Miten selviän aiheettomasta ls-ilmoituksesta?
Olemme tavallinen työssäkäyvä perhe. Lapset ovat aina olleet meille vanhemmille kaikki kaikessa ja olemme huolehtineet heidän hyvinvoinnistaan todella hyvin. Nyt meistä on tehty lastensuojeluilmoitus. Kyseessä on väärinkäsitys, joka on varmasti helppo selvittää sosiaalityöntekijöiden kanssa eikä aiheuta mitään toimenpiteitä.
Mutta miten selvitä tästä? Vaikka tiedän hoitaneeni lapsiani oikein, joudun lopun elämääni elämään sen asian kanssa, että meistä on tehty ls-ilmoitus. Se loukkaa minua syvästi. Olen kasvatustyössä itsekin ja usein miettinyt sijaislapsen ottamista tai ainakin tukiperheeksi ryhtymistä. Nyt meistä jää merkintä sosiaaliviranomaisille, joten tuskin koskaan tätä haavettani voin toteuttaa.
Tämä tuntuu niin epäreilulta. :( Vaikka tiedän, etten ole toiminut väärin, kuitenkin minulla on tämä leima nyt ja se tulee vaikuttamaan elämääni aina.
Kellään vastaavaa kokemusta?
Kommentit (59)
Nykyaika ja nykyinen ls-laki on tätä. Ollaan aina NIIIN huolissaan ja kun kynnys tehdä ilmoitus on noinkin matala, se myös tehdään.
Ei auta kuin toivoa, että sos.tt ovat maalaisjärjen omaavia ihmisiä. Ja että lapsesi jatkossa miettii tarkkaan mitä sanoo ja kenelle.
Laki edellyttää kaiken maailman tarkat selvitykset, kotikäynnit ja lapsen haastattelut. Jos sos.tt haluaa mennä lain mukaan perusmutia myöten, he tekevät nämä kaikki. tai sitten pelkkä kotikäynti ja keskustelu sinun kanssasi riittää.
Kerro, että olet jutellut opettajan kanssa tilanteesta ja että ope on käsittänyt väärin, mutta ennätti jo ilmoituksen soittaa.
Kyllä se merkintä siellä on ja pysyy ja se on myös äidin tiedoissa, ei vain lapsen tiedoissa.
Ilmoitus, jos se aiheettomaksi todetaan eikä aiheuta jatkotoimenpiteitä, ei estä sijais- tai tukiperheeksi ryhtymistä.
Meistä on myös tehty lastens.ilmoituksia. Oikein useampi kpl, joten sehän kertoo, että huolen aihetta ja vikaa kotioloissa on, vai? Vai kertooko se vain matalasta kynnyksestä ilmoitusten suhteen, sekä siitä, miten vähän lapsilta tai perheiltä siedetään yhtään mitään. Enkä tarkoita nyt sitä, että vanhemmat kännää tai lapset valetaa yksin älyttömiin kellonaikoihin tai että lapsia hakataan,v aan vaikkapa vaan sitä tavallista uhmaa ym. tai muuta mekkalaa, mistä lähtee ääntä.
Kaikki on todettu aiheettomiksi, ei jatkoja. Mutta merkinnät on.
Näistä pitää myöhemmin lapsille puhua, ikään liittyvistä mokailuista tai jos on mukana porukassa, joka esim. näpistelee, vaikka itse ei osallistuisikaan.
Sosiaalivirastossa, koulussa terveyskeskuksessa vai missä? Ketkä kaikki ao. merkinnän voivat ylipäätään nähdä?
hänen velvollisuutensa on ollut.
Se on sitten lastensuojelun asia selvittää onko huli sellainen pitääkö jatkaa jatkotoimenpiteillä vai ei?
Opettaja on katsonut tilanteen sellaiseksi, että tekee ilmoituksen lastensuojeluun.
Useinhan ensin tehdään konsultaatiopuhelu lastensuojeluun ja sieltä sanovat onko tarvetta tehdä ilmoitus.
Ymmärrän ap:n pahanmielen tästä mutta opettaja on katsonut asian näin.
