Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon te kotiäidit ehditte leikittää lapsianne?
25.05.2011 |
Mulla lapset 3kk ja 2,5v. Poden todella huonoa omaatuntoa, kun en ehdi esikoisen kanssa kauheasti enää leikkiä tai tehdä mitään muutakaan. Kaikki aika menee kotitöihin ja vauvan hoitoon. Esikoinen osaa kyllä leikkiä hienosti pitkiä aikoja itsekseenkin, mutta käy aina välillä pyytämässä minuakin leikkeihin. Lähes aina joudun vastaamaan "sen jälkeen, kun olen...". Harmittaa...Olisiko sittenkin pitänyt jättää esikoinen päiväkotiin "virikehoitoon", vaikka jäin äitiyslomalle?
Kommentit (24)
Mitä se on? Eipä ole tullut mieleeni että lapsia pitää leikittää joku tietty tuntimäärä päivässä? Ihan itse keksivät touhunsa ja saavat keksiä vastakin. Nyt toki kaikki jo isompia ja tuo kuopuskin leikeissä mukana.
Enpä osaa kysymykseesi sanoa muuta kun että ihan normeelilta päivätoiminnalta kuulostaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se sitten leikkiautoilla ajelua, palapelin tai legojen rakentamista...
Sadun luen aina ennen päiväunia ja illalla viimeiseksi. Tähän hetkeen kuuluu myös lapsen toivoma laulu.
Syyllisyyttä poden myös siitä, kun en ehdi askarrella ja piirtää lapsen kanssa. Olen jo kehittänyt mielessäni kauhukuvan, ettei esikoinen osaa edes pitää kynää kädessä, kun menee eskariin. Emme ole ikinä maalanneet vesiväreillä, sormiväreillä tms. saatikka muovailleet muovailuvahoilla.
ap
anna 2v:lle vesivärit ja siinähän se maalaa, ei se sua siihen tarvihe. ja anna myös kynä käteen. meillä 2,5v, joka piirtää koko ajan. Hakee paperia kaapista ja penaalin mis on puukyniä ja piirtää lattialla. illalla vaan heitän paperit roskiin, joita siinä vaiheessa on useita kymmeniä :). Ei siihen aikuista tarvita.
ota vähän rennommin ja anna lasten touhuta!
Imetän vauvan 6.30 ja hän jatkaa unia (heräilee öisin ja varmisti on itsekkin univelkainen).
Minä en mene enää nukkumaan vaan hoidan itseni asialliseen kuntoon, syön rauhassa ja esivalmistelen lounaan.
Esikoinen herää 8 ja meillä on tunti rauhallista yhteistä aikaa.
9 kuopus herää ja saa aamupalaa.
Laitan paikat kuntoon ja painutaan ulos jos on hyvä sää.
Jossain vaihheessa laitan perunat kiehumaan tai ruuan uuniin.
Syömme ja lapset menee nukkumaan. Heidän nukkuessa teen kaikki kotityöt ja iltapäivällä voimme viettää aikaa yhdessä.
Leikkiä ja laulella jos siltä tuntuu.
Illat on pyhitetty koko perheelle.
On se sitten leikkiautoilla ajelua, palapelin tai legojen rakentamista...
Sadun luen aina ennen päiväunia ja illalla viimeiseksi. Tähän hetkeen kuuluu myös lapsen toivoma laulu.
Syyllisyyttä poden myös siitä, kun en ehdi askarrella ja piirtää lapsen kanssa. Olen jo kehittänyt mielessäni kauhukuvan, ettei esikoinen osaa edes pitää kynää kädessä, kun menee eskariin. Emme ole ikinä maalanneet vesiväreillä, sormiväreillä tms. saatikka muovailleet muovailuvahoilla.
ap
Nämä sun mielikuvat "hyvästä äitiydestä" on just tällaisten palstojen luomia illuusioita.
Luuletko että kukaan voi suorittaa äitiyttä tuollatavoin?
