Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaduttaa, että ikinä menin lukioon
24.05.2011 |
Jotenkin lukeminen on aina ollut niin vastenmielistä.
Yläasteella vielä pärjäsin hyvin ja sain ysejäkin paljon.
Lukiossa sitten oli yhtä pakkopullaa ja jotenkin sain suoritettua, aluksi ihan ok numeroita kasin pintaan, mutta loppua kohti alkoi tulemaan kutosta ja vitostakin jostain aineista.
YO-todistus todella hyvä, koska tsemppasin hulluna kirjoituksiin.
Huonohkon keskiarvon takia en päässyt edes AMK:n pääsykokeisiin ja yliopisto nyt ei todellakaan sitten ollut vaihtoehto, kun kerran huomasin jo lukiossa ettei se lukeminen vain suju :/
Nyt olen amistasoisessa ammatissa ja tunnen koko ajan huonommuutta siitä, etten ole enempää opiskellut ja lukio on mennyt "hukkaan" :(
Lähes kaikki vanhalta luokaltani ovat maistereita / insinöörejä jne.
Itse haluaisin mennä vielä johonkin kouluun, mutta kiinnostaa ainoastaan ne amislinjat. Sinne olisi suuri kiinnostus ja varmasti tykkäisinkin opiskelusta, kun saisi opetella kaikkea käytännössä eikä tylsää pänttäämistä vain.
Ja silti aina näiden aatosten jälkeenkin tulee hirveä huonommuuden tunne, ja sellainen olo että enhän minä nyt voi hakea vielä toiseenkin amis-tason tutkintoon, kun kerran olen ylioppilas. Ja en kehtaa sanoa edes kellekään, että olen amiksessa...
Olisimpa jo yläasteen aikana tajunnut jättää lukion välistä niin olisin ihan suosiolla se amis vaan.
Kommentit (6)
Ei ole normaalia jäädä hautomaan jotain lukiota. Uutta matoa koukkuun vaan ja elämässä eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31-vuotias.
No silti vain jossittelen, että minulla olisi mahdollisuudet vaikka mihin maisterijuttuihin sun muihin ja silti menisin "vain" amikseen.
Juu tiedetään, että on surkea itsetunto, mutta minkäs teet, kun vertaan itseäni jatkuvasti muihin vanhoihin koulukavereihin jne.
ja jonkun sortin opiskelutaitojakin, vaikka minullakin lukio menestys laiskuuksissa oli samanlaista kuin ap:llä. Kaikki muu oli kiinnostavampaa kuin koulukäynti.
Vasta 40v keksin mitä haluan isona tehdä siihen asti vaihdoin ammattia 3x, mutta tässä iässä näen nuo vaihdot vain hyvinä asioina ja kaikki ammatit jollain tavalla ovat tukeneet toisiaan, jossei muuten niin tiedän ainakin että työ voisi olla paskempaakin, niinä aamuina kun ei jaksaisi herätä.
Kevään luokkakokouksessa oli vähän sama meininki, inssiä ja lakimiestä jne mutta oli joukossa muitakin amispohjaisia.
että pidät kiinni jostain mielikuvasta, joka sulla on nuorempana ollut itsestäsi ja tulevaisuudestasi, ja nyt omassa iässäsi alat havaita, että realistisesti kaikki ei enää olekaan mahdollista.
Ei lukiokoulutuksesi hukkaan mennyt, teetpä mitä tahansa. Vähintäänkin se antaa sinulle yleissivistystä, keskustelutaitoa ja näkökulmaa siihen ammattiin, mihin nyt jälkeenpäin kouluttaudut.
Eikä korkeakoulutus suurelle osalle ihmisistä edes kannata. Ei sinne olisi järkeä haikaillakaan, ellei tosiaankaan voi kuvitella elämäänsä mitään muuta alaa.
Suurin osa ihmisistä ei oikeasti edes ole kovin kiinnostuneita muiden valinnoista. Tee niin kuin sinulle sopii.
Alue: Aihe vapaa
vaan jossittelu ja huono itsetunto. Ole ylpeä omasta työstäsi ja tee se hyvin. Se riittää.