Lue keskustelun säännöt.
Auttakaaa minua :,( (pienen vauvan nuori äiti)
28.05.2011 |
Eli siis mieheni tunnusti pettäneensä minua kun olin viidennellä kuulla raskaana, viime kesänä. Olin itse jo epäillyt jotain vastaavaa, mutta ei minulla ollut vedenpitäviä todisteita asiasta. Olin kysynyt asiasta monta kertaa, mutta aina hän oli valehdellut päin naamaa ja vannonnut ettei ikinä tekisi minulle mitään sellaista. Niimpä jatkoimme yhdessä, vaikka epäilys kalvoikin mielessäni koko ajan. Joulukuussa saimme ihanaakin ihanemman tyttären ja sitten helmikuun lopulla mieheni päätti myöntää asian minulle. Hän kertoi että hänellä oli ollut yhden illan juttu ollessaan eri paikkakunnalla kuin minä silloin kesällä. Ja ihan selvin päin ja vieläpä hänen kaverinsa kotona ja vielä hän itse kutsui tämän ämmän sinne,, eli ihan tietoinen valinta ollut. Mieheni oli valehdellut jo aikaisemmin turhanpäiväisistä asioista yms ja oli jäännyt kiinni flirttailusta monille yms yms. Mutta silti se että hän oikeasti oli mennyt "loppuun" asti, oli minulle järkyttävä shokki !! Tuntui että elämäni hajosi käsiin siinä hetkessä. Ja tuntuu nniin kamalalta miten ihminen jota rakasta voi tehdä tuollaista ja vielä kun olin raskaana ja odotimme yhteistä lastamme :,(
Kommentit (14)
Miksiköhän miehesi kertoi asian sinulle nyt? Hakiko hän ehkä synninpäästöä tai ikään kuin lupaa uudelle pettämiselle (jos et suutu pahasti, tuskin suutut toisellakaan kertaa -logiikalla).
Haluatko ja voitko jatkaa miehesi kanssa? Katuuko hän? Pyysikö anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ukko pihalle! Itse meinaan heittää omani ulos tänään. Ollut 3 päivää reissussa, kun minä kipeänä hoidan lapsia kotona.
Pakkaan tässä sen kamoja jätesäkkeihin ja vien pihalle roskakatoksen viereen. Laitoin viestin, että sieltä sitten voi käydä ne noutamassa.
Oli mieheltäsi itsekästä tunnustaa pettäminen, olisi vaan pitänyt pahan olon itsellään. Keskustelemalla selviätte tai jos tuntuu, että tarvitsette ulkopuolista apua, niin parisuhdeneuvontaan. Miehesi täytyy nyt sanoin ja teoin pystyä osoittamaan, että hän katuu ja on luottamuksesi arvoinen. Onko hän hyvä isä? Ottaako sinut huomioon? Kannattaa yrittää päästä pettämisen yli, jos mies on muuten kunnollinen.
ja minua oksettaa kun ajattelen edes mitä kaikkea tautejakin minä ja silloin syntymätön vauvamme olisi voinut saada !!! No sitten puhuimme ja puhuimme ja päätimme vielä yrittää koska en milllään tahtoisi rikkoa pienen tyttäremmme kotia.
Mutta tuntuu että tämä on yhtä vuoristorataaa :,( välillä voin unohtaa asian ja sitten toinen päivä taas mieleeni tuleee mielikuvia miehestäni tekemmässä asoita tän toisen naisen kanssa ja alan voida fyysisestikin pahoin :,(
Välillä tuntuu että tunteeni ovat kuolleeet, en oikeasti voi aidosti sanoa enää rakastavani häntä. Mitä tekisin?? kannattaako enää jatkaaa+?
