En tykkää, että kehitysvammaisia syrjitään.

tarpeellisia. Niistä nähdään paljon muutakin, kuin kehitysvammat. Niiden avulla lasta voidaan auttaa tarpeen vaatiessa jo jopa kohdussa. Lisäksi itse halusin tietää mitä on odotettavissa, sillä tiettyä kehitysvammaa on suvussani paljon. Halusin valmistautua tulevaan. Aborttia en olisi tehnyt kuitenkaan.

kun se on älyn vamma?

paljon pahempiakin epäkohtia kuin sikiöseulonnat..

kun se on älyn vamma?

seulotaan pääasiassa kolmea eri trisomiaa sekä rakennepoikkeavuuksia ym.

Ja minusta vanhempien tulisi tajuta kahden lapsen jälkeen, että jos kahdella on kehitysvamma niin melko varmasti kolmaskin tulee sellaisen saamaan.



Olen seurannut läheltä down-perheen elämistä. Yhteiskunta joutuu kyllä maksumieheksi ihan täysillä; kalliit virkistyslomat ja terapiat joissa leikitään pallolla, kouluun huristellaan taksilla, jatkokoulutukseen ei usein mennä ja jos sellainen sitten sattuu eteen, se on lähinnä pullanpaistoa neljä tuntia päivässä. Tästä kaikesta saa toki opintoetuudet ja muut tuet.

ole vammaisia lapsia tai jos on, ne on vauvoja tai ihan pieniä.

Osa väkivaltaisia, osa möliseviä ja kuolaavia, osa repijöitä ja itsetuhoisia, osa todella matalatasoisia. Ihmisiä, mutta miksi sitten vanhemmat tuo kotikäynniltä lapsensa kahden tunnin päästä kotiin kun lapsi oli ehtinyt pistää kodin sileäksi heittämällä television seinään ja repimällä kirjat alas yms.

Kun ei vain pysty pitämään kotona.

Tällaisia tarinoita on paljon. Sinä et ole kehitysvammaista nähnytkään jos muuta väität.

Jo ennen sitä hoidin kehitysvammaisia. Olen nähnyt kaikentasoisia kehitysvammaisia ja ollut töissä asuntoloissa, kahdessa laitoksessa, kouluissa, työtoiminnassa ja päiväkodeissa. Möliseviä, kuolaavia ihmisiä en ole nähnyt. Kehitysvammaiset ovat ihmisiä kuten me kaikki muutkin. Eivät he mitään hirviöitä ole.

Et ole sitten laitoksessa koskaan ollut töissä *kyyninen naurahdus*

Miksihän edelleen on oltava sellaisia paikkoja, vaikka kaikki ovat niin suloisia ja pystyvät elämään ja asumaan yksin suloisesti toisiaan kädestä pitäen ja hymistellen onnesta.

Käyn muuten Rinnekodissa viikoittain - mutta joskus hoidokin vaikea käytös on seurausta ymmärtämättömästä hoidosta. Nämä ihan kaikkein vammaisimmathan eivät edes kykene sellaiseen kuin "käytöshäiriö".

Jos saamme vielä lapsen niin kyllä ahdistaa kuinka moni ajattelee miksi ja / tai pitää sitä pahana asiana.

Synnytyssalissa "terve" lapsi todetaan...

- 2v iässä syvästi kehitysvammaiseksi

- 5v iässä lievästi ja 8v iässä keskivaikeasti kehitysvammaiseksi

- 4-vuotiaana sairastetun aivokalvontulehduksen seurauksena aivovaurion saaneena kehitysvammaiseksi

- hieman hitaasti kehittynyt 9v iässä psykoottiseksi (ei parane)

- n. 6v iässä asperger-lapseksi, myöhemmin käytöshäiriöitä, nuoressa aikuisuudessa sairaseläkkeelle (mt-ongelmat)

- älykkääksi, mutta sairastuu skitsofreniaan 18v ja loppuelämä mielisairaalassa ja tuetusti asuen

- 10v iässä heikkolahjaiseksi, käy viidennestä luokasta lähtien mukautettuna, ei koskaan pysty saamaan töitä, ajautuu rikolliselle uralle...



Missä vaiheessa eutanasia? Ekan diagnoosin jälkeen?

Kehitysvammaisellakin voi olla psyykkisiä ongelmia, kuten kenellä tahansa. Möliseviä ja kuolaavia he eivät kuitenkaan ole. Sanoopi edelleen se, joka taatusti tietää asiasta enemmän kuin sinä. Itse et ole tainnut oikeasti kehitysvammaisia koskaan nähdä. Miksi kehitysvammaisen pitäisi olla aina iloinen ja aurinkoinen saadakseen olla olemassa? Kuka meistä on aina iloinen kysyn vaan?

elämä helppoa. Mä en voi ymmärtää näitä ihmisiä, joiden mielestä heikoille ei tarvitse antaa apua ja omat rahat itselle ja minäminäminä...



Asiat ei ole oikeasti niin yksiselitteisiä kuin miten jotkut ne näkevät. Ensinnäkin minun mielestäni vammaisia ym. poikkeavia ei pitäisi edes niputtaa yhdeksi ryhmäksi. Toiseksi, täällä nyt ihan selkeästi on typeriä provoilijoita joukossa.



