Ylemmän sosiaaliluokan VILLITYS!! (Positiivista palautetta " duunareille" )

Vai osuuko liian lähelle " kotia" ettei pysty itsestään moista tunnistamaan?



Ap

Itse opiskelen yliopistossa, MUTTA: hoidan lapseni ainakin kolmevuotiaaksi asti kotona ja räätälöin opintoni lapsen ehdoilla. Eli suoritan niin paljon kursseja kuin pystyn, mutta opiskelen vain lapseni päiväunien aikana tai iltaisin kun mieheni tulee töistä. Minulle lapseni on tärkeintä ja kuuntelenkin paljon vaistojani hoitaessani elämäni rakkautta. Tosin en myöskään viittaa kintaalla arvokkaille, esim. psykologisille tutkimustuloksille. Niin tyhmä en ole! Toki kuitenkin suhtaudun tutkimustuloksiin tieteellisen kriittisesti ja tarkastelen niitä monesta näkökulmasta. KAIKISSA viimeaikaisissa tutkimuksissahan on korostettu, että alle kolmivuotiaan lapsen paikka on kotona, mitä tutkimuksia nämä ap:n kuvaamat esimerkkihenkilöt sitten voivat tarkoittaa???

En ole lukenut ko ketjua, jossa puhutaan aiheesta. Enkä siis tarkaan tiedä, mihin aloituksellasi viittaat.



Olet oikeassa siinä, että koulutetut eivät usko omaan maalaisjärkeensä samalla lailla kuin muut. He kun tietävät liikaa tutkimusten luotettavuudesta summuista. Heidän myös pitäisi tietää siitä, milloin tutkimus on luotettava ja milloin ei. Mutta ei kaikilla koulutetuillakaan tuo järki aivan pelaa....



Mutta en todellakaan ole samaa mieltä, että alemman sosiaaliluokan ihmiset tietäisivät paremmin, mitä on äidinrakkaus etc. Tuohon tietoon vaikuttaa meidän omat lapsuudenkokemukseme. EI MIKÄÄN muu. Ja sehän tiedetään, että onglemia esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa



Otetaan esimerkiksi ihminen, jolla on huonot eväät elämään eikä tiedä äidinrakkaudesta yhtään mitään. Yleensähän ihminen ei tiedä, ettei jokin asia ei pelitä, mutta jos oletetaan, että tässä tapauksessa yksilö tiedostaa ongelmansa: Niin " meissä" ja " teissä" on se ero, että me otamme helpommin tutkimustulokset ja kirjat käyttöömme ja yritämme selvittää, mitä se äidinrakkaus on. Te minun kokemukseni mukaan haistattelette kirjoille ja luotatte vinoonkasvaneeseen maalaisjärkeenne.

En ota kantaa siihen, tuottaako tuo kirjojen lukeminen tulosta. Mutta yritystä on enemmän.

Kiva, kun kommentoit : ).



Tarkoitin nyt lähinnä hedelmöityshoitolakien hyväksyvää suhtautumista nimenomaan nuorten, korkeasti koulutettujen naisten keskuudessa.



Pointtina ja taka-ajatuksena heillä nimenomaan se, ettei biologinen vanhemmuus ole NIIN tärkeää tutkimustuloksien valossa.



Muussa vanhemmuudessa (ts. vaistovanhemmuudessa) en korkeasti koulutettuja kyllä kritisoi - ainoastaan tämän asian osalta en pysty ymmärtämään sitä miten ihminen voi tulla niin sokeaksi kaikelle sille mikä on luontevaa ja yksinkertaisesti oikein - ilman mitään uskonnollista vakaumusta ; ).



Ap

että nimenomaan nämä vähemmän koulutetut äidit ovat niitä pahimpia tutkimustiedon perään kuuluttajia. Yhtään ei suoriteta lähdekritiikkiä, vaan uskotaan kaikki, mitä lehdissä (oli sitten Seiska tai Kaksplus) lukee ja se on sitten täyttä totta!



Terveisin ap:n kanssa eri mieltä oleva akateeminen kotiäiti

Jaa, nyt ymmärrän, mitä ajat takaa. Olet 100 prosenttisen oikeassa.



Tuo keskustelu on puhdasta politiikkaa. Oikeutus haetaan hinnalla millä hyvänsä.