Onko oikeasti myös ne äidit jotka kävivät navetalla ja tekivät kotityöt pohtineet askartelun vähyyttä lastensa elämässä? Tuliko heidän lapsistaan jotenkin huonoompia kuin sinun lapsestasi? Leikittiikö sinun lapsuuden kodissasi jotenkin erityisen paljon, vai koetko tätä suorittamisen tarvetta ihan omasta aloitteestasi?
Relaa. Ei niitä kaikkia hommia tartte tehdä yhden viikon aikana. Lapset on lapsia vielä koululaisinakin ja silloinkin ehtii harjoitella taitoja mitkä ovat jääneet vähemmälle.
kyllä ne puuhakerhot on asia erikseen. Tarjoan kyllä läheisyyttä, luen iltasatuja, ulkoillaan ja tehdään kotitöitä yhdessä. Mutta että äidin pitäs laittaa saparot ja leikkiessu päälle ja kontata lattialla pärryyttämässä autoja??? Ei kiitos, kyllä äidin arvo on jossain ihan muussa. Hyvin on lapset leikkineet ihan yksin ja kavereidensakin kanssa. Mä opetan lapsilleni elämäntaitoja, leikki on heidän juttunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetän vauvan 6.30 ja hän jatkaa unia (heräilee öisin ja varmisti on itsekkin univelkainen).
Minä en mene enää nukkumaan vaan hoidan itseni asialliseen kuntoon, syön rauhassa ja esivalmistelen lounaan.Esikoinen herää 8 ja meillä on tunti rauhallista yhteistä aikaa.
9 kuopus herää ja saa aamupalaa.
Laitan paikat kuntoon ja painutaan ulos jos on hyvä sää.Jossain vaihheessa laitan perunat kiehumaan tai ruuan uuniin.
Syömme ja lapset menee nukkumaan. Heidän nukkuessa teen kaikki kotityöt ja iltapäivällä voimme viettää aikaa yhdessä.
Leikkiä ja laulella jos siltä tuntuu.Illat on pyhitetty koko perheelle.
kyllä ois itsekin väsynyt ja nukkuisi sen vauvan kanssa sinne ysiin.. eikä ois noin yltiötehokas..
Imetän vauvan 6.30 ja hän jatkaa unia (heräilee öisin ja varmisti on itsekkin univelkainen).
Minä en mene enää nukkumaan vaan hoidan itseni asialliseen kuntoon, syön rauhassa ja esivalmistelen lounaan.Esikoinen herää 8 ja meillä on tunti rauhallista yhteistä aikaa.
9 kuopus herää ja saa aamupalaa.
Laitan paikat kuntoon ja painutaan ulos jos on hyvä sää.Jossain vaihheessa laitan perunat kiehumaan tai ruuan uuniin.
Syömme ja lapset menee nukkumaan. Heidän nukkuessa teen kaikki kotityöt ja iltapäivällä voimme viettää aikaa yhdessä.
Leikkiä ja laulella jos siltä tuntuu.Illat on pyhitetty koko perheelle.
kyllä ois itsekin väsynyt ja nukkuisi sen vauvan kanssa sinne ysiin.. eikä ois noin yltiötehokas..
Onneksi minulla on mies joka viettää myös aikaa lasten kanssa (jopa öisin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaksi lasta 2,5 vuoden ikäerolla. Olen laittanut ne keskenään leikkimään jo pienestä. Vauva istui sitterissä ja isompi kehitti jotain mielikuvitusleikkiä siihen ympärille. Vauva oli välillä majassa tai kuninkaana lelujen keskellä yms. Usein oli vauva hienosti koristeltuna ja kaikki pehmoeläimet sylissä. Vahdin tietysti sivusilmällä, ettei isompi keksi mitään älytöntä.
Tuosta sormivärijutusta. Minusta se on ollut melkein helpoin tapa saada isompi pysymään paikoillaan, jos olen itse halunnut vaikka kahvitauon. Riisuu siis lapsen melkein nakuksi /huonoihin vaatteisiin ja antaa rauhassa sotkea. Siitä sitten suoraan suihkuun. Jälkien korjaamiseen menee vähän aikaa, mutta mielestäni on sen arvoista. Muista sitten nimetä työt ja ripustaa suurieleisesti seinälle. :) Ei siihen oikeasti niin kauan mene, ja itsellesi tulee hyvä mieli.
