Erittäin pieni lapsi-isän tapaamiset, kokemuksia/neuvoja?

eihän tässä ole tapaamisoikeutta viety keltään,vaan tapaamisten kestoista ja määristä oli puhetta, kärjistit itse tilanteen.



oletko sitä mieltä,että jos isä on esim. humalassa viikonloput lapsella on oikeus (=velvollisuus) olla isän kanssa joka on humalassa?







edelleen sanon:kyse ei ole tapaamisten kieltämisestä,vaan siitä miten paljon ja miten usein. koska lapsen isällä ei todellakaan ole mitään käsitystä miten pienestä kyse,ja hän on koko ajan imetystäkin vastaan, jotta HÄN saisi syöttää poikaa tuttipullolla! kumpi on lapsen etu: äidin rintamaito vai äidinmaidonkorvike tuttipullosta kun ISÄ haluaa syöttää? omasta mielestäni kyllä äidin oma maito.



Ja kun isä ei ole koskaan ollut pienen vauvan kanssa tekemisissä,todellakin pelottaa miten pärjää. (Isä ei esim tiennyt, että vauvaa pitää ruokkia myös öisin!)

kirjoitit,että pitäs anta tavata joka päivä, en TODELLAKAAN ota kyseistä häiriköitsijää kotiini joka päivä lasta katsomaan,en vaikka se olisi kuinka lapsen edun mukaista siinä tapauksessa voin olla itsekäs mutta siihen en todellakaan suostu. vaikea varmaan ihmisen joka ei tiedä millaista on häirikön kanssa yrittää sopia lapsen kanssa ymmärtää millainen tilanne on.



ja saanhan minä olla isovanhempien luona/kanssa lapsen kanssa eihän siihen kukaan voi puuttua tai valittaa.

kirjoitit,että pitäs anta tavata joka päivä, en TODELLAKAAN ota kyseistä häiriköitsijää kotiini joka päivä lasta katsomaan,en vaikka se olisi kuinka lapsen edun mukaista siinä tapauksessa voin olla itsekäs mutta siihen en todellakaan suostu. vaikea varmaan ihmisen joka ei tiedä millaista on häirikön kanssa yrittää sopia lapsen kanssa ymmärtää millainen tilanne on.



ja saanhan minä olla isovanhempien luona/kanssa lapsen kanssa eihän siihen kukaan voi puuttua tai valittaa.

että pitäisikö minun sitten olla lapsen kanssa kotona/ välttää sosiaalisia tilanteita muihin ihmisiin,että muut eivät näe poikaa enemmän kuin isä? entä jatkossa, jos löydän joskus uuden miehen,pitääkö minun välttää heidänkin tapaamista,ettei synny minkäänlaista tuttavuutta muihinkuin isään,ettei isälle tule paha mieli? eihän se ihan niin mene. jokainen joka on tuota mieltä voi hypätä minun saappaisiin ja yrttää saada tuommoisen miehen kanssa asiat rullaamaan. yritetty edellen jo 9kk tulla toimeen,aina tuloksitta kun mies vetää maton jalkojen alla kun ei seiso sanojensa takana ja pysy lupauksissaan. aika lailla jakaa mielipiteitä tämä asia...

Minä TIEDÄN millaista on koittaa selvittää asioita häirikköisän kanssa. Isä on soitellut selkäni takana MINUN vanhemmilleni kertoen olevansa huolissaan minun alkoholinkäytöstäni (käytän alkoa TODELLA vähän, nykyään ehkä kerran kahdessa kuukaudessa kun lapset ovat hoidossa, ennen vielä vähemmän), itse juo kaikki vapaansa, rahansa jne. Hän on kertonut kaikille tutuilleen, että minulla on päässä vikaa, koska nuorena söin masennuslääkkeitä (tästä aikaa reilun kymmenen vuotta), omille vanhemmilleen kertoo minun juovan kaikki rahani, kertoo että lapsilla ei ole ruokaa eikä puhtaita vaatteita, kertoo että minulla vaihtuu miehet useammin kuin sukat jne.. Kaikki tämä on niin tuttua, ja niin VALHETTA. Olen puhunut lastenvalvojan kanssa, olen sanonut että meille saa koska vaan tulla sossut katsomaan mikä meininki oikeasti on, omat ystäväni ja perheeni tietävät paremmin kuin hyvin totuuden, ja tietävät että ainoa joka tässä mitenkään päästään on vialla, on tuo katkera mies.