Olisitteko itse valmiita heti kuolemaan, jos ette enää olekaan "täydellisiä"? Pitäisikö teidän mielestänne jokaiselle olla korvamerkittynä tietty määrä rahaa ja jos hänen hoitonsa/kasvatuksesna jne. ylittää sen, niin kuula kalloon/kadulle kuolemaan, jos ei ole itsellä varaa maksaa kuluja sen jälkeen?



Teidän maailmanne on kovin kylmä paikka.

oikeuden kyseenalaistat ihmiset, joiden kokemus asiaan tiivistyy siihen, että on kerran nähnyt vammaisen.

Ikää vajaa 10v. Ulkoilee yksin ja terveiden lasten kanssa.

Leikkii ikäistensä tasoisilla leluilla. Mailman paras pelaaja tietokoneella.

Tunnistaa n. 10 kirjainta ja osaa laskea.

Herttainen ja suloinen poika.

Ei osaa pyyhkiä pyllyä, eikä pestä itseänsä, mutta muuten on omatoiminen.

Ollut yksin kotona muutaman kerran.

Kehittyy, mutta hitaasti.

MEILLE RAKAS POIKA ja pikkuhiljaa naapuritkin on oppineet hyväksymään hänet, tosin 2v. siihen meni aikaa.

En luopuisi hänestä koskaan. Hän myös teki minusta paremman ihmisen ja nyt haluan työskennellä sosiaali-alalla.

ei pidä mitätä rahallisella tuottavuudella. Se on perusoikeus.

suosii sikiöseulontoja. Aivan uskomattomia summia upotetaan kehitysvammaisiin lapsiin. Ja kun tosi on, että kun oppivelvollisuus loppuu, ei jäljelle ole mitään ja tuottavia jäseniä heistä ei tule. Tuettuja asumismuotoja ja henkilökohtaisia avustajia, jotka pesee ja laittaa ruoat ja syöttää ja hoitaa hautaan asti.

Kallista on.

Ja minusta vanhempien tulisi tajuta kahden lapsen jälkeen, että jos kahdella on kehitysvamma niin melko varmasti kolmaskin tulee sellaisen saamaan.

Olen seurannut läheltä down-perheen elämistä. Yhteiskunta joutuu kyllä maksumieheksi ihan täysillä; kalliit virkistyslomat ja terapiat joissa leikitään pallolla, kouluun huristellaan taksilla, jatkokoulutukseen ei usein mennä ja jos sellainen sitten sattuu eteen, se on lähinnä pullanpaistoa neljä tuntia päivässä. Tästä kaikesta saa toki opintoetuudet ja muut tuet.

Kyllä se on vanhempien oma valinta.

Toisaalta kannattaa miettiä sitäkin, millaista elämä on jos mitkään aistit eivät toimi normaalisti ja liikuntakyky puuttuu. Tosin vammainen ei sitä tietysti itse tajua, jos on todella pahasti vammainen, joten hän ei tietenkään osaa sitten kaivata mitä häneltä puuttuu.

suosii sikiöseulontoja. Aivan uskomattomia summia upotetaan kehitysvammaisiin lapsiin. Ja kun tosi on, että kun oppivelvollisuus loppuu, ei jäljelle ole mitään ja tuottavia jäseniä heistä ei tule. Tuettuja asumismuotoja ja henkilökohtaisia avustajia, jotka pesee ja laittaa ruoat ja syöttää ja hoitaa hautaan asti.

Kallista on.

Ja minusta vanhempien tulisi tajuta kahden lapsen jälkeen, että jos kahdella on kehitysvamma niin melko varmasti kolmaskin tulee sellaisen saamaan.

Olen seurannut läheltä down-perheen elämistä. Yhteiskunta joutuu kyllä maksumieheksi ihan täysillä; kalliit virkistyslomat ja terapiat joissa leikitään pallolla, kouluun huristellaan taksilla, jatkokoulutukseen ei usein mennä ja jos sellainen sitten sattuu eteen, se on lähinnä pullanpaistoa neljä tuntia päivässä. Tästä kaikesta saa toki opintoetuudet ja muut tuet.

Hoivapalveluita ei nimittäin tulevaisuudessa enää ole, rahat ei riitä eikä tekijät.

Ikää vajaa 10v. Ulkoilee yksin ja terveiden lasten kanssa.

Leikkii ikäistensä tasoisilla leluilla. Mailman paras pelaaja tietokoneella.

Tunnistaa n. 10 kirjainta ja osaa laskea.

Herttainen ja suloinen poika.

Ei osaa pyyhkiä pyllyä, eikä pestä itseänsä, mutta muuten on omatoiminen.

Ollut yksin kotona muutaman kerran.

Kehittyy, mutta hitaasti.

MEILLE RAKAS POIKA ja pikkuhiljaa naapuritkin on oppineet hyväksymään hänet, tosin 2v. siihen meni aikaa.

En luopuisi hänestä koskaan. Hän myös teki minusta paremman ihmisen ja nyt haluan työskennellä sosiaali-alalla.

pojan arki järjestyy sitten, kun sinua ja miestäsi ei enää ole. On aika itsekästä ajatella, että vammaisia on oltava siksi, että he tekevät muista parempia ihmisiä, kuten viestissäsi kuvailet itseäsi. Esineellistät oman lapsesi joka saa oikeutuksen elää näköjään vain sinun muutoksesi kautta. HYI!