Fiksu ihminen olisi ihan oikeasti ensin kysellyt vähän tarkemmin, ennenkuin soittelee minnekään eteenpäin.
Opettajan velvollisuus voisi olla vaikka keskustella huoltajan kanssa js kertoa olevansa huolissaan ja miksi on.
Sitten voisi alkaa miettiä, että mitä se lastens. oikeasti voisi tarjota lapselle tai perheelle, millaista apua. "Tukea ja apua" Mitä ja millaista ja miksi juuri viranomaisten kautta?
Sosiaalivirastossa, koulussa terveyskeskuksessa vai missä? Ketkä kaikki ao. merkinnän voivat ylipäätään nähdä?
Merkinnät ovat siellä kyseisen kunnan lastensuojelun arkistoissa, joko paperisena tai sähköisenä versiona.
Ne eivät näy koululle eikä edes terv.aseman tiedoistoissa.
Ne näkyvät vain lastens. sos.tt:lle ja jos myöhemmin perheestä tehdään ilmoitus tms., ne ovat siellä.
Myös ne, mitkä on todettu aihettomiksi eivätkä johda jatkotoimenpiteisiin, ne ovat kuitenkin ikäänkuin valmiina kuormassa, että ahaa, on teillä ennenkin ollut jotain... nehän eivät vanhene. koskaan.
Ole huoleti,minulla on asiakkaana ls-työntekijä.Puhuimme kerran ls-ilmoista ja hän totesi,että joka kerta kun joutuu menee kotikäynnille ja se on aiheeton,hän on IKIONNELLINEN!!JA KERTOO SEN MYÖS VANHEMMILLE!
Niin paljon on aiheettomia,että esim.oikea työ kärsii.Hän vielä sanoi,että joka kerta toivoo,että ilmo olisi aiheeton =)
Sinä voit ottaa rehtoriin yhteyttä ja pyytää keskustelua opettajan rehtorin ja vaikka sos.työntekijän kanssa?Rehtori on vastuussa opettajista,hän on heidän esimies!
Ystävästäni tehtiin ls-ilmo,koska mies oli käynyt vieraissa ja vaimo oli tosi järkyttynyt pari viikkoa..arvaat varmasti,että tämäkin ls-ihminen oli helpottunut,kun totesi tilanteen olevan-no miten sen nyt sanois-normaali-vaiko surullisen tavallinen..mutta hänen oli pakko tulla,kun ilmo on kirjattu!
Ole rohkealla mielellä!!Voimia sulle!
Turha yksittäisen viraston vanhoja merkintöjä kenenkään on surra - tai ajatella niiden jättävän ikuisen leiman.
ls-ilmosta kannattaa aina tehdä tutkinta pyyntö poliisille,näin jatkossa suojataan myös perheen oikeuksia perättömistä ja nimettömistä ilmoittajista,eli kun tuo pyyntö on tehty niin saatte aina tiedon kuka sen ilmoituksen on tehnyt ja miksi.
Huolesta sen teki, se on opettajan virkavelvollisuuskin. Mitähän/mitenköhän lapsesi on puhunut koulussa? Minkä ikäinen lapsesi on, siis se, joka on tuon open luokalla?
Käsitin, että teillä on useampi lapsi? Oletko sairaslomalla masennuksesta? Vai mikä sairaus sinulla on? Jos saan udella.
ls-ilmosta kannattaa aina tehdä tutkinta pyyntö poliisille,näin jatkossa suojataan myös perheen oikeuksia perättömistä ja nimettömistä ilmoittajista,eli kun tuo pyyntö on tehty niin saatte aina tiedon kuka sen ilmoituksen on tehnyt ja miksi.
Huolesta sen teki, se on opettajan virkavelvollisuuskin. Mitähän/mitenköhän lapsesi on puhunut koulussa? Minkä ikäinen lapsesi on, siis se, joka on tuon open luokalla?
Voi hyvä ihminen.
Voihan sitä kuka tahansa olla huolissaan kenen tahansa lapsista. Omistaan ei tietenkään, vaan aina jonkun toisen. Mutta onko se huolen aihe niin iso, että se vaatisi lastensuojelukoneiston liikkeellepanoa - sitä pitäisi miettiä ennenkuin soittelee yhtään minnekään.