Mutta joo, tuollaistahan se on. Minua harmittaa nyt, kun lapset ovat 2 ja 4, että pelien pelaaminen ison kanssa on vaikeaa, kun pieni hääräilee siinä ympärillä sotkemassa ja aina tulee tappelua.
ja pakollisempia kuin esikoisesi kanssa ajan viettäminen?
Itse ajattelen niin etten ehdi nyt tekemään niin paljon kotitöitä kun lastenkin kanssa pitää olla.
Tosin en leikitä heitä, leikkivät keskenään mutta puuhaillaan muuta. Ja kotitöihinkin otan heitä mukaan, mikäs sen mainiompaa yhdessä olemista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkuvasti. Meillä on puolitoistavuotiaat kaksoset ja välillä tuntuu, että ei ehdi muuta kuin tehdä kotitöitä ja olla vain pieniä hetkiä lasten kanssa lattiatasossa. Siitä pidän kiinni, että joka päivä luetaan kirjoja noin tunnin verran. Toinen lapsista osaa leikkiä itsekseen, mutta toinen leikkii vain silloin, kun meistä vanhemmista toinen leikittää. Tuntuu myös, että ei oikein ehdi opettaa mitään kehittävää, kuten tornien tekoa palikoilla yms, saatikka piirtämistä tai muita käden taitoja. Ja välillä kun ehtii yrittää, niin silloin kumpaakaan ei välttämättä kiinnosta. Poden myös huonoa omaatuntoa siitä, että usein kiukutteluun auttaa vain lastenohjelmat telkkarista.
Mitä se on? Eipä ole tullut mieleeni että lapsia pitää leikittää joku tietty tuntimäärä päivässä? Ihan itse keksivät touhunsa ja saavat keksiä vastakin. Nyt toki kaikki jo isompia ja tuo kuopuskin leikeissä mukana.
Enpä osaa kysymykseesi sanoa muuta kun että ihan normeelilta päivätoiminnalta kuulostaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä samanikäiset lapset kuin aloittajalla, ja kaikki aika menee vauvanhoitoon ja kotitöihin, ja esikoiselle jää aika vähän sellaista aikaa, että keskittyisin vain häneen. Tähän mennessä esikoinen on päässyt kuitenkin pari kertaa viikossa kerhoihin, mut nyt kesällä nekin jää ja ainoa kunnon virike on ulkoilu puistossa, vierailut kavereiden luona ja omalla pihalla leikkiminen. Kun leikki-ikäisiä lapsia on vain yksi, niin olis hyvä jos hänen kanssaan oltaisiin enemmän. Itse asiassa ymmärrän nykyään täysin niitä jotka laittavat esikoisen hoitoon, on tuossa viikarissa sen verran paljon energiaa joka pitäis päästä purkamaan muiden kanssa leikkimiseen.
Ei aikuista tarvita koko ajan ohjaamaan ja opastamaan ja opettamaan kehittäviä taitoja.
Aikuista tarvitaan läsnäolemaan ja kuuntelemaan oikeasti kun lapsella on asiaa.
Lapsen kanssa voi myös tehdä niitä kotitöitä, ja kotitöiden teon voi jättää vähemmälle jos tuntuu ettei lapselle jää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka tosin yksi lapsi 2v. Kotitöitä on paljon (iso talo ja piha) ja tykkään pitää ne kunnossa. Toki leikin päivittäin lapseni kanssa, mutta en tietenkään koko aikaa. Välillä lapsi leikkii yksin, mutta suurimman osan ajasta kinuaa minua leikkimään.
Olen ottanut häntä kotitöihin mukaan mahdollisimman paljon, viihtyy vähän aikaa, mutta sitten jo haluaa leikkimään.
