kotiäiti, joka ei valita?

vain silloin, kun nämä työssäkäyvät äidit ovat valittaneet rahanpuutettaan. Ihmetelleet, että miten saada rahat riittämään jne. En mä ole kehdannut sanoa, että mä voin makoilla kotona eikä rahasta ole pulaa, kun arjen pyörittämisestä puhutaan.

ero on siinä, että työmatkoihin menee rahaa. Päivähoito maksaa, se otetaan bruttotulojen perusteella. Ihan seinästä revästyn näköisneä ei voi töissä olla, pitäisi käydä kampaajalla edes kerran vuodessa ja ostaa jokunen vaatekappale.

lapset tarvitsee päiväkotiin asianmukaiset vaatteet.

Työssäkäynnistä tulee kuluja. Ne maksetaan sill äpalkalla, joka ei kaikiilla kovin kummoinen ole, mutta enemmän kuin kodinhoidontuki. Kotona ollessa esim. en ostanut itselleni vaatteita, töissä on pakko olla jotain muutakin kuin vanunutta verkkaria.

valiteta? En ole vielä ollut työpaikassa, jossa ihmiset ei valittais, jokainen ainakin joskus. Oma valintahan sekin on, missä on töissä, ja jos palkka on liian pieni, työ karmeaa ja pomon naama nyppii, niin siitä vain vaihtamaan työpaikkaa.



Valittaminen vaan kuuluu ihmisluonteeseen, koska ihmiset ovat epätäydellisiä ja elämä ylipäänsä epätäydellistä.

Meillä ekaluokkalainen jättää keittiöön sotkun, joka on siivottava. Mutta töissäollessa tosiaan ruokaa laitetaan vain se iltapala ja päivällinen. Koululaiselle jätetään aamupala- ja välipalavälineet kaappiin, tekee itse.

Kummallista muuten,miten paljon omatoimisempi ja reippaampi ekaluokkalainen on kun lähtee yksin kouluun kuin niinä arkiaamuina kun itse olen kotona. On ihan passattavissa silloin.

Lasten kanssa ulkoilu TYÖTÄ? Mielenkiintoinen ajatus. Kyllä minulle tuo on sitä kotona olemisen luksusta, ajatella keskellä päivää tilaisuus ulkoilla, leikkiä lasten kanssa ja jopa tehdä samalla niitä pihatöitä. Kyllä minäkin sanoisin että töihin mennessä työn määrä tuplaantuu tai ainakin aikaa niiden samojen kotitöiden tekemiseen on vähemmän. Yhtä paljon meillä siivotaan, laitetaan ruokaa kuin töissä ollessakin, pyykkiä pesen jopa vähemmän kun ne eiliset sisävaatteet menee hyvin toisenkin päivän jos ei näkyvää likaa ole. Unohdan vaan aina että täällä palstailevat kotiäidit jotka jokaikinen päivä kahdesti päivässä vääntävät osso buccoa lounaaksi ja päivälliseksi erikseen :D Kauhulla jo odotan töiden alkua...

Ei lasten kanssa ulkoilu ole töitä, mutta kyllä meillä siihen aikaa kului noin 2-4 tuntia aikavälillä 9-17. Enkö minä enää vaan muista :), vai miksi kuvittelen että töihin palattuani kotityöt typistyivät illallinen - pyykit - viikkosiivous sektorille. Johon tosiaan osallistuvat aina muutkin kuin minä. Kotona ollessa oli muutakin päivän mittaan "työllistävää" = lasten kanssa tekemistä jne. Kyllä silloinkin illaksi jäi illallisen laitto ja pyykkejä :)

kaikki samat kotityöt on hoidettava, kun kotonaollessakin, lounaan laittoa lukuunottamatta. Koti ei myöskään kovin siistinä pysy, kun viimeisen koululaisen lähdettyä kouluun on aikaa yleensä tunti tai pari, kunnes ensimmäiset saapuvat jo koulusta. Talo siis täynnä kavereita melkein aamusta iltaan. Lisäksi kotona ollessa saattoi lasten harrastusajatkin valita niin, että iltaisin oltiin jo kotona kaikessa rauhassa. Nyt harrastuskuljetusralli pyörii kaiken iltaa töiden jälkeen.