Mieheni haluaaa olla minun kanssani kuulemma ja on kyllä ollut ymmärtäväinen ja halukas tekemään paljon suhteemme eteen yms.. mutta silti :,(.. kun en voi tietää että tuleeko se toistumaan joskua ja vaikka ei tulisikaan niin pääsenkö koskaan yli tästä? :,( sattuu niin kamalasti. !! ja kamalinta on että kun niin haluaisin nauttia lapsestamme nii ei se ole ihan niin helppoa kun on tällainen synkkä pilvi päällämme.
Onko meillä toivoa? :,(
pettämistä kannata aina ottaa niin tosissaan, vaikkakin miehesi teki sen täöysin harkitusti ja selvinpäin. Tavara ei kulu käytössä. Teillä on kiva pikku perhe, jos asiat muuten ok niin jatkakaa.
Itse olen varmasti vähän erilainen nainen. Mielestäni on ihan hyvä käydä väliin vieraissa, muistaa sitten aina sen oman kullan arvon. Saman suon miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko pahempi asia se, että miehesi on valehdellut sinulle niin pitkään vai se, että oli toisen naisen kanssa?
Joka tapauksessa luottamus on nyt menetetty ikuisiksi ajoiksi. Voitteko te elää sen asian kanssa?
ja minua oksettaa kun ajattelen edes mitä kaikkea tautejakin minä ja silloin syntymätön vauvamme olisi voinut saada !!! No sitten puhuimme ja puhuimme ja päätimme vielä yrittää koska en milllään tahtoisi rikkoa pienen tyttäremmme kotia. Mutta tuntuu että tämä on yhtä vuoristorataaa :,( välillä voin unohtaa asian ja sitten toinen päivä taas mieleeni tuleee mielikuvia miehestäni tekemmässä asoita tän toisen naisen kanssa ja alan voida fyysisestikin pahoin :,( Välillä tuntuu että tunteeni ovat kuolleeet, en oikeasti voi aidosti sanoa enää rakastavani häntä. Mitä tekisin?? kannattaako enää jatkaaa+? Mieheni haluaaa olla minun kanssani kuulemma ja on kyllä ollut ymmärtäväinen ja halukas tekemään paljon suhteemme eteen yms.. mutta silti :,(.. kun en voi tietää että tuleeko se toistumaan joskua ja vaikka ei tulisikaan niin pääsenkö koskaan yli tästä? :,( sattuu niin kamalasti. !! ja kamalinta on että kun niin haluaisin nauttia lapsestamme nii ei se ole ihan niin helppoa kun on tällainen synkkä pilvi päällämme. Onko meillä toivoa? :,(
uskon, että aina on toivoa, kunhan on riittävästi tahtoa. Tällä hetkellä vaan vallitsevana ajatuksena on, että heti vaan ero kun jotakin tuollaista sattuu.
Ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin. Koin vastaavan vuosi sitten. Siinä suhteessa aphempana, että puolisollani oli muutaman kk suhde, eikä pelkästään yhden kerran. Vaikeeta on ollut, sen myönnän, mutta tekisin uudelleen. Rehellisesti voin myöntää, että ellei lapsia (2kpl) olisi ollut, en olisi jaksanut yrittää. Karsastan lasteni joutumista avioerolapsiksi ja olin valmis tekemään kaikkeni ettei niin käy.
Moni tekisi toisin ja haluaisinkin tietää millaisena minua pidetään kun jäin. Vain parhaimmat ystävistäni tietävät ja olisi kovin vaikeaa ollut jatkaa vanhojen ystäväperheiden kanssa, jos he olisivat tienneet... asia jakaa vahvasti mielipiteet ja uskon että puolisoni olisi aina ollut heidän silmissään pettäjä. Sitähän hän onkin, pettäjä-raukka, joka kantaa sitä taakkaa loppuikänsä.
Tärkeintä jatkoa ajatellen on mielestäni juurikin miehesi asenne. Ei ryömiä tarvitse, mutta myöntää virheensä ja jollakin tavalla "hyvittää" tekonsa... saada toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja tehdä kaikkensa, että vielä joskus toinen voisi häneen luottaa.
