Onko niin, että parisuhteessa, jossa on yhteinen tili, EI ole myöskään

Meillä on omat tilit, mutta molemmilla käyttöoikeus toistensa tileihin. Mies maksaa kaikki laskut, laskut maksetaan aina siltä tililtä, missä on enemmän rahaa.



Ei ole avioehtoa. Miehen vanhemmat laittaneet testamenttiin ehdon, ettei aviopuolisoilla ole oikeutta perintöön, mutta eipä tuo haittaa, sillä mies tulee perimään jotain 5-30 tuhatta sitten joskus ja kaikki menee luultavasti velkojen maksuun.



Kaikki omaisuus laitetaan molempien nimiin.



Ja meillä tulot vaihdelleet. Välillä minä olen tienannut enemmän, välillä mies. Rahat ovat olleet koko ajan yhteiset (siitä lähtien kun muutettiin yhteiseen asuntoon).

:)

ja muutettiin yhteen 19-vuotiaina, kumpikin oltiin köyhiä opiskelijoita tms. Yhteinen tili vähäisille rahoillemme perustetiin heti. Vuosien saatossa opiskelimme, olimme töissä jne. vaihtelevasti, välillä tienasi toinen, välillä toinen. Yhteinen tili ollut siis alusta asti, rahatilanteistamme huolimatta. Nykyään olemme molemmat töissä, mies tienaa enemmän kuin mä, mutta rahat on yhteiset edelleen. Kaikki tulome menevät yhdelle tilille, josta niitä käytämme mihin milloinkin eikä lasketa kumpi käyttää tai mihin. Isoista hankinnoista sovimme yhdessä.

Asuntolaina on yhteinen ja ja auto, enpä näe mitään syytä miksi meidän olis pitänyt 12 vuotta sitten avioehto tehdä. Eikä siihen syytä ole vieläkään. Meidän ajatusmaailmassa vaan perheellä on yhteiset rahat ja yhteinen elintaso ja omaisuus. En osaa edes kuvitella tilannetta, että jompi kumpi meistä omistaisi jotain suurta ja toisella ei olisi siihen mitään oikeutta.

Kaikki omaisuus on yhteistä, samoin velat. Tällä hetkellä minä opiskelen ja mies on töissä (eli minä kulutan enemmän kuin tienaan, ja lisäksi menee päivähoitomaksut) mutta kun valmistun niin palkkani tulee olemaan miehen palkkaa parempi. Tosin menee vuosia ennen kuin ollaan "tasoissa" - jos koskaan.

Meillä avioehto siksi, että äitini on rajannut testamentissaan lastensa puolisot ulos. Siksi sitten koimme, että on kaikista reiluinta tehdä avioehto, jolla rajaamme molempien perinnöt ulos avio-oikeudesta. Mutta KAIKKI muu onkin sitten yhteistä, ja vaikka onkin eri tilit, ei meillä ole rahoissa mitään sun ja mun jakoa. Kaikki on yhteistä, ja molemmilla käyttöoikeudet molempien tileihin yms... Tiedän mihin mies rahani käyttää, ja hän tietää mihin minä rahani käytän.

eipä ollut omaisuutta kummallakaan kun yhteen mentiin



yhdessä on rahat tienattu



kun toinen on kotona lasten kanssa, toinen voi tehdä uraa = yhdessä tienatut rahat

Kukin varmaan tavallaan, tähän tuskin löytyy yhtä selkeää määrettä että asiat on joko noin tai näin.

Meillä esim. on kummallakin omia tilejä, muutama yhteinen tili ja avioehto, joka on voimassa vain liiton päättyessä eroon.

Avioehto tehtiin minun vaatimuksesta, mies ei sitä olisi halunnut. Meillä mies perii aikanaan järvenrantatontin, minä en tod.näk. mitään. Jos ero joskus tulee, niin jää yksi riidanaihe vähemmäksi. En tosin eroon usko, olemme olleet jo niin kauan yhdessä.

