Suuri suru. Säännöllisesti lukemani blogin pitäjä on kuollut. :(
Ihan kuin ystävän olisi menettänyt. Säännöllisesti lukemani blogin pitäjä on yllättäen kuollut. Vuosien aikana sain tekstien kautta tutustua hänen elämäänsä ja lähipiiriinsä,. Vaikka en blogistia koskaan tavannutkaan (irl), tuntui kuin olisin tuntenut hänet ja hänen elämänsä jo kauan. Nyt ei kirjoituksia enää koskaan tule, surullista. :(
Nyt mietin, pitäisikö toimittaa perheelle jonkinlainen surunvalittelu ja kertoa miten paljon iloa hänen teksteistään sain. Vai miten tuollainen teko tulkittaisiin?
Kommentit (11)
kerrostalon portaikkoon ja kuollut. Eka samanlainen yritys ei onnistunut, mutta uusinta vei hengen. Harmittaa kun kukaan ei osannut auttaa ekan kerran jälkeen.
periaatteessa yh nainen remppasi todella huonokuntoista taloa. Siinä oli sairausepäilystä puhe jossain vaiheessa ja sitten yhtäkkiä blogi meni salasanan taakse. Olen monta kertaa miettinyt mitä hänelle kuuluu.
Yksi poika, nainen itse tummatukkainen?
blogistin perheelle surunvalittelu... Tai en tiedä, riippuisi varmaan siitä, minkälaisen kuvan olisin hänestä ja hänen lähipiiristään saanut blogin kautta.
voit toimittaa perheelle surunvalittelun, kortin, kirjeen, adressin tai vaikka sähköpostin. Tuohan olisi hieno ele!
AP kysyy surussaan neuvoa ja mitä ovat tähän mennessä kommentoijat tehneet: uteliaina tahtoneet tietää kuka ja miksi. Huh huh.
Sinuna AP toimittaisin jonkinlaisen valittelun tai edes viestin. Varmasti perheestä olisi kiva tietää, että kuolleella on ollut sinuun niin suuri vaikutus. Näin tekstistäsi ainakin olettaisin.
itselläni on tällä hetkellä hieman saman suuntainen tilanne päällä, joten osaan samaistua ap:n tuntemuksiin melko hyvin. Olo on tyhjä ja ontto, mutta tällaista tämä elämä on, arvaamatonta.
periaatteessa yh nainen remppasi todella huonokuntoista taloa. Siinä oli sairausepäilystä puhe jossain vaiheessa ja sitten yhtäkkiä blogi meni salasanan taakse. Olen monta kertaa miettinyt mitä hänelle kuuluu.
pysyisitkö laittamaan blogiin jonkun viestin?
Kaunis ele olisi jonkinlainen viesti laittaa, joko sitten suoraan blogiin tai vaihtoehtoisesti omaisille. Itse ainakin moisesta eleestä olisin oman omaiseni kuoltua ilahtunut.