Kaikki tämä alkoi, kun kerroin etten halua palata miehen kanssa yhteen, ja hän oli jostain minun fb-statuksesta päätellyt, että olen alkanut seurustella (en edes ollut..)..



Tilanne on enemmän kuin kamala, jos minä saisin päättää, pyyhkisin tuon miehen maailmankartalta, en halua olla missään tekemisissä, vaihtaisin puhelinnumeron ja muuttaisin vaikka maailman ääriin. Mutten voi, minulla on VELVOLLISUUS lastani kohtaan koittaa rakentaa hänen ja isänsä välille kestävä suhde. Ainakin niin kauan, kuin isä hoitaa edes tuon isän velvollisuutensa hyvin.

Lastenvalvojan kanssa olen puhunut asioista ihan niiden omilla nimillä, ja hän sanoi että olen tehnyt kaiken oikein. Nyt annan siis edellisessä viestissäni mainitsemallani tavalla isän ja lapsen nähdä toisiaan, toivoisin isän olevan enemmänkin lapsensa kanssa tekemisissä, mutta isää ei tunnu kiinnostavan. Ikävää lapsen kannalta, minun kannaltani hyvä.



Sen verran olen miehen ja hänen sukunsa suusta kuullut silkkaa p*skaa, että tein selväksi, että jos lapsi ikinä koskaan antaa viitettä siitä, että he yrittävät minua lapselle samalla tavoin mustamaalata, kuin lähes kaikille vastaantuleville, niin vaadin valvotut tapaamiset lapsen edun nimissä. Ja tämä taas ei varmasti isää miellytä, lastenvalvojan mielestä kuitenkin selkeästi perusteltu pyyntö, jos on syytä olettaa että lapselle äitiä mustamaalataan ja vähätellään, vieläpä täysin perusteetta.



Näillä se on mentävä, minä olen aikuinen ihminen ja vastuussa omista teoistani, mutta lapsi on vielä avoin kirja. Minun velvollisuuteni on taata hänelle hyvä lapsuus, turvallinen koti, ja optimoida mahdollisuus kahteen vanhempaan. Jos se ei isältä onnistu, en voi sille mitään, mutta jos en itse yritä, niin en varmaan saisi öisin nukuttua.



Sen verran vielä näistä meidän järjestelyistä, että tosiaan sen enempää isä, kuin hänen sukunsakaan eivät ole meille tervetulleita, isä hakee lapsen alaovelta jonne hänet kyllä vien. Isä viettää viikonloppunsa joko kotonaan lapsen kanssa, tai menee vanhempiensa luo, ei kuulu minulle. Lapsen synttäreille jne. eivät ole kutsuttuja, saavat pitää omat juhlansa omina viikonloppuinaan. Kuitenkaan en KOSKAAN puhuisi isästä ikävästi lapselle tai lapsen kuullen, hänellä on oikeus muodostaa isäänsä olosuhteisiin nähden paras mahdollinen suhde ilman minun vastavaikutustani.



Näin se sitten tosiaan menee, omista virheistäni kärsin ja vastaan, mies oli elämäni suurin virhe, mutta lapsi taas elämäni paras lahja. Sen kanssa on elettävä.



Ja mitä tulee muihin miehiin (itse olen nykyään niin varovainen, ettei tällaista ihmettä enää tule..), niin ajan kanssa tutustuttaisin lapseen, lapsi ei vielä kuitenkaan käsitä suhteita ja niiden muuttuvuutta, siksi tärkeimpänä on ne suhteet, jotka luodaan kestämään. Äiti ja isä.

