä saattaisi toimia jonkinlaisena terapiana, ainakin itsensä kehittämisenä ja siitä että tulisi rohkeammaksi muiden ihmisten kanssa.



Noi keskusteluvaikeudet ovat niin niin monella. Mitä sitä nyt sitten sanoisi ihmiselle, jonka kanssa ei oikein ole edes mitään yhteistä. Olen huomannut että täällä palstalla roikkuminen ja vastauksien kirjoittelu kehittää jonkin verran jotain small talk taitoja. Lopulta kehittää jonkun vastauksen ihan mihin tahansa eikä mieti sitä jälkeenpäin yhtään. Kunhan joku vastaus tuli heitettyä ilmaan (anonyyminä kylläkin, heh...)



Mitä väliä sillä on että sun on vaikea keskittyä johonkin. Ei väliä vaikka joku sen huomaisi, mutta kuka huomaisi, jos se ei työssä näy? Ei ihmiset ajattele, että joku vaikuttaa jotenkin nololta. Yritä katsoa silmiin, jos se sua häiritsee, mutta kaikissa kulttuureissa ja piireissä ei edes katsotakaan silmiin. Oikeasti se taitaakin olla niin, että ei ne ihmiset toisiaan oikein silmiin katso, vaikka siltä näyttää ja tuntuu. Jos oikein silmiin katsoo niin sehän on sitten jotain kait jopa tuijottamisen tuntuista. Opettele katsomaan normaalisti kun olet lastesi kanssa. Älä tee joka asiasta ongelmaa. Ei tämäkään saa nyt olla sinulle mikään ongelma. Älä välitä jos ihmiset pitävät sinua ylpeänä ujoutesi vuoksi. Olet sellainen kuin olet ja sellaisena kelpaat perheellesi. Ei koko maailmaa voi kukaan miellyttää. Unohda tollaset ajatukset. Sä sairastut kaikesta miettimisestä!



Mitä sä niistä kaikista miehistä välität ja siitä miltä ne tuntuu ja mitä sä tunnet niiden seurassa. Mulla on kaksi miestuttua ja ne tunnen. Muut miehet - siis ketä noi muut miehet edes on - on sitten yksi hailee olivatpa vanhoja koulukiusaajia tai ei. Ole nyt tyytyväinen siihen mieheen jonka olet hyväksynyt lastesi isäksi. Hyväksy hänetkin sellaisena kun hän on - kasvoineen ja kaikkineen. Ne kasvot ovat nyt osittain myös lastesi kasvot. Eikös nyt ole vähän myöhästä sellaista miettiä? Mitä sillä voitat - kulutat vain itseäsi ihan uuvuksiin. Jos se sun miehesi haluaa eristäytyä niin anna sen eristäytyä. Keksi itsellesi jotain menoa, vaikka sinne kirpparille kierteleen ja katsoon jotain kivaa vaatetta sulle tai lapsille tai sinne lämminvesialtaaseen tai sateeseen kävelylle tms.

Ehkä se sun parisuhde jossakin vaiheessa hajoaa, mutta se on vasta sen ajan murhe äläkä nyt rupea sitäkin miettimään. Voithan sä alkaa jotenkin tsemppaamaan teidän yhteistä juttua. Et sä voi sitä miestä muuttaa - tempperamentti, ajatukset, heikko itsetunto, eristäytyvä, rasittava, epäsiisti, ei huolehdi itsestä, pitää houkutella jne...kylläpä muuten ahdoit paljon asiaa pienen tilaan...Hyväksyt sen vaan tollasena, alatte tehdä parisuhdetyötä tai annat asioiden vaan olla ja mennä omalla painollaan. Tällaisen miehen olet valinnut. Mulla on yksi ystävätär, joka on koko elämän valittanut masennusta ja ihan selvästi näkee, että se johtuu sen miessuhteesta. Kuitenkaan se ei ikinä pystynyt irrottautumaan siitä miehestä ja enää en jaksa sen juttuja oikein edes kunnella. Ja välillä se kuitenkin jopa ihannoi tuota miestä joka tekee hänestä jonkinlaisen ihme maanmatosen. Siis karmeita suhteita on kamalasti, hyvin monet perheet ja ihmiset ovat yksinäisiä eikä ihmisillä ole rahaa jatkuvasti tehdä jotakin ja olla tuhansien ihmisten kanssa tekemisissä, joten luulen, että se mitä tästäkin asiasta ajattelet ei oikein pidä paikkaansa.