Ja sitten voisi myös miettiä, mitä se instanssi voi oikeasti, konkreettisesti tarjota apuna sille perheelle vai voiko mitään.
Olen minäkin huolissani naapurin lapsista, 7 ja 9 v, joitten äiti on aina pois, töissä, tekee uraa. Ja se nainen itse sitten, niin kylmä ja katkera ihminen, ja lapset on kiusaajia. Kun täällä avauduin huolestani, minut haukuttiin lyttyyn lastens.ilmoituksen suhteen. käskettiin hankkii oma elämä ja lopettaa kyttääminen. Mutta peruste on HUOLI ja niin, olen huolissani.
Opettaja on sen suhteen toiminut oikein, että on ilmoittanut tekevänsä ilmoituksen. Mutta huoli on ollut opettjallakin aiheeton, perheellähän ei ole sellaista hätää, että siihen pitäisi ulkopuolisen puuttua.
Kyllä ihmisen elämä on aina ollut myös lapsilla ylä ja alamäkeä, ja se pitäisi sietää myös teidän, joilla on pelkkää tasaista ja ainoa vaikea osuus elämän tiellä on kun kaupassa ei ole oikeaa juustomerkkiä tarjolla.
kaikenlaista tulee, mutkia ja möykkyjä, matkaan. Ei niihin aina tarvitse lastens.ilmoitusta, viranomaisia. On ihmisiä, jotka selviää arjesta ja muustakin ihan omin voimin. tai ystävien avulla tms.
Voin kertoa, että olemme olleet lastensuojelun asiakkaana. Olimme olleet ennen tuota ja olemme toimineet sen jälkeenkin itse tukiperheenä.
Kukaan ei ole suojassa vaikeuksilta. Niitä vain joskus tulee. Sinun vaikeutesi on nyt mitä ilmeisemmin erityisen helppo - aiheeton lastensuojeluilmoitus. Saat sosiaalityöntekijän haastattelemaan sinua ja perhettäsi. Saat harjoitella mitä tulevaisuudessa on yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa kun toimii sijaisvanhempina.
Sijaisvanhempana yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa on ihan arkea. Saat oppia myös siihen, että niitä huolen aiheutumisesta johtuvia lastensuojeluilmoituksia tulee silloinkin. Toiset aiheesta, toiset aiheetta ja iso osa väärinymmärryksiä ja kateuttakin.
Älä ole huolissasi nyt!
mitä lapsi on opettajalle sitten kertonut? Hänen viestinsä on ilmeisesti ollut jollain tavalla huolestuttava kun opettaja on siitä huolestunut. Asia pitäisi käydä lapsenkin kanssa läpi.
Vai puhuuko omasi aina totta? Minusta lasta ei pidä hirveästi syyllistää. Lapset keksiikin kaikenlaisia juttuja.
ettei äiti jaksa aamulla herätä eikä anna hänelle aamupalaa. :)
Lapseni, ekaluokkalainen, on harjoitellut nyt jonkin aikaa pyöräilyä kouluun. Viimeisen kuukauden aikana hän on myöhästynyt jonkun verran koulusta ja olivat puhuneet tuosta myöhästelystä opettajan kanssa. Ja lapsi oli perustellut myöhästymistään noilla sanoilla.
Lapsi on myöhästynyt kuukauden aikana kolme kertaa siitä syystä, etten ole herännyt herätyskellon soittoon. Aamupalaksi hän haluaa yleensä voileipää ja maitoa ja olemme harjoitelleet sitä, että hän tekee itse leipänsä sillä välin kun minä hoidan pienempien lasten aamutoimia (muut lapset siis 4- ja 2-vuotiaita). Ei ole tykännyt tästä harjoittelusta, joten ilmeisesti siksi laittoi tämän syyksi.