Kouluikäisiltä meillä oletetaan, että siivoavat omat jälkensä. Sen lisäksi tyhjäävät tiskikoneen ja täyttävät mahdolliset likaiset astiat koulusta tultuaan. Omat välipalajäljet toki myös tiskikoneeseen asti jne. Tällöin kotiintulevalla vanhemmalla on siisti keittiö, missä laittaa ruokaa. Ja siis omat sotkut siivotaan toki myös, eli lähinnä pölyä/hiekkaa kertyy kouluikäisten jäljiltä. Ja siihenkin voi osallistua imuroimalla. Äiti/isä ei ole piika. Isot lapset voivat hyvin hoitaa oman kortensa yhteiseen kekoon. t. se entinen kotiäiti

Ihana että joissain kodeissa vielä pitää lastenkin osallistua edes siivoamalla omat jälkensä! Todellakin, äiti/isä ei ole piika, kiitos!

Kyllä mä ainakin valitan juuri noista mainitsemistasi seikoista ja monesta muustakin kotiäitiyteen liittyvästä asiasta! ja työssäollessa tulee sitten valitettua toisenlaisista stressitekijöistä. Ja niin tekee kaikki muutkin mun tuntemat ihmiset.

Mutta en kuitenkaan valita koko aikaa enkä edes enintä aikaa, vaan satunnaisesti;) Enkä oikeastaan kutsu sitä "valittamiseksi", kyllähän sitä väsymyksestä ja (pienistäkin) huolista saa ja pitää miehen+ystävien kanssa puhua. Hyvänpäivän tutuille en asioista kummemmin avaudu.JA Kotona olossa pienten lasten kanssa on silti enemmän hyviä kuin huonoja puolia, joten siksi olen tämän vaihtoehdon valinnut.

Että en oikein ymmärrä tätä pointtia. Ellet sitten tarkoita ihan ammattivalittajia, mutta niitä on kyllä ihan yhtä paljon työssäkäyvissä, opiskelijoissa, eläkeläisissä yms.

kurat eteisestä, niinkuin minä tein kotonaollessani. Meillä on kai sitten kummalliset lapset, sillä ei koululaisten siivousjälki vastaa meillä aikuisen tasoa, vaikka miten yrittävätkin keittiössä sotkunsa korjata. Sotkua riittää.

Enkä valita. Harvoin edes miehelleni...

kurat eteisestä, niinkuin minä tein kotonaollessani. Meillä on kai sitten kummalliset lapset, sillä ei koululaisten siivousjälki vastaa meillä aikuisen tasoa, vaikka miten yrittävätkin keittiössä sotkunsa korjata. Sotkua riittää.

Meillä on kyllä just nyt varmaan se hankalin mahdollinen hetki, kun koululaiset ovat 2. ja 3. luokkalaisia, joilla ei ole ip-hoitoa mutta suht lyhyet koulupäivät ja lapsen mieli.

Kyllä, meillä on velvollisuus siivota omat jäljet. Kyllä, meillä on velvollisuuksia, mm. astianpesukoneen tyhjennys. jne. jne. Se vaan ei valitettavasti aina mene ihan näin elävässä elämässä.

Vaan kyllä meillä keittiösstä todellakin pääsee heti alkuun heilumaan rätti kädessä keittiössä ja imuroimaan eteistä ja korjaamaan märkiä vaatteita kodinhoitohuoneen lattialta tai ainakin pää punaisena komentamaan koululaiset näihin hommiin.

Just tällä hetkellä tuntuu, että on aina sekaista ja sekaista vaikka kuinka miehen kanssa laitetaan paikkoja. Uskon että nuo kyllä oppivat, ehkä jo ensi vuonna homma on paremmin hanskassa. Ja ihan pienestä pitäen on kaikkeen tähän velvoitettu, mutta 8-vuotiaan mielestä kyllä vielä helposti sovitut asiat unohtuvatkin jos niistä pitäisi ihan itse kantaa vastuu. Tekevät läksyt ja välipalan, se on mun mielestä tärkein asia.

Vähän asian vierestä, mutta kotona pääsisin todellakin hurjan paljon helpommalla tuon suhteen kun olisin valvomassa että sovitut hommat tosiaan tapahtuvat jne. Tosin luultavasti joku muu asia ottaisi päähän =D