6

Opiskelen yliopistossa, mieheni on valmistunut amk:sta. Lapsi on meille kaikkein tärkein. Rahaa ei paljoa ole tällä hetkellä mutta ei sillä saakaan niitä tärkeimpiä asioita elämässä. Olen omasta mielestäni todella hyvä äiti. Lapsi saa juuri niitä asioita, jotka ovat tärkeitä - rakkautta, syliä, lämpöä, rauhallista yhdessä oloa, leikkiä, ja tietysti normaalin perushoidon. Maalaisjärkeä käytetään mutta myös teoreettista tietoa lapsuuden erityisluonteesta, lapsen kehityksestä ja kasvusta..



Ei hyvä vanhemmuus ole koulutuksesta riippuvainen, tai kouluttamattomuudestakaan.

Itse olen korkeasti koulutettu ja kannata hedelmöityshoitoja niin yksinäisille kuin naispareillekin. Syymä tähän ei ole mikään tutkimustulos, vaan maalaisjärkeni ja kokemukseni. Olen itse kokenut, että biologinen alkuperä ei ratkaise äidin- tai isänrakkautta, siitä on todisteena adoptoitu äitini. Äidilläni on hyvät suhteet vanhempiinsa vaikkei ole sukua näille. En näe mitään syytä muuttaa näkemystäni, sanokoot muut mitä sanovat.

Mistä tuo oletus, että me ei-akateemiset-ihmiset emme ota selvää / lue kirjallisuutta ihan siinä missä ns. akateemisetkin? Totta on varmasti se, että yliopistomaailmassa oppii opintojen suorittamisen kautta lukemaan eri tavalla kirjoja (oppii karsimaan tehokkaasti olennaisen, ja oppii sujuvammaksi lukijaksi), mutta muuten ne samat kirjat / se sama tieto on ihan jokaisen saatavilla - ja kyllä " meitä" laajasti asioista kiinnostuneita löytyy myöskin ihan jokaisesta sosiaaliluokasta (tässäpä muuten oiva tutkimuksen aihe, jos joskus yliopistoon pääsen lukemaan jotakin yhteiskuntakriittistä aihetta kuten mm. sosiologiaa tai sosiaalipsykologiaa).



Kun kerran itsekin tiedostat, että tuo " äiti ei ole niin tärkeä / biologinen vanhemmuus ei ole niin tärkeää" ajattelumalli juontaa juurensa lapsuudesta, miksi luulet ettei tätä puolta koskaan näissä keskusteluissa korosteta? Miksi ei tarpeeksi kyseenalaisteta sitä millaisia hylkäämisen / rakkaudettomuuden kokemuksia ihmisellä itsellään on taustallaan ja mitä hän pyrkii teoillaan kompensoimaan?



Ainakaan minä en ole tähän puoleen näissä keskusteluissa törmännyt, vaikka mielestäni niitä aika laajasti olen pyrkinyt seuraamaan - vaikka en akateeminen olekaan ; ).



Ap

Ei riitä, että homo- ja lesboperheissä kasvaneista tulee yhtä onnellisia/onnettomia kuin heteroperheissäkin kasvaneista, sinusta tuollaisen sanominen vain kertoo että sanoja on kärsinyt lapsuuden kokemuksistaan. Vaikka sanojalla olisi mitä sanojensa tueksi, hän on aina jotenkin traumatisoitunut.



Jos olisit opiskellut yliopistossa, olisit kenties kuullut termin KEHÄPÄÄTELMÄ.

Koitapas vaikka puhua tunteen tasolla tai yhteisöllisen moraalin kannalta asiasta - löytyisikö sieltä perusteluita tämän asian puolesta?



Uskotko sinä, että ihmisen tunnemaailman syvimpiä virtauksia on ylipäätään mahdollista kattavasti tutkia?



Onko tämä asia nyt niin vain ymmärrettävä, että korkeasti koulutettujen parissa selvä enemmistö on valmis laittamaan " vanhan" moraalin ja etiikan romukoppaan, jos vain pystytään kattavasti (tutkimustuloksien valossa - tottakai ; )) perustelemaan jokin asia toisella tavalla?



Mitä tapahtui luonnollisuudelle? Nöyryydelle elämän edessä?

Kummasti vain kävi niin, että jopa käsite " anonyymi siittiö / sukusolu" on aivan hyväksyttävä alku ihmisyydelle. Oikeus rakastavaan, läsnäolevaan isään on täysin kyseenalaistettu - mitä seuraavaksi? Tehdään tutkimustulos siitä kuin ihmisestä kasvaa tasapainoinen ja " yhteiskuntakelpoinen" kokonaan laboratorio-olosuhteissa - keksitään metri x metri oleva muovinen " tuubi" missä pystytään luomaan kohdunomaiset olosuhteet - ja voilà vauvojen tehtaileminen toden teolla voi alkaa. Nykyäänhän mm. homoparien lapsen saanti mahdollistuu vuokrakohduilla - äiti kantaa lapsen, synnyttää ja luovuttaa tämän sairaalassa uusille vanhemmille. Miltä TUNTUISI tämänkaltainen vaihtoehto? Mitä sanoisivat tutkimustulokset tästä asiasta?