Ei sitä muuten toisten kanssa niin syvällisiä keskustella muuten kuin joskus aniharvoin. Se keskustelu on yleensä jotain small talkia eikä ole niin kovasti väliä mitä siinä sanoo ja kuinka keskittynyt nyt sitten loppujen lopuksi oikein on.

todella avuliaita vastauksia olen saanut ja siitä kiitos!!!

Minä olen mieheni ottanut nuorena ja naivina ja tyhmänäkin. Oli eka poikaystävä. Olisihan sitä ehkä voinut valkatakin. Välillä jopa tuntuu että olin ennen miestä paljon iloisempi luonne mutta miehen myötä muuttunut paljon. Minun myös vaikea irrottautua miehestä. Pitäisi melkein olla mies jo valmiina. Sitten ero pelottaa kun on tämä masennus ja lapset. Ehkä en pystyisikään huolehtimaan heistä ja menisivät isälleen. Masentuisinko sitten entisestään? Myös elintaso romahtaisi vielä enempi. Olen lisäksi paljon satsannut suhteeseemme ja talouteemme.

Haaveitakin olisi mutta välillä ne tuntuu nykytilanteessa mahdottomilta. Haluaisin kenties yhden lapsen vielä mutta en tiedä haluanko nykyisen miehen kanssa. Kohta rupeaa ikä tulemaan vastaan. Jaksanko yövalvomiset, entä jos psykoosi masennus pahenee?

Sitten haluaisin kenties vielä rakentaa uuden talon. Mutta jaksanko enään rakennusaikaa ja stressiä? Entä riittääkö meidän rahat? Ja taas haluanko nykyisen miehen kanssa?

Nämä ovat isoja haaveita. Pienenpiä haaveita en vissiin oikein harrasta. =(

ap

Tuttavan psykiatri kehoitti harrastamaan seksiä niin usein kun mahdollista. Kuulemma silloin erittyy molekyylejä, jotka parantaa aivot. Tuttava harrasti seksiä joka päivä muutaman kerran ja noin kuukau

Elä hetkessä. Nauti, että olet nyt hengissä, sinulla on perhe ja lapset. Älä mieti (tai murehdi) tulevaa.



En osaa sanoa terapista tms mitään, mutta jotenkin kuulostaa, että tarvitset apua (mm) elämänhallinnassa, siihen että keskityt siihen mitä sinulla on nyt ja osaat nauttia siitä nyt.

Miten harrastaa seksiä joka päivä kun olen niin väsynyt ja seksihalutkin kadonneet ja mieskään ei tee aloitteita eikä oikein ole innostunut. Voisihan se ainakin auttaa edes jonkun verran jos olisi säännöllisesti seksiä edes se pari kertaa viikossa. Nyt ollut viimeksi syksyllä. Psykoosin aikana ennen kuin jouduin sairaalaan niin harrastimme seksiä kuin puput että mistäköhän johtui?