Opettaja oli ollut huolissaan tästä myöhästelystä, lapsi on kuulema myöhästynyt todella usein. Ihmettelin opettajalle, miksei hän ole ottanut minuun yhteyttä ja kertonut asiaa, jotta olisin voinut siihen puuttua. Oli kuulema ottanut yhteyttä (kysynyt siis, tarvitsemmeko apua, mutta ei ollut maininnut, että myöhästelyä on ollut paljon ja on juuri siitä huolissaan). Lapseni on melkoinen tutkijaluonne ja ilmeisesti koulumatkoilla on ollut mielenkiintoista tutkittavaa, jonka vuoksi ei ole ehtinyt kouluun (koulusta tullessa repussa on yleensä mahtava kivi- tai muu kokoelma). Opettaja oli laskenut yhteen lapsen myöhästelyn, minun sairaslomani ja lapsen kommentin myöhästelyn syyksi ja päätynyt tekemään lastensuojeluilmoituksen.
Ap
ettei äiti jaksa aamulla herätä eikä anna hänelle aamupalaa. :)
Lapseni, ekaluokkalainen, on harjoitellut nyt jonkin aikaa pyöräilyä kouluun. Viimeisen kuukauden aikana hän on myöhästynyt jonkun verran koulusta ja olivat puhuneet tuosta myöhästelystä opettajan kanssa. Ja lapsi oli perustellut myöhästymistään noilla sanoilla.
Lapsi on myöhästynyt kuukauden aikana kolme kertaa siitä syystä, etten ole herännyt herätyskellon soittoon. Aamupalaksi hän haluaa yleensä voileipää ja maitoa ja olemme harjoitelleet sitä, että hän tekee itse leipänsä sillä välin kun minä hoidan pienempien lasten aamutoimia (muut lapset siis 4- ja 2-vuotiaita). Ei ole tykännyt tästä harjoittelusta, joten ilmeisesti siksi laittoi tämän syyksi.
Opettaja oli ollut huolissaan tästä myöhästelystä, lapsi on kuulema myöhästynyt todella usein. Ihmettelin opettajalle, miksei hän ole ottanut minuun yhteyttä ja kertonut asiaa, jotta olisin voinut siihen puuttua. Oli kuulema ottanut yhteyttä (kysynyt siis, tarvitsemmeko apua, mutta ei ollut maininnut, että myöhästelyä on ollut paljon ja on juuri siitä huolissaan). Lapseni on melkoinen tutkijaluonne ja ilmeisesti koulumatkoilla on ollut mielenkiintoista tutkittavaa, jonka vuoksi ei ole ehtinyt kouluun (koulusta tullessa repussa on yleensä mahtava kivi- tai muu kokoelma). Opettaja oli laskenut yhteen lapsen myöhästelyn, minun sairaslomani ja lapsen kommentin myöhästelyn syyksi ja päätynyt tekemään lastensuojeluilmoituksen.
Ap
aika huolestuttavalta. :( Vanhemman tehtävä on kuitenkin huolehtia lapsi ajoissa kouluun. Kuukaudessa on 20 koulupäivää, niistä kolmena et ole herännyt herätyskelloon. Tuskin heräisit silloin, vaikka 2-vuotias poistuisi ulko-ovesta? Kyllä mulla heräisi huoli lasten turvallisuudesta tuossa tilanteessa.
Kuinka usein sun lapsesi myöhästelee, jos aamutoimien "harjoittelun" lisäksi myöhästelee lisäksi? Tiedätkö itsekään, kuinka usein on "todella usein", tai paljonko lapsesi myöhästyy kerralla? Onko koulumatka turvallinen "seikkailuille"? Osaako lapsesi turvallisesti liikkua itsenäisesti koulumatkat, jos ajantaju ei toimi?
Sori jos olen tyly, mutta yleistähän on, että ls-ilmo tehdään siksi, että vanhemmat eivät "hoksaa" tai "tajua" asioita.
Oletko sairaslomalla mt-syistä? Onko puolisoa? Ilmeisesti teillä ei ainakaan kukaan aamuisin töihin lähde, jos kellon soittoonkaan ei aina herätä?
Varsinkin kun kyseessä on ekaluokkalainen, joka vasta totuttelee koulunkäyntiin ja sen sääntöihin. Moni muukin unohtuu tuossa vaiheessa haaveilemaan koulumatkan varrelle.
