Onko muita perheiden missä miehelle muista poikkeava vrk-rytmi?

Ei siis töiden tms sellaisen vaan ihan vain miehen tottumusten vuoksi? Riepoo todella, kun mies nukkuu vapaapäivänsä ja valvoo aamuun asti kun minä elän lapsen rytmin mukaan. Ts. olen ainoa joka hoitaa lapsen aamutoimet yms.

Se mies ei koskaan sopeutunut normaaliin rytmiin. Saattoi olla töissä yötä myöten ja nukkua sitten taas joskus. Sit mun kaveri kilahti, ja totesi ettei voi tuollaisen kanssa perustaa mitään perhettä. He erosivat. En tiedä mikä oli vikana, mutta kuulemma miehelle kuuluisi jokin diagnoosi. En muista että mikä. Normaalia se ei ollut.

Ja meillä kaksi lasta, 5 v. ja 7 v. No sanottakoon että miehellä on kolmivuorotyö, mutta kyllä sillä on erittäin yöpainotteinen ryhtmi vaikka välillä on opiskellut ja tehnyt pikku pätkiä päivätyötäkin. Ja kyllä meillä suurimmat riidat on tuon miehen rytmin takia tullut. ei se viikonloppuisin ikinä ennen puoltapäivää sängystä nouse (viikonloppuja ei käy töissä). Kun lapset oli pienempiä ja oltais viikonloppuna johonki oltu menossa niin puolelta päivin päästiin lähteen ku olis jo ollu päikkäriajat (lapset heräs aina 6-7 aikaan). Minä olin jo lasten kans siis 5-6 tuntia ollu hereillä. Niin raastavaa aikaa, vaikka on se vielä nykyisinkin, mutta ku lapset jo noin isoja saan itseki halutessani viikonloppuna nukkua hieman pitempään ku touhuavat jo itekseenki. Mut edelleenki se on sitä että vähä väliä huutelen että pitäsköhän sun jo nousta ylös. Mutta tähän on tottunu ja ku ei se siitä muuksi muutu niin minkäs sille voi. No iltaisin mies hoitaa sitte usein iltatoimet lasten kans niin saan olla rauhassa, minä vaan tahdon ite illantorkkuna viikonloppusinki jo 11 aikaan illasta nukahtaa.

Ja meillä kaksi lasta, 5 v. ja 7 v. No sanottakoon että miehellä on kolmivuorotyö, mutta kyllä sillä on erittäin yöpainotteinen ryhtmi vaikka välillä on opiskellut ja tehnyt pikku pätkiä päivätyötäkin. Ja kyllä meillä suurimmat riidat on tuon miehen rytmin takia tullut. ei se viikonloppuisin ikinä ennen puoltapäivää sängystä nouse (viikonloppuja ei käy töissä). Kun lapset oli pienempiä ja oltais viikonloppuna johonki oltu menossa niin puolelta päivin päästiin lähteen ku olis jo ollu päikkäriajat (lapset heräs aina 6-7 aikaan). Minä olin jo lasten kans siis 5-6 tuntia ollu hereillä. Niin raastavaa aikaa, vaikka on se vielä nykyisinkin, mutta ku lapset jo noin isoja saan itseki halutessani viikonloppuna nukkua hieman pitempään ku touhuavat jo itekseenki. Mut edelleenki se on sitä että vähä väliä huutelen että pitäsköhän sun jo nousta ylös. Mutta tähän on tottunu ja ku ei se siitä muuksi muutu niin minkäs sille voi. No iltaisin mies hoitaa sitte usein iltatoimet lasten kans niin saan olla rauhassa, minä vaan tahdon ite illantorkkuna viikonloppusinki jo 11 aikaan illasta nukahtaa.

Kuinka teillä on parisuhteeseen vaikuttanut? Minä kun miehen vrk-rytmin vuoksi hoidan lähestulkoon kaiken yksin siivousta ja lapsia myöten, niin VÄSYTTÄÄ. Mies ei sitä ymmärrä, vaan pitää kiinni omasta lepoajastaan että hän jaksaa. Miehen vrk-rytmi on vaikuttanut tuhoisasti meidän suhteelle.

Onneksi en tehnyt lapsia. Nukkui kaikki päivät ja jos oli vaikka lomalla mun ollessa töissä, niin heräsi niihin aikoihin, kun tulin kotiin. Viikonloppuna valvoi jonnekin 5-6 asti aamulla ja heräsi 15-16 iltapäivällä. Olipa kivaa elämää. Ja ikääkin oli jo 30, kun erottiin... Ottaa vieläkin päähän, kun ajattelee sitä touhua ja erosta on pian 10 vuotta.