Terapiassa tosiaan huolettaa se kun se on aika kallista vaikka saakin kela-korvauksen. Ja myös se kun vaikuttaa vissiin aika hitaasti. Pitää monta vuotta käydä ja sitten se että löytää oikean terapeutin itselle. Mitä sitten jos terapiakaan ei vaikuta hyvin niin onko suurikin pettymys. Olen tutuilta kuullut että jotkut sukulaiset oli käynyt terapiat ja kaikki ja sitten tehneet itsemurhat kuitenkin. =(

Ei ole tämä elämä helppoa. Kun jostain vain saisi voimaa ja selkeän ajatuksen että pääsisi tästä puurosta.

ap

Joka jutusta ja joka kommentista, jonka joku tänne kirjoittaa käännät itsellesi uusia huolia ja murehtimisen aiheita. Sun tarttee alkaa todella analysoimaan sun omaa ajatusmallia. Kun sitä ja asenteita muutat niin eikös elämäsi tulisi valoisemmaksi? Mutta ajatusmallin ja asenteiden muuttaminen se vasta onkin hankala juttu - ja saattaa kestää kauan.



Mitä jos yrittäisit elää tässä hetkessä niin kuin moni on sulle jo ehdottanut. Huolehdit vain tämän hetkisistä oikeista asioista, joista tarttee huolehtia, esim. lasten päivärytmi, ostokset, ruoanlaitto, auton öljyt ja bensatankkaus, pihasta huolehtiminen...äläkä huolehdi mistään muusta.



Ja ole tyytyväinen mieheesi. Ei se vaihtamalla parane. Löydät jonkun toisen jätteet ja saat toisten lapsia niskoille. Panosta vaikka uuteen alkuun nykyisen miehesi kanssa ja vielä siihen uuteen vauvaan. Jospa raskaus tekisikin sinulle hyvää - koska ja jos sitä todella toivot - eikä toisi mitään uutta paskasta psykoosia. Se, että jo kuvittelet itsellesi uuden miehen ja lapsenkin tämän tuntemattoman jonkun kanssa on jonkinlaista aviorikosta. Kyllä sellainen nakertaa ja vaikuttaa mielialaan.



Missä asut? Saattaisitko olla kiinnostunut kirkon järjestämästä kritoryhmästä? Itse olen sellaisen joskus käynyt. Siellä oli kirja jonka mukaan edettiin. Tein kaikki kotitehtävät hyvin. Kotitehtävät oli kirjoittaa kaikenlaista omasta elämästä oikein pohtimalla. Sitten ryhmässä jokainen kertoo aina muutaman minuutin omasta kotitehtävän käsittelemästä asiasta. Siinä kävisit kirjoittamalla läpi koko elämääsi ja kaikkia kodin ja koulun aiheuttamia kummallisuuksia ja kipuja. Taidat olla hyvä kirjoittaan, joten kirjoittaminen sinulta luistaa ja kirjoitustaitokin paranisi. Jos haluat ihan vain muuten kirjoittaa jotain omaelämänkertaa ja haluat jonkun lukijan, niin mulla olisi kyllä aikaa lukea. Joidenkin on helpompi kirjoittaa kun on joku jolle kirjoittaa. Tai miten olisi niin rohkea juttu kuin masentuneen blogi? Mitä väliä sillä olisi, jos sitä ei kukaan kävisi lukemassa. Toisaalta sitä voisi käydä monikin lukemassa. Tätä ketjuakin on jo käyty lukemassa jotain 240 kertaa, joten lukijoita saattaisi löytyä. Kertoisit siinä miten sun päivät menevät tässä toipumisessa ja päätät siis toipua. Sitten kirjoitat sitä julkista masennuspäiväkirjaa. Mäkin tulisin joka päivä katsomaan, että onkos tullut jotain uutta luettavaa ja kommentoitavaa. Blogin voi aloittaa helposti bloggerissa: blogspot.com Muuten yhden sellaisen blogin olen löytänytkin, joka on mielenterveysongelmaisille, mutta ei just vain masentuneille: http://oireet.blogspot.com

ala käymään kunto salilla siitä tulee hyvä olo ja nukut paremmin ja saa paremman itsetunnon ja salilla käynti tuottaa serotoniinia (hyvää oloa) tai sitten joku muu harrastus yms.