No siis ihan totta, voin käyttää rahaa ihan just siihen mihin haluan ja niin mieskin, harvemmin kumpikaan kuitenkaan mitään isoa tai yllättävää toisen selän takana ostelee. Avioliitto ja perhe on yhteispeliä ja kaiken muun ohella tulee keskusteltua niistä tulevista ostoistakin ;)

Tämä sopii meille oikein hyvin, alusta lähtien molemmille oli selvää, että lapsia saa tulla ja minä hoidan niitä kotona, totta kai mies on silloin pääelättäjä, mutta muutenkin tienaa 3x mun palkkaan verrattuna, joten yhteinen tili nyt vain oli itsestään selvää. Ikinä (vannon käsi sydämellä) rahasta ei ole riidelty, lisäksi meillä on omat sijoitustilit, miehen pyynnöstä, koska hän on maltillisempi, kun minä taas tykkään enempi riskeerata, mutta silti sitten joskus tulevaisuudessa nekin rahat on yhteisiä, ei väliä kumpi on sijoitukset tehnyt.

vanhanaikaista tuo yhteinen tili ja yhteiset rahat... Yäk.

Aika jännää, että nuoretkin naiset nykyään suostuu tähän. Minulle ei tulisi mieleenkään, että minulla ei olisi omaa rahaa!

Jotenkin tuntuu vaan selittelyltä tuo tämä sopii meille hyvin ja ihan vapaasti voi ostella mitä haluaa. Siis ihanko totta?

ja yhteinen tili oli. Niinkuin moni muukin ilmoitti jos kaksi nuorta tyhjätaskua menee yhteen niin mihin siinä avioehtoa tarvitaan.



Ollaan varmaan oltu maailman ainoa pari, jolla oli yhteinen tili vielä kun oltiin virallisesti erottu. Kun mies muutti yhteen uuden puolison kanssa minä sanoin että ehkä pitäisi hankkia uudet tilit kun on vähän hassua katsoa tililtä missä toinen käyttää rahoja.

Miten joku jaksaa vaivata päätään tällaisilla asioilla ja sillä miten joku muu ko. asiat hoitaa?

vaikuttaa rikastumiseen? Siis tuo mp oli vaan esimerkki.. Ja en sijoittele, koska en tiedä tarpeeksi niistä asioista vielä. Ja voinhan sijoitella, vaikka ei olisi yhteiset tilitkään, nyt ei jymmärrä...

ja tuhlataan mihin tykataan. Kuun lopussa tililla voi olla vahan rahaa mutta liian vahan mihinkaan sijoitettavaksi. Yhteiselta tililtakin riittaa harrastuksiin ja muuhun kivaan mutta kuun lopulla siella voi olla tarpeeksi siirrettevaksi korkeakorkoiselle tai muihin sijoituksiin joissa on yleensa minimi. Ja kun niihin rahoihin ei ole tarvetta koskea niin ajan kuluessa tililla voi olla miljoona. Nain me tehtiin.

Vai että vain yhteiseltä tililtä riittää sijoitettavaksi rahaa... Olen kyllä ihan mykistynyt tästä logiikasta.

Ja "palstatotuuden" vastaisesti minä, nainen, olen viimeiset 5,5 vuotta tienannut enemmän kuin mies. Mies oli työttömänä ja sitten kun meni töihin, hänen palkkansa on ollut 40% pienempi kuin minun.



Ennen tuota työttömyyttä minun palkkani oli sen 40% pienempi ja olin hoitovapaallakin tuona aikana.



Kohta taas varmaan mies tienaa enemmän kuin minä, kun vaihtaa työpaikkaa.



Ymmärrän kyllä eri tilit ja avioehdot, kunhan perheen talous hoidetaan tasapuolisesti ja avioehto ei ole kohtuuton toista osapuolta kohtaan.



Kavereilla on avioehto ja minun mielestäni se on kohtuuton. Nainen on kokoajan maksanut suuremman osan päivittäisistä kuluista ja lapsen menot lähes tulkoon kokonaan. Samaan aikaan on rakennettu talo, joka taas on kokonaan miehen nimissä. Lopputulos on että nainen on mahdollistanut miehen omaisuuden kasvattamisen ja jos ero tulee, ei saa siitä mitään vastineeksi. Mutta kukin tyylillään, tässäkin tapauksessa nainen on halunnut avioehdon.

että omaisuus on yhteistä, autoa lukuunottamatta, joka on vain miehen nimissä ja hui sentään se on ostettu molempien nimissä olevalla lainalla. Myös ne vaatimattomat sijoitukset on yhteisiä.