Ls-selvitys menee varmasti ilman ongelmia ja juttu kuitaaan päättyneeksi. Mutta tuollaiseen opettajaan voi olla vaikea jatkossa luottaa. Minä ainakin pelkäisin noin "kivan" tempun jälkeen hysteerisesti lapsen jokaista unohdusta tai myöhästymistä, vaikka opettaja kuinka olisi perustellut toimiaan huolella ja lapsen parhaalla.
on laittanut minulle kerran puhelinviestin, et tarvitsemmeko apua. Vastasin ettemme tarvitse. Toisen kerran sitten soitti ja sanoi olevansa huolissaan minusta ja lapsista. Sanoin hänelle iloisena, että kyllä pärjäämme hyvin, ei mitään huolta. Siihen hän jatkoi, että halusi nyt vain ilmoittaa, että aikoo tehdä ls-ilmoituksen. En ollut uskoa korviani ja yritin sanoa opettajalle, ettei meillä todellakaan ole mitään hätää. Opettaja oli kuitenkin tehnyt omat päätelmänsä eikä suostunut kuuntelemaan minua. Eipä siinä minun sanani enää auttanut.
Sovin opettajan kanssa tapaamisen, jossa pyysin perusteluja ja sain ne. Selitin, että kyseessä on melkoinen väärinkäsitys ja pyysin opettajaa perumaan ilmoituksensa. Opettaja oli soittanut ja saanut vastauksen ettei ilmoitusta voi perua.
Sovin tapaamisen ls-viranomaisen kanssa ja kävin juttelemassa asiasta. Hän sanoi, että koska he ovat saaneet ilmoituksen, heidän on toimittava asiassa ja tulevat tekemään kotikäynnin ensi viikolla.
Tässä sitten odotellaan kotikäyntiä, ja olo on äärettömän ristiriitainen! Käsittämätöntä, että tällaiseen tilanteeseen voi joutua! Käsittämätöntä senkin vuoksi, että olen itse työskennellyt perhekodissa sijoitettujen lasten parissa ja tosiaan miettinyt jo useita vuosia sijaislapsen ottamista. Eihän tämän näin päin pitänyt mennä!
keskustellut asiasta open kanssa, kun hän kahteen kertaan yritti herättää keskustelua? Jokseenkin outoa, että sitten ilmoituksen jälkeen kyllä suorastaan vaadit perusteluja jne.
Jotenkin viesteistäsi myös kuultaa sellainen minäminäminä-keskeisyys. Ope soitti sinulle, sinä et ollut uskoa korviasi, sinä pyysit perusteluja, sinä selitit, sinä sovit tapaamisen, sinä juttelet, sinulla on ristiriitainen olo, sinä odottelet, sinä olet joutunut tilanteeseen, sinä olet työskennellyt, sinä olet miettinyt sijaislapsia. Jos saman verran kiinnittäisit huomiota lapsiisi, tuskin tätäkään ketjua olisi tarvittu. Ongelmahan ei siis ole se, että lapsesi ei löydä ajoissa kouluun vaan se, että sun pitää elää ls-ilmon jälkeistä elämää. :(
työssäkäyvä perhe ole, jos olet pitkällä sairaslomalla?
Oikeastiko haluaisit vielä lisälapsia ottaa, jos sen ainoa koulukaskaan ei pääse ajoissa kouluun? Sisältyykö sun mielestä todella usein toistuvat myöhästymiset siihen, että mielestäsi lasten hyvinvoinnista huolehditaan todella hyvin?
odota vaan, kun sama napsahtaa omalle kohdallesi.
Rajoittunut empatiakykysi huomioiden se hetki ei välttämättä ole kaukanakaan.
Ap:n kertomus ei todellakaan vaikuttanut minäkeskeiseltä. Sinullahan ei selvästikään ole sen vertaa sosiaalista silmää, että ymmärtäisit, kuinka syvästi tällaiset asiat voivat haavoittaa, äitinä ja vanhempana.
kotikäynnillä sosiaalityöntekijä kertoi, että juuri tämäntyyppiset, hänen mielestään ylireagoimiseen perustuvat ls-huoli-ilmoitukset ruuhkauttavat koko järjestelmän niin, että oikeasti apua tarvitsevien tukemiseen ei riitä resursseja.