Toki muitakin voi - ja pitää olla, mutta tallomatta kenenkään varpaita. Ja edelleen se lapsen etu ensimmäisenä..

tilanteesi kuulostaa ihan minulta tuo mustamaalaaminen ja tarinoiden keksiminen yms. hän mm. puhui pitkin kyliä että käyn psykiatrilla koska olen tullut hulluksi. (tulin siis hulluksi kun ilmoitin että suhde on ohi) tämä on siis täysin keksittyä.

anteeksi sitten kirjoitukseni, valaisi aika paljon tilannettasi tuo teksti.



minullakin ihan selvä tuo asia,ettei koskaan hauku lapsen isää/muita sukulaisia tai mitään muutakaan,koska lapsi ei näe asiaa ihan samalla tavalla.



enkä tässä ole uutta miestä etsimässä tai mitään muutakaan ja itsekkin hyvin hyvin varpaillani jokaista kaksilahkeista kohtaan, tulee jos on tullakseen ja jos on tullakseen pitää hyväksyä lapsi ja pitää hänestä yms.



mitä olet mieltä siitä,kun minun pitäisi järjstää tapaamiset myös hänen sukulaisilleen? (äiti,isä,sisko ja muut sukulaiset) tähänhän ei ole lain mukaan mitään velvoitetta, enkä todellakaan jaksaisi heitä,koska mies on kertonut syyksi aivan eriasiat,kuin miten asiat oikeasti ovat ja he syyllistävät minua tästä kaikesta. menkööt sitten tosiaan tapaamaan hänen sukuaan sittenkun on isänsä luona. hänen vanhemmat+sisko on kyllä käynyt pari krt poikaa katsomassa minun luona,muttakun tosiaan on kyse siitä että sekään ei riitä heille pitäisi nähdä useammin.





ja sitten, mitäs mieltä huoltajuudesta? päätin pitää yksinhuoltajuuden,isä vaatii yhteishuoltajuutta ja aikoo viedä asian oikeuteen. lastenvalvoja sanoi minulle että ei kannattaisi suostua yhteishuoltajuuteen,voi tulla lisää ongelmia´.

Minulla on yksinhuoltajuus. Se oli selvä asia, ja isän olisi muutenkin ollut vaikea saada yhetishuoltajuutta kun lapsi ei ole koskaan asunut isänsä kanssa samassa taloudessa (olimme siis eronneet ennen lapsen syntymää), minulla on toinenkin lapsi (eri isälle, olenpa varsinainen av-mamma ;) joten meillä on jo perhe. Ei olisi ollut lapsen edun mukaista repiä häntä ainoasta tuntemastaan perheestä jokatoiseksi viikoksi pois, edes tulevaisuudessa.. Koska tekään ette ilmeisesti ole asuneet yhdessä lapsen kanssa, sinulla on näyttöä siitä että miehen kanssa asioista sopiminen on ainakin miehen puolelta erittäin hankalaa, ja ettei mies edes lähtökohtaisesti ajattele lapsen parasta, vaan omaansa, niin ei sinulla hätää ole, mene sinne oikeuteen sitten. Ensin suosittelen, että lastenvalvoja kuitenkin koittaisi puhua isälle järkeä, oikeusprosessi on kuluttava juttu, ja saattaa kaivaa isänkin arkusta sellaisia luurankoja joita ei esille haluaisi..



Minä en ollut koskaan tavannut lapsen isän sukulaisia ennen lapsen ristiäisiä. Sinne kutsuin isän vanhemmat. He vaikuttivat erittäin ihanilta ilhmisiltä, ja ajattelinkin lapsen olevan onnekas, että on saanut noinkin täysjärkiset isovanhemmat, vaikka isä on mitä on. Silloin tilanne ei ollut näin tulehtunut. Sittemmin isä tosiaan joi kolme viikkoa putkeen, soitteli minulle yötäpäivää, lähetteli huoritteluviestejä ja uhkauksia vuoroin niin, ettei ikinä halua enää nähdä lasta, vuoroin niin että vie lapsen minulta kokonaan. Loppujen lopuksi suljin puhelimen muutamaksi päiväksi, olin aivan sekaisin, itkin ja ihmettelin mikä oli mennyt vikaan. No se oli se aiemmin kertomani fb-status.. Sitten ajallaan kun avasin puhelimen, soitti miehen äiti ja haukkui minut hulluksi, sairaaksi ja epäkypsäksi, mies oli kuulemma saanut sydänkohtauksen ja meinannut kuolla kun en ollut vastannut hänen puheluihinsa. Oli tämä täti soittanut minunkin äidilleni, kertonut tehneensä toisesta lapsestani diagnoosin, että tämä on häiriintynyt ja pelkää että minä teen toisestakin hullun - hulluhan olen itsekin- jne... En tiedä, oliko joku kohtaus, mutta jos oli, oli syynä omasta mielestäni tämä kolmen viikon ryyppyputki, ei suinkaan se, että kyllästyin kuuntelemaan miehen sadattelua.. No, siitä asti en sitten ole tämän miehen äidinkään kanssa ollut missään tekemisissä. Huomautan vielä, että hän oli nähnyt tämän minun toisen lapseni tasan kerran, ja sillä perusteella leimasti täysin normaalin, vilkkaan ja iloisen neljävuotiaan häiriintyneeksi. Nyt minä olen pilannut hänen poikansa elämän, olen manipuloiva ja inhottava juoppo ämmä. No, miten vaan.



