Olen varmaan vähän pikkumainen kun odotan,

Toki olet jos siitä pahastut vai oletko auttanut juuri sen vuoksi että he ovat sinulle velkaa siitä?



Hyvä paikka oppia että kannattaa aina auttaa pyyteettömästi, näin et turhia pety muiden itsekkyyden vuoksi ja silti saat aina hyvän mielen kun autat muita.

näköjään helppo unohtaa kun omat kemut on pidetty. Kyllä oikeasti vähän satuttaa, mutta olen liian heikko pyytämään apua. Hyvin pärjään itsekin, mutta en pidä hyväksikäyttäjistä. Ap

Niin miksi et pyydä häntä samanlailla nyt vuorostaan auttamaan? Vai meinasitko mobtakin vuotta odottaa että hän tarjoutuisi avuksi? ;)

Oletko pyytänyt? Aika harva meistä on ajatuksen lukijoita.

jos et kerran ole pyytänyt. Ei halua ehkä tuppautua huseeraamaan ilman että pyydetään. Ihan kohteliasta minusta, en itsekään haluaisi että joku vaan tulisi huusollaamaan ilman että olen ilmaissut tarvitsevani apua.

apua, varsinkin kun viimeksi tein heidän juhlatarjoilutkin alusta loppuun ja hoidin koko juhlatarjoilun paikan päällä.... ap

ettei antaminen ja saaminen mene aika nokikkain yksiin, vaan joskus sitä saa sellaiselta taholta, jolle ei ole itse antanut mitään ja samaten tietty toisinpäin: jollekin annat, muttet juuri häneltä saa mitään takaisin.



Kun tuon huomaa, on antaminen ja saaminen paljon ongelmattomampaa: ei tarvitse miettiä, jääkö itse jotain "velkaa", eikä liion tarvitse odottaa muiden tekevän vastapalveluksia. Eri asia tietty, jos on sovittu vastapalveluksista.

Minäkin järjestin ristiäiset miehen siskon lapselle. Tuo oli ihan käytännön syystä, eli meillä oli myös ristiäiset, ja pidettiin sitten yhteiset, kun oli kerta kaikkisen käytännöllistä pitää yhdet yhteiset juhlat kahden peräkkäisten sijaan. Ja järjestäjänä olin sitten minä, koska juhlat oli meillä.



Eihän siinä mitään, samoilla järjestelyillä ne kahdetkin ristiäiset meni kuin yhdet. Ei oikeesti ollut paljonkaan enemmän vaivaa. Mutta siitä huolimatta olisi ollut ihan mukavaa, jos se sisko olisi edes kiittänyt vaivannäöstä. Toki sillä oli omat hommansa: pitkä matka matkustaa meille ja leipoi yhden tortunkin tarjottavaksi. Onko se silti niin ylivoimaisen vaikeaa muistaa, että kiittäminen olisi ihan kohteliasta.



Ei tuosta nyt välit mene tai mitään. Ne on sen tyyppinen perhe. Mun olisi kanssa jo pitänyt tähän ikään mennessä oppia, että ei ikinä pidä odottaa, että toiset arvostaisi sun työpanosta.

Musta on vähän rasittavaakin se, jos mä satun jotain auttamaan, niin se saattaa alkaa tosi tuskaisenkin oloisena miettimään, että miten hän voi tehdä joskus vastapalveluksen. Kun mä olen kanssa sitä mieltä, ettei ne palvelukset mulle päin tule, eikä tarvikaan tulla, aina samoilta henkilöiltä, kenelle mä olen jotain apua antanut.



On paljon helpompaa ajatella niin, että mä auttelen joskus joitakin sopivien tilaisuuksien tullen. Ja ne ihmiset auttaa sitten niitä, ketkä tarvii apua, kun heillä on mahdollisuus auttaa.



Nyt tää kiittäminen oli sitten jotenkin asia, joka jäi mua vaivaamaan. En siis lainkaan odottanutkaan, että olisi pitänyt tasan mennä juhlien järjestelyt. Vain se pieni kiitos olisi ollut ystävällistä.

Jos ei pyydetä niin oletan että henkilöllä on niin homma hanskassa tai jo tarpeeksi väkeä auttamassa.



Tulen kyllä tai autan missä voin jos pyydetään.

Ei välttämättä ollenkaan tajua, että nyt olisi pitänyt tarjoutua apuun. Vaikka jälkikäteen saattaa vaikuttaa ihan itsestään selvältä tällekin ihmiselle. Älä rutise ja vello itsesäälissä, vaan pyydä apua, jos sitä haluat!