Minusta tuntui juuri samalta kuin sinusta, kamalaa tunteiden vuoristorataa. Monesti oltiin jo "pinnalla" ja sitten jokin mitätön asia taas "laukaisi" tilanteen samaan syvään monttuun mistä oltiin yritetty ylös jo pitkään. "Annoin" itselleni aikaa puolitoista vuotta, ellei sen jälkeen tuntuisi yhtään paremmalta, en jäisi tähän valvollisuuden tunnosta tai siitä ajatuksesta että takaan lapsillemme ehjän kodin. Se uhrautuminen olisi saattanut kostautua katkeruutena myöhemmin.
Omat vanhempani tietävät, mutta puolisoni vanhemmille en ole voinut paljastaa millainen saasta heidän lapsensa on ollut. Syyttömiä he siihen ovat.
Mutta tällä hetkellä voin jopa hetkittäin sanoa olevani onnellinen. Anteeksi olen antanut, mutta eihän tuota unohda. Puolisoni on saanut alusta asti tottua siihen, että luen hänen spostinsa ja puhelimen viestinsä, mikäli sen katson tarpeelliseksi. Millä sitä luottamusta rupeaa rakentamaan, ellei toinen voi antaa siihen parasta mahdollista avoimuutta? Rakastan puolisoani, se tunne ei ole milloinkaan hävinnyt... ei edes silloin kun totuus selvisi minulle.
Laskiko oma rimani pettää? Miksi en vastaisi samalla mitalla tilaisuuden tullen? Olenko itse yhtä alhainen... tiedän vasta kun tilaisuus tulee. Toivon etten, mutta eihän yksi kerta olisi mitään puolisoni salasuhteen rinnalla.
Tsemppiä sinulle kovasti ja auringonpaistetta mitä sitten päätätkin. Sinulla on vielä loistava tulevaisuus, mutta miehesi on aina pettäjä eikä ikinä siitä pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha keino voi auttaa:
Laita paperille plussat ja miinukset ja katso kumpia on enemmän. Laita vaikka pettämisen kohdalla 5 miinusta, kun taas joku pienempi paha vain 1-2 miinusta ja plussat samalla lailla. Onko miehessä niin paljon hyvää että se peittoaa pettämisen, vai tuleeko miinusta monista muistakin asioista? Mieti voiko hän pettää uudelleen? Joka tapauksessa, pelästytä hänet oikein kunnolla niin että tajuaa kuinka veitsenkärjellä on. Pistä hänet ymmärtämään että hänen tulevaisuus on nyt vain sinun käsissäsi ellei hän halua vapaaehtoisesti lähteä (ja ehkä siksi kertoikin, ettei hänen tarvitsi itse tehdä sistä päätöstä). Minäkin ihmettelen miksi hän kertoi? Onko nainen uhannut häntä että kertoo sen itse tms?
Sitten tässä toinen keino jossa on kolme kohtaa: Mieti että teet ratkaisun, vaikka että jäät miehen kanssa elämään.
1. Mikä on päätöksen vaikutus nykyhetkeen, kun päätöksen olet tehnyt?
2. Mikä vaikutus sillä vuoden päästä, millaista elämä on silloin?
3. Entä 10 vuoden päästä, tuletko ajattelemaan että teit oikean ratkaisun?
Jos näistä kaksi kolmesta puoltaa päätöstä niin se on todennäköisesti oikea. Kokeile myös toisin päin, että mitä jos eroatte. Voimia joka tapauksessa. Sydäntä kylmää tuollaiset tilanteet.
Itse luulen että antaisin omalle miehelle anteeksi, sillä hän ON hyvä mies. Ei pyöri baareissa tai harrastuksissa ja pitää perhettämme tärkeänä ja antaa sille mahdollisimman paljon aikaa, rakastaa minua vilpittömästi, käytännössä elättää perheemme että minä voin olla kotiäitinä siihen asti että lapsemme täyttää 4v jne. Lisäksi en usko että hän pettäisi uudelleen ja pettäminen on ollut vain onnettomien yhteensattumien summa. Kyllä suhteen korjaamiseen silti menisi varmaankin kauan, veikkaisin vuotta, mutta mies odottaisi nöyrästi ja kärsivällisesti anteeksiantoani ja mm. juuri siksi sen ansaitsisikin.
ihmetyttää että miksi kutsut sitä naista ämmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinsessaksiko pitäisi kutsua? Haloo?