Joku tuossa ihmetteli miksi joku suostuu yhteiseen tiliin, kuten moni totesikin, avioliitto on yhteispeliä ja yhteinen yritys.

Ja mitenkään tämä kuvio ei estä käyttämästä sieltä sieltä yhteiseltä tililtä rahaa kuten haluaa. Isommat hankinnat tehdään yhdessä ja omiin menoihinsa molemmat "saa" käyttää rahaa kuten parhaaksi katsoo.



Mies saattaa ostaa nettihuutokaupasta vaikka antiikkikellon kokoelmaansa tai minä kantaa rahani alusvaate- tai kenkäkauppaan ilman että kumpikaan motkottaa rahankäytöstä toiselle.

ja muutettiin yhteen 19-vuotiaina, kumpikin oltiin köyhiä opiskelijoita tms. Yhteinen tili vähäisille rahoillemme perustetiin heti. Vuosien saatossa opiskelimme, olimme töissä jne. vaihtelevasti, välillä tienasi toinen, välillä toinen. Yhteinen tili ollut siis alusta asti, rahatilanteistamme huolimatta. Nykyään olemme molemmat töissä, mies tienaa enemmän kuin mä, mutta rahat on yhteiset edelleen. Kaikki tulome menevät yhdelle tilille, josta niitä käytämme mihin milloinkin eikä lasketa kumpi käyttää tai mihin. Isoista hankinnoista sovimme yhdessä. Asuntolaina on yhteinen ja ja auto, enpä näe mitään syytä miksi meidän olis pitänyt 12 vuotta sitten avioehto tehdä. Eikä siihen syytä ole vieläkään. Meidän ajatusmaailmassa vaan perheellä on yhteiset rahat ja yhteinen elintaso ja omaisuus. En osaa edes kuvitella tilannetta, että jompi kumpi meistä omistaisi jotain suurta ja toisella ei olisi siihen mitään oikeutta.

meilläkin. Ja toimii.

Minulla on harrastus, joka vie aika lailla rahaa. En ole tainnut kertaakaan etukäteen miehelle kertoa jos olen kaupasta löytänyt hyvän sykemittarin, pyöräilykengät, juomarepun, pyöräilyyhousut, teknisen takin, luistelusukset,monot yms. Pyörää kun olin ostamassa niin silloin puhuin asiasta etukäteen ja sen verran kysyin, että kumpi pyörä miehen mielestä on parempi.

Ei kyllä mieskään ole koskaan kysynyt, saako ostaa uuden tietokoneen, kalastusvälineitä yms. Jopa auton osti kerran niin, että kertoi jälkeen päin, että oli sellaisen ostanut. Käytettynä kylläkin, joten maksoi sen käteilessä yhteiseltä tililtä.

Kyllä yhteisellä tilillä on yhteistä rahaa, joka on omaa kummallekin. Ei ole ollut koskaan rahaongelmia, eikä riitoja rahasta. Hyvin on rahat riittääneet aina ja jos on riidelty niin ihan muista asioista kuin rahasta.

vanhanaikaista tuo yhteinen tili ja yhteiset rahat... Yäk. Aika jännää, että nuoretkin naiset nykyään suostuu tähän. Minulle ei tulisi mieleenkään, että minulla ei olisi omaa rahaa! Jotenkin tuntuu vaan selittelyltä tuo tämä sopii meille hyvin ja ihan vapaasti voi ostella mitä haluaa. Siis ihanko totta? Mulla on paljon rahaa vievä harrastus, eli koirat. On näyttelyitä, on varusteita, on kisoja, on koirien fysioterapiaa ym. ja kuka nyt voi ihan rehellisesti sanoa, että mies hyväksyisi tälläsen turhaan törsäyksen niistä yhteisistä rahoista? Tai hyväksisitkö sinä arvon yhteisten rahojen onnellinen omistaja, jos miehesi päättäisi hankkia prätkän itselleen, joo ja sinä ja kaksi lastasi jäisitte rannalle ruikuttamaan. Mutta hei, teillähän on yhteiset rahat ja se sopii teille hienosti, kumpikin saa hankkia mitä haluaa. En itse ainakaan haluaisi kysyä lupaa johonkin harrastus hankintaani.. Jestas sentään. Meillä on omat tilit ja rahat ja sitten laitetaan saman verran vuokra ym. tilille ja nytkin kun olen hoitovapaalla laitan sen saman tuolle yhteiselle tilille, minua ei mieheni tarvitse elättää, enkä ikinä haluaisi olla siinä tilanteessa muutenkaan. Tosin eipä ainakaan tämä nykyinen siihen pystyisikään... Itse se on omat asiat, rahakin sellaiset naisen hoidettava.

