Ystävä rakas
Minun rakas ystäväni. Ihmettelet varmaan miksi käyn niin harvoin, miksi miehesi katoaa aina työpaikalle, kaverille tai lenkille kun teillä käyn ja miksi pidän yhteyttä niin vähän nykyisin. Olet minulle yhä rakas, mutta vuosia sitten sattui jotain, jota en ole sinulle voinut tunnustaa.
Tapasin miehesi sattumalta baarissa. Olitte riidelleet ja miehesi kaipasi kuuntelijaa. Hän kertoi että teillä menee todella huonosti, vaikka juuri pari päivää aiemmin olit minulle hehkuttanut onneanne.
Keskustelun päätteeksi hän kuitenkin pudotti pommin niskaani. Hän kertoi olleensa aina salaa ihastunut minuun ja haluaisi jättää sinut ja tapailla minua. En ollut ikinä ajatellut häntä muuna kuin sinun miehenäsi, enkä halunnutkaan ajatella hänestä muuta. Puhuimme pari kertaa tämän jälkeen selvin päin asiasta ja koska hänen tunteensa olivat vahvat - eivätkä känniläisen sänkyynkampeamisyritystä, päätin ottaa etäisyyttä.
En halunnut kertoa sinulle koska tiedän kuinka mustasukkainen olet ja halusin antaa teille mahdollisuuden paikata suhdettanne.
Olen nyt vuosia seurannut elämääsi etäämmältä ja minua surettaa se, ettet vieläkään ole myöntänyt minulle tai muille läheisille ystävillesi että teillä menee huonosti. Minua surettaa se siksi, että samalla rivien välistä kuulen ja näen kuinka sinulla on paha olla.
Haluaisin niin kovasti olla tukenasi, mutten tiedä kuinka se onnistuu. Vielä näin monen vuoden jälkeen miehesi on minua vaikea kohdata.
Tapasin hänet viime viikolla jälleen sattumalta kaupassa. Kävimme kahvilla ja keskustelimme. Hän myönsi, että edelleen hänellä on vahvat tunteet minua kohtaan. Hän tietää että olen onnellinen oman mieheni kanssa ja hän yrittää kovasti esittää onnellista sinun rinnallasi. Hän yrittää, mutta pakenee yhä useammin työhönsä. Teillä on 3 ihanaa lasta, joiden vuoksi hän ei halua sinusta erota.
Jos ottaisit ruusunpunaiset linssit pois silmiltäsi, niin näkisit itsekin totuuden. Voisitte mennä terapiaan ja yrittää pelastaa suhteenne. Kun vaan myöntäisit itsellesi ja läheisillesi, että kaikki ei ole hyvin.
Kommentit (6)
En ole ystäväsi, mutta kiitos silti, että olet osannut ottaa etäisyyttä mieheen, eikä tilaisuus ole tehnyt varasta. Pidäthän tuon asenteen tästäkin eteenpäin, vaikka mies vakuuttelisi mitä. Huojentavaa tuon yhden perheenrikkomisketjun jälkeen huomata, että löytyy myös selkärankaisia ihmisiä.
ja sinä ystävä hyvä,oletko varma,että tämä nainen edes TIETÄÄ,että heillä menee miehen mielestä huonosti??
aina naisen pitää huomata että liitossa on jotain vialla? Varmaan monella vaimolla/ äidillä on väsymystä, univelkaa, kotityöt, omat työt...vaikka kuinka elettäisiin tasa-arvoisessa avioliitossa, niin kuitenkin se päävastuu ja asioista huolehtiminen on naisella enemmän mielessä kuin miehellä. Miksi silä miehellä ei ole "munaa" sanoa omalle vaimolleen että "hei rakas, en tunne olevani mukana täysillä tässä avioliitossa, joten yritetäänkö paikata liittoa terapeutin avulla tai ilman" tai sanoisi mies vaikka "hei rakas, jotenkin nyt tuntuu siltä, ettet jaksa panostaa avioliittoon 110%..voisinko jotenkin helpottaa taakkaasi, jotta jaksaisit taas keskittyä välillä minuunkin:)" älkää aina syyllistäkö sitä naista..aina ei vaan jaksa..ja vaikka kuinka nainen tietää että kaikki ei ole ok avioliitossa, niin ei sitä tarvitse edes parhaalle ystävälle kertoa...jos ei halua
Kun riitelevät, mies pakenee muualle. Menee kaverille tai hotelliin yöksi. Pitää tätä ihan normaalina käytäntönä. Sanoin hänelle että tuo on lapsellista ja tuolla tavalla ongelmat eivät ratkea.
Minua niin kovasti surettaa ystäväni ja hänen miehensä. Ovat ihania ihmisiä molemmat. Ystäväni vain on kuin amerikkalaisen täydellisen perheen äiti. Hänelle onnellinen perhe muodostuu täydellisestä talosta, puutarhasta ja täydellisen näköisestä perheestä.
Mies tekee paljon töitä ja vaikka vakuuttaa olleensa täysin uskollinen vaimolleen (minua lukuunottamatta - eikä meilläkään suhdetta ole ollut koska en sitä halua) - en usko että näin on. Reissaa paljon ja kyllähän komealle miehelle tyrkkyjä hotelleista löytyy.
ap
aina naisen pitää huomata että liitossa on jotain vialla? Varmaan monella vaimolla/ äidillä on väsymystä, univelkaa, kotityöt, omat työt...vaikka kuinka elettäisiin tasa-arvoisessa avioliitossa, niin kuitenkin se päävastuu ja asioista huolehtiminen on naisella enemmän mielessä kuin miehellä. Miksi silä miehellä ei ole "munaa" sanoa omalle vaimolleen että "hei rakas, en tunne olevani mukana täysillä tässä avioliitossa, joten yritetäänkö paikata liittoa terapeutin avulla tai ilman" tai sanoisi mies vaikka "hei rakas, jotenkin nyt tuntuu siltä, ettet jaksa panostaa avioliittoon 110%..voisinko jotenkin helpottaa taakkaasi, jotta jaksaisit taas keskittyä välillä minuunkin:)" älkää aina syyllistäkö sitä naista..aina ei vaan jaksa..ja vaikka kuinka nainen tietää että kaikki ei ole ok avioliitossa, niin ei sitä tarvitse edes parhaalle ystävälle kertoa...jos ei halua
Oli niin pitkäveteinen stoori ettei jaksanu loppuun asti lukea!
Hohhoijaa