Kiitoksia viesteistänne . Lohduttavaa lukea, että muutkin ovat olleet samassa tilanteessa. Mieheni on tosiaan tehnyt kaikkensa korjaakseen tilanteeen ja olen vapaasti saanut lukea hänen viestinsä yms. Ja voin sanoa 100% varmuudella ettei hän ainakaan nyt ole salaillut mitään. Asia on vaan todella arka ja kipeä ja ollaan menty niin vuoristorataa ja mietin mahtaako tämä ikinä loppua. Tahtoisin antaa koko sydämestäni anteeksi, mutta kun unohtaa ei voi. Enkä haluaisi olla katkera.
Pahimmalta tuntuu juuri se, että koko suhteemme on ollut yhtä valhetta. Ja kyllä välillä mietin että miksi piti juuri ja vasta nyt kertoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmetyttää että miksi kutsut sitä naista ämmäksi.
Siis miehesihän se petti sinua, joten miksi haukkua ja nimitellä vierasta naista?
Minun aviomieheni aikoinaan petti minua, ja asia on selvitetty ja hoidettu, ja olen itse asiassa onnellinen etten päätynyt jättämään miestäni (uskottomuudesta voi siis selvitä). Ja vaikka asia kuinka pahalta tuintuikin, niin en koskaan edes ajatuksissani haukkunut tai arvostellut naista, jonka kanssa mieheni minua petti. Missään vaiheessa en tuntenut vihaa tai katkeruutta naista kohtaan, joten ei olisi tullut pieneen mieleenikään haukkua häntä. Hänhän oli täysin ulkopuolinen meidän parisuhteessa, eikä asia kuulunut hänelle millään tavoin.
Mutta voin ilolla kertoa, että uskottomuuden voi antaa anteeksi, ja siitä voi päästä täydellisesti yli. Meidän kohdalla tapahtuneesta on nyt kolme vuotta, ja voin sanoa että asia ei enää kaiverra tai vaivaa mieltäni millään tavoin, ja pystyn taas luottamaan mieheeni täysin.
ihmetyttää että miksi kutsut sitä naista ämmäksi.
Siis miehesihän se petti sinua, joten miksi haukkua ja nimitellä vierasta naista? Minun aviomieheni aikoinaan petti minua, ja asia on selvitetty ja hoidettu, ja olen itse asiassa onnellinen etten päätynyt jättämään miestäni (uskottomuudesta voi siis selvitä). Ja vaikka asia kuinka pahalta tuintuikin, niin en koskaan edes ajatuksissani haukkunut tai arvostellut naista, jonka kanssa mieheni minua petti. Missään vaiheessa en tuntenut vihaa tai katkeruutta naista kohtaan, joten ei olisi tullut pieneen mieleenikään haukkua häntä. Hänhän oli täysin ulkopuolinen meidän parisuhteessa, eikä asia kuulunut hänelle millään tavoin. Mutta voin ilolla kertoa, että uskottomuuden voi antaa anteeksi, ja siitä voi päästä täydellisesti yli. Meidän kohdalla tapahtuneesta on nyt kolme vuotta, ja voin sanoa että asia ei enää kaiverra tai vaivaa mieltäni millään tavoin, ja pystyn taas luottamaan mieheeni täysin.
on täysin moraalitonta vokotella ukkomiestä. Näin ollen ämmittely on mielestäni aivan suotavaa. Minkälainen nainen makaa miehen kanssa, jonka vaimo odottaa vauvaa... edellyttäen, että on tietoinen asiasta? Kaikkiko on sallittua?
kuinka nuori olet?