kaikki on yhteistä

Meillä ei ole avioehtoa, kun ei koskaan tullut tehtyä. Mies kyllä meinasi, että sellainen pitäisi olla :)



Ei ole yhteistä tiliä, tai oikeastaan kaikki perheen tilit on "yhteisiä" Eli miehen tililtä maksetaan asunnon ja asumisen kulut ja minun tililtä ruoka ja lasten vaatteet. Menee aikalailla tasan.



Kumpikin harrastaa tahoillaan omia juttujaan. Minulla on harrastuksena monenlaista toimintaa ja mies perusti itelleen yrityksen vastoin minun tahtoani (sen takia se haluaa sen avioehdonkin, eli etten verossa saisi osuutta hänen yrityksestään) joka onkin ymmärrettävää.



Molemmat käydään päivätöissä ja tienataan melkein saman verran. Mies tienaa hiukan enemmän, mutta ehkä nuo asumisen kulut hiukan ylittää ruoka ja vaatekulut

Meillä on omat tilit ja yhteinen tili. Yhteiselle tilille molemmat laittavat rahaa perheen laskuihin ja lainan lyhennyksiin. Ruuat maksaa se joka käy kaupassa. Yhteinen vararahastokin on.



Se mitä jää omalle tilille niin sitä voi käyttää "omiin menoihin". Mies laittaa rahastoon ja vempaimiin, minä vaatteisiin ja harrastuksiin. Eipä tule sanomista siitä kummallekkaan, että taas on rahaa käytetty toisen mielestä "tarpeettomaan".



Tällä hetkellä tulomme on samaa suuruusluokkaa. Silloin kun olen ollut kotona, mies on vastannut perheen elatuksesta. Suuremmat hankinnat rahoitamme yleensä puoliksi. Tai sitten oman kiinnostuksen mukaan - mies homma elektroniikkaa ja minä kalustan ja laitan pihaa.



Meillä on myös avioehto, siten että se mitä kummallakin oli liittoon tullessaan sekä mahdolliset perinnöt kuuluvat liiton purkautuessan kuuluvat vain "alkuperäiselle" omistajalle. Liiton aikana yhdessä hankittu omaisuus on yhteisomistuksessa. Jos niin ikävästi kävisi, että ero tulisi, niin eipä sitten tarvitsisi noista asioista tapella.

sellainen vaihtoehto, että omat tilit = omat rahat. Ei asia ole välttämättä ollenkaan niin.

Ja ei avioehtoa. Tienaamme suurinpiirtein saman verran, minä vähän enemmän. Rahasta ei ole ikinä riidelty vaikka molemmat ovat olleet pitkiä pätkiä hoitovapaalla.

ja muutettiin yhteen 19-vuotiaina, kumpikin oltiin köyhiä opiskelijoita tms. Yhteinen tili vähäisille rahoillemme perustetiin heti. Vuosien saatossa opiskelimme, olimme töissä jne. vaihtelevasti, välillä tienasi toinen, välillä toinen. Yhteinen tili ollut siis alusta asti, rahatilanteistamme huolimatta. Nykyään olemme molemmat töissä, mies tienaa enemmän kuin mä, mutta rahat on yhteiset edelleen. Kaikki tulome menevät yhdelle tilille, josta niitä käytämme mihin milloinkin eikä lasketa kumpi käyttää tai mihin. Isoista hankinnoista sovimme yhdessä. Asuntolaina on yhteinen ja ja auto, enpä näe mitään syytä miksi meidän olis pitänyt 12 vuotta sitten avioehto tehdä. Eikä siihen syytä ole vieläkään. Meidän ajatusmaailmassa vaan perheellä on yhteiset rahat ja yhteinen elintaso ja omaisuus. En osaa edes kuvitella tilannetta, että jompi kumpi meistä omistaisi jotain suurta ja toisella ei olisi siihen mitään oikeutta.