Välillä mietin kanssa, että leikinköhän tarpeeksi.
Tein kolme lasta pienillä ikäeroilla ja kun hoidin vauvaa, niin luin toisille lapsille tai katsottiin samalla telkkaa jne. Vauvat pärjäävät kyllä kunhan saavat ruokaa, puhtaan vaipan ja unta. Isommat lapset tarvitsevat huomiota vanhemmiltaan, ei päiväkodin tädeiltä.
ja samaa olen toisinaan pohtinut. Esikoista otan mukaan kotitöihin ja on niistä innoissaan. Astianpesukoneentyhjentäminenkin käy leikistä kun antaa lapsen laittaa lusikoita laatikkoon tms. Ja ulkoillaan paljon, joten siinä tietysti saa olla esikoisen kanssa kun vauva nukkuu vaunuissa.
Kotona ollessa käytiin päivittäin puistossa/kyläilemässä tms. ja joskus lapset pyysivät (pyytävät vieläkin) legoista rakentamaan jotain tai auttamaan palapelissä, hetken aikaa riittää ja sitten taas touhuavat keskenään ja yksikseen. Yhteinen lempipuuhamme on leipominen, sitä olen tehnyt lasten kanssa heti kun vaan jotenkin ovat pystyneet osallistumaan (jos ei muuta, niin sitterissä istui ruokapöydällä, siis ihan vauvana:)
Meillä on kyllä kotikin siisti ja etenkin kotona ollessani pysyi siistinä. Aina kun lapset keskenään touhusivat käytin ajan hyödykseni. Tosin jo jonain päivänä huvittaa viettää aikaa vain lasten kanssa, niin sitten saa kotityöt odottaa ja tehdään välttämättömät hommat.
Meidä erityinen yhteisolon hetket ovat juuri ennen nukkumaan menoa, lukeminen ja vain sylissä olo. Perjantai illat vietetään herkkujen ja lastenleffan ääressä.
Ei se niin vaikeaa ole, jos on halua ja ottaa vähän rennommin.
On se sitten leikkiautoilla ajelua, palapelin tai legojen rakentamista...
Sadun luen aina ennen päiväunia ja illalla viimeiseksi. Tähän hetkeen kuuluu myös lapsen toivoma laulu.
Syyllisyyttä poden myös siitä, kun en ehdi askarrella ja piirtää lapsen kanssa. Olen jo kehittänyt mielessäni kauhukuvan, ettei esikoinen osaa edes pitää kynää kädessä, kun menee eskariin. Emme ole ikinä maalanneet vesiväreillä, sormiväreillä tms. saatikka muovailleet muovailuvahoilla.
ap
askarrella/piirtää/maalata kerhossa tai päiväkodissa. En minäkään ikinä askartele, ei ole mun vahvuus.
On se sitten leikkiautoilla ajelua, palapelin tai legojen rakentamista... Sadun luen aina ennen päiväunia ja illalla viimeiseksi. Tähän hetkeen kuuluu myös lapsen toivoma laulu. Syyllisyyttä poden myös siitä, kun en ehdi askarrella ja piirtää lapsen kanssa. Olen jo kehittänyt mielessäni kauhukuvan, ettei esikoinen osaa edes pitää kynää kädessä, kun menee eskariin. Emme ole ikinä maalanneet vesiväreillä, sormiväreillä tms. saatikka muovailleet muovailuvahoilla. ap
olen tehnyt 4 lasta, leikkikööt keskenään. Hyvin on lapset pärjänneet. isi kyllä leikkii.
Mä luen kyl lapsille paljon kirjoja ja joskus pelaan lautapelejä.
Kohta sisarukset alkaa leikkiä keskenään. ja voithan käydä vaik puistoissa ym missä lapsi voi itse solmia leikkisuhteita toisiin lapsiin.
itse käyn alle kouluikäisten kaa leikkipuistoissa ja seurakunna äiti-lapsi piirissä ym. ja kerrostalossa pihaltakin löytyy seuraa niin lapselle kuin itsellekin :)