Ehkä sillä on kuitenkin jokin tarkoitus, että meitä ihmisiä syntyy (vai pitäisikö sanoa, että: on tähän mennessä syntynyt?) rakkaudesta. Luonnollisilla menetelmillä. Luonnolliseen tilanteeseen.



Ap

kaikkien maailman hetoroperheiden lasten elämä on aina samanlaista. Ikuisesti isi, äiti, sisarukset ja rakastavat isovanhemmat. Kukaan ei kuole, hylkää lasta tai sairastu vakavasti?



Täällä yksi korkeakouluja käynyt, jokseenkin akateeminen ihminen, joka ei tiedä biologista isäänsä. Äiti teki aikoinaan syrjähypyn, josta synnyin minä. Synnyin siis perheeseen, jossa oli äiti, isä ja sisaruksia. Isä-asia tuli selväksi vasta, kun olin aikuinen. sattuman kautta.

Tän asian ymmärtämiseen ei tarvita akateemista koulutusta. Jokainen tarvitsee juuret, ihminen ilman juuria ei ole kokonainen.

Ymmärrän että joskus on välttämätöntä lapselle elää muiden ku biologisten vanhempien kanssa.. ei kaikilla lapsilla ole isää, ei edes äitiä, mutta pitääkö isättömien lasten hankintaa oikein yhteiskunnan edesauttaa, tukea?

Lapsi on rakastettu, toivottu, hyvinkehittyvä ja onnellinen. Miltä vielä pitäisi tuntua? Jos jollakin maalaisjärki sanoo onnesta eri tavalla kuin sinä, hän on väärässä, niinkö? Ja viis siitä millaista rakkautta vanhemmat tuntevat ei-biologista lasta kohtaan, he valehtelevat tai ovat väärässä, niinkö?



Miksi et mene tuonne adoptiopalstalle vouhkaamaan biologisen alkuperän ylivoimaisuutta hyvä ap?

Luonnollinen tilanne (lasten saannin kannalta katsottuna) on sellainen mihin voisi lapsi syntyä " normaalistikin" . Siis naisesta ja miehestä.



Anna kun arvaan - sinä hyväksyisit hedelmöityshoidot?

Niimpä niin... I rest my case. Usein taustalla on ihmisellä itsellään (jossakin muodossa olevia) isättömyyden kokemuksia.



Ap

Hän sanoo että hänellä on yhdet vanhemmat ja se riittää. Samaa mieltä on ilmeisesti Joonas Hytänen, adoptoitu. Ja jos juuret kiinnostavat, todellisina vanhempina ihminen pitää kuitenkin niitä ihmisiä, joiden luona on kasvanut, jotka ovat olleet päivittäin läsnä. Se on näet rakkautta, mitäs siihen sanot?

Jos ihminen vetoaa tutkimuksiin, joiden mukaan homo- ja lesboperheissä kasvaa yhtä onnellisia lapsia kuin muissakin, ihminen on akateeminen ja todellisuudesta vieraantunut. Jos ihminen vetoaa OMIIN kokemuksiin, hän on traumatisoitunut. Jos olisit opiskellut yliopistossa, tajuaisit ehkä, että sinun päättelysi on kehäpäätelmää.



Siis jos omat kokemukset eivät kelpaa, MIKÄ sitten on riittävä perustelu?

Fakta on, että ydinperheidylliin ei päästä enää millään ilveellä. Jos ' isättömyyteen' ei pitäisi tukea, pitäisikö eronneilta äideiltä saman tien pudottaa yhteiskunnan tukia? Nythän perheen elättäminen yksin tukien varassa saattaa olla jopa tuottoisampaa kuin kahden vanhemman perheessä.



Lapselle tärkeintä on tulla rakastetuksi. On toisarvoista, antaako rakkautta nainen, mies tai vaikka kolme naista ja vihreä mies.

Asiasta on läjäpäin tutkimustuloksia.

Minä kannatan hedelmöityshoitoja omien kokemusteni perusteella (ei perheestäni vaan kaveripiiristäni). Mitäs siihen sanot. Minun kokemusteni mukaan hoidoilla syntyy samanlaisia (tosin erityisen paljon odotettuja) lapsia kuin muutenkin.