Ja nykyään sitten siis kenelläkään miehen tuttavalla/sukulaisella ei ole minun kanssani mitään tekemistä, jos on asiaa, voi laittaa tekstiviestin. Jos tulee asiatonta tekstiä (jota on tullut PALJON, kaikilta), niin vaihdan numeroni, ja pidän vanhan vain joka toinen vkl auki, kun lapsi on isällään.



Nyt aluksi siis sinun ei tosiaan tarvitse kuin pitää huoli siitä että lapsi ja isä ovat tekemisissä. Tiedän, että se tuntuu vaikealta, mutta pieni lapsi unohtaa ihmisen jo tunneissa, joten mitä useammin lyhytkin aika, sen parempi. Sano isälle, että vie lapsen vaikka ulos. Jos sinulla todella on mielestäsi syytä pelätä miehen vievän lapsen, vaadit lastenvalvojalta valvotut tapaamiset. Näin sinä vältyt miehen tapaamisesta, mutta lapsi ei ole yksin isänsä kanssa.

Aikanaan, jos saatte asiat edes jollekin mallille, lapsi sitten voi alkaa viettämään aikaa isänsä luona, ja tällöin mukaan voi tulla se muu suku. Ei vuoden parin ikäinen ole liian vanha tutustumaan isovanhempiinsa. Ja ethän muutenkaan vielä voi tietää millä mallilla asiat silloin ovat..



Oletko oikeasti puhunut täysin avoimesti sen lastenvalvojan kanssa? Hänellä olisi varmasti tarjota toimintamalleja noihin sukulaistilanteisiin ja hän voisi myös isälle selventää näitä asioita, lähinnä siis sitä, että vanhemmilla on enimmäkseen velvollisuuksia - ei oikeuksia- ja lapsella taas niitä oikeuksia.



Rankkaa ja henkisesti aivan törkeän kuluttavaahan tämä on, mutta toistaiseksi lapsi ja isä tulevat mainiosti toimeen, ei ole merkkejä siitä että minua lapselle mustamaalattaisiin, ja minä alan pikkuhiljaa päästä kiinni siitä ajatuksesta, etten joudukaan olemaan naimisissa tuon suvun kanssa lapsen kautta, vaan pystyn tarjoamaan lapselle kaksi lähisukua olematta itse siinä välissä juurikaan. Se helpottaa.



Voimia hei tosi paljon, oikeasti, niitä tarvitaan =)

silloin sen parisen kuukautta ja muutin pois lokakuun lopulla, eli ei olla asuttu yhdessä pitkääään pitkäään aikaan ja muutenkin tunnettu vähän aikaa ja suhde oli erittäin lyhyt. Ja yhteishuoltoon en aio suostuakkaan,koska sitten niitä ongelmia vasta olisikin,mutta hän kokee että isän oikeudet viedään jos hän ei ole huoltaja,mutta siitä asiata aion pitää kiinni.



Lastenvalvojalle olen puhunut kaiken rehellisesti niinkuin asiat o liioittelematta asioita, mutta ehkä jotain olennaistakin jäänyt mainitsematta,kun aina niin paljon asioita mielessä mistä hänelle pitäisi kertoa.



Miehelle olen sanonut monesti että vaihdan numeroa/teen rikosilmoituksen/hankin lähestymiskiellon jos ei anna MINUN olla rauhassa,mutta sen tosiaan muistaa pienen hetken j taas alkaa kaikki uudestaan alusta,nyt toivon että lähtisi luistamaan niinkuin hän todellakin lupasi. Meillä siis ensiviikolla otetaan isyystestit (syystä että hän on minua huoritellut ja että olen "jakanut itseäni" mutta silti uskoo olevansa lapsen isä, niinkuin 200% varmasti onkin,mutta tuleepahan siihenkin varma tieto)



Hän puhuu aina hienosti lapsen eduista,mutta silti ne on kaukana siitä. Hän myös kertoo miten haluaisi kavereille käydä näyttämäsä lasta, onko nyt kyseessä sitten taa lapsen etu että lasta riepotellaan esittelykaluna vai vaan isän halu esitellä lasta?

mutta onko se oikein? Ei ole. Lapsella on oikeustavata isäänsä useammin. Tuo 2 kertaa viikossa 3 tuntia kerrallaan on aika vähän. Yöksi ei viellä alle vuoden ikäistä tarvitse antaa. Ensimmäisen puolen vuoden ajan tapaamiset voi tapahtua sinun kotona sen jälkeen isä voi viedä lapsen vaikka ulkoilemaan tai omaan kotiinsa sovituksia ajaksi, muutamia tunteja kerrallaan. Vuoden ikäinen voi olla jo yhden yön isällään, 2 vuotias voi olla jo viikonlopun. 1 vuotiasta ei vielä kakdeksi viikoksi tarvitse antaa, mutta yksi yö useita kertoja viikossa isän loman aikana toki.



Pakko kysyä onko isä ulkomaalainen? eli onko sinulla pelko että isä vie lapsen maasta vai miksi et halua antaa lapsen tutustua isäänsä?

Koska jos äitillä ei olisi ns "päätösvaltaa" asiasta,miksi tapaamisistakin sitten joudutaan käräjille? En tiedä siksi kysyn? :) Koska jos isänkin mielipide vaikuttaa niin paljon asiaan,niin sillonhan se olisi periaatteessa sovittu niin,että siitä ei tarvitsisi käräjöidä?

Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan ja jos vanhemmat eivät pääse aikataulusta yksimielisyyteen asiaratkasitaan käräjille.

Ei siis niin että sinä äiti sanot mikä sinulle sopii ja sen mukaan mennään.

sovittiin niin,että seuraavan kerran jos alkaa sama show niin sitten vien asian eteenpäin. tilanne siis seuraava,mies alkaa häiriköimään puhelimitse/teksitiviestitse, jaksan hetken aikaa räjähdän hänelle, sitten hän pyytää anteeksi lupaa ettei sama toistu ja taas sama alkaa alusta viikon kahden päästä. tätä jatkunut 9kuukautta. soittelee vanhemmilleni onko minulla miestä ja muutenkin missä liikun ja olen. siksi tapaamiset olleet hyvinkin ahdistavia ja vaikeita. viikonloppuna alkoi show siitä,kun hän laittoi minulle viestiä perjantai iltana onko minulla poikaystävä, sanoin että ei kuulu hänelle. (minulla ei siis ole mutta mielestäni en ole hänelle tilivelvollinen) tämän jälkeen han alkoi soitella minulle,minulla oli toinen puhelu kesken, soitti isälleni miksi en vastaa puhelimeen kun ilmoitin,että en vastaa hänelle jos ei ole poikaa liittyvää asiaa. häiriköinti jatkui koko pe illan ja jatkui heti la aamuna, jolloin vastasin, asia oli:kun et kerta pidä pojasta huolta eikä sinua kiinnosta poika otan pojan pois sinulta, tämän jälkee suutuin todenteolla laitoin puhelimen kiinni enkä enää vastannut. jos minua syytetään asiasta se on eriasia,kuin tuommosesta täysin keksitystä asiasta. olen hoitanut poikaa parhaani mukaan ja ollut vain pojan kanssa,ja sitten kehtaakin väittää tuommosta. hänellä olisi ollut sunnuntaina tapaaminen,mutta en ottanut häntä katsomaaan poikaa juuri sen vuoksi että oli uhannut viedä pojan. sitten hän olikin pian tas sitä mieltä että olen maailman paras äiti.

Miksi vastaat asiattomaan viesti? Onko sinulla poikaystävää viesti on asiaton eikä kuulu lapsen isälle. Jätä vastaamatta. Vastaa kuitenkin puhelimeen kun hän soittaa. Jos keskustelee asiallisesti toimi samoin. Jos alkaa uhkailla tai riidellä sano että et halua kuunnella tuollaista ja että lopetat nyt puhelun.

Tapaamisia ei kannata estää tai aiheutat vaan itsellesi hankaluuksia. Kun isä soittaa ja jos et halua puhua enempