Onko 25-vuotias mielestäsi jo vanha?

17 vuotiaana ajattelin, että kolmekymppisenä elämä on loppu Olin varma, etten halua elää niin vanhaksi ja raihnaiseksi. Miestä en ainakaan ota ja rääkyviä lapsia en koskaan tule tekemään ihanaa elämääni pilaamaan.



Nyt olen 38- vuotias, mieheni tapasin 18-vuotiaana eli vuosi vannomisieni jälkeen ja lapsiakin on siunaantunut neljä.



Elämäni parasta aikaa vietän nyt, ja olen äärettömän onnellinen melkein nelikymppinen vaimo ja äiti..=))

teinit sanoo että kyllä, varmaan muut että ei.



minä sanon että ei :) enkä ole minäkään

t. n31

kun olin 10 vuotta vanha, tuntui siltä, mutta nyt 43-vuotiaana ei todellakaan tunnu vanhalta 25-vuotias

lähempänä kuin kakskymppiä. Siihen saakka nyt viel kesti, mut ootappa, kun täytät 26! :D Mulla pian edessä jo 27 ja asun vuokralla, opinnot kesken, jne. Ei nyt ihan mennyt, niin kuin suunnittelin!

25-veenä ymmärtämään itseäni jonkin verran. Nyt 32 ja aika lailla tasapainossa psyyke ja identiteetin perusta vahva.

tässä olen samaa mieltä.

t. just 30 täynnä

Jos tulet meille töihin niin pidän sinua suunnilleen lapsena. Kymmenen vuotta lisää tuo jo vähän uskottavuutta.

noin yleistäen. Mullakin oli jonkin sortin ikäkriisi juuri joskus 25-26v mutta se meni ohi ja kolmekymppisenä oleminen ei tunnu missään :)

Minäkin olen 25-vuotias ja tunnen itseni vanhaksi. Tuntuu, että jos olisi halunnut jotain saada aikaiseksi niin sen olisi pitänyt jo tapahtua. Tiedostan myös ettei elämä ole vielä ohi, mutta tuntuu ettei elämällä ole mitään suurta tarjottavaakaan.

Pakko vastata.



VIelä aiemmin olisin vastannut, et tottakai on, melkjo vanha. Ei mikään ikäloppu, mut ei teinikään. Sillein vanha.



Ja nyt ekana ajatuksena kun otsikon täällä näin, ajattelin vain "25 VANHA? apua, ei voi olla!"



Joo, tajusin kai vasta nyt et täytän tänä vuonna 20 eli tuokaan ikä ei ole kaukana, enkä koe itteäni vielä edes kauhean aikuiseksi x)

Minä olen myös 25-vuotias ja olo on VANHA. Tosin johtunee enemmän siitä että olen tuoreesti eronnut, taaperon ja leikki-ikäisen yh ja yritän saada opinnot valmiiksi ennen kuin esikoinen aloittaa koulun. Väsyttää, stressaa ja rahat aina lopussa on vähän vaikea olla kovin elinvoimaisen nuoren oloa...



Voipi olla että olo on paljon nuorekkaampi sitten nelikymppisenä kun lapset ovat lukio/armeija-iässä :)

Alle kolmikymppiset ovat lapsia! Vasta kolmenkympin jälkeen ihminen alkaa olla sinut itsensä kanssa ja se tosiasia, mitä elämältä haluaa, alkaa valjeta vasta 30-40 v. välillä. Vaikka sain esikoiseni 25 vuotiaana ja silloin ajattelin olevani "kypsä" niin jälkeenpäin naurattaa että olinpa typerä. Nyt 35 vuotiaana voin todeta olevani oikeasti aikuinen ja uskallan olla oma itseni, ei tarvitse miellyttää ketään ja elän itseäni ja lapsiani varten.

Kun täytin 26 aloin tuntea ikäkriisiä,tuntui että "olen jo ikäloppu,kohta 30,elämä on ohi"ja siis edelleen tämä tunne päällä,on siis ollut jo kohta 3 vuotta :( Tahtoisin takaisin 2-kymppiseksi,vaikka tosi lapsellinen olinkin,aikuistuin vasta 25-vuotiaana.Mullakin siis 3 lasta,yksinhuoltaja.

tavalliseksi hakijaksi.



t. työkkärin täti

kun ei lasketa enää millään mittarilla nuoreksi/nuoreksi aikuiseksi. Vaikka just työkkärissä ja sit Osuuspankissa voi olla Redi-asiakkaana (nuorille tarkoitettu) viimeistä vuotta 25-vuotiaana. Eli aika rajoilla on 25-vuotias! Niukin naukin voi vielä joku yrittää luetella itsensä reilu parikymppiseksi, mutta auttamatta alkaa se 30v lähestyä ja olla lähempänä kuin 20v.

Minäkin olen 25-vuotias ja tunnen itseni vanhaksi. Tuntuu, että jos olisi halunnut jotain saada aikaiseksi niin sen olisi pitänyt jo tapahtua. Tiedostan myös ettei elämä ole vielä ohi, mutta tuntuu ettei elämällä ole mitään suurta tarjottavaakaan.

Ei taida olla iästä kiinni vaan asenteesta, meillä kummallakin :-)

Lapsitella nuoria aikuisia. Vaikka on nuori, niin silti on aikuinen. Monilla on jo useita lapsia tuossa iässä ja vastuuta muistakin kuin itsestään. Se jos mikä tekee ihmisestä aikuisen. Voi olla nelikymppinen kakara, lapset huostaanotettuna ja bailata baarissa. Näitäkn on nähty. Onko se aikuisuutta?

Alle kolmikymppiset ovat lapsia! Vasta kolmenkympin jälkeen ihminen alkaa olla sinut itsensä kanssa ja se tosiasia, mitä elämältä haluaa, alkaa valjeta vasta 30-40 v. välillä. Vaikka sain esikoiseni 25 vuotiaana ja silloin ajattelin olevani "kypsä" niin jälkeenpäin naurattaa että olinpa typerä. Nyt 35 vuotiaana voin todeta olevani oikeasti aikuinen ja uskallan olla oma itseni, ei tarvitse miellyttää ketään ja elän itseäni ja lapsiani varten.

koska ei ollut vielä lapsia, vaikka olin aina niitä halunnut. Lapsia saaneet samanikäiset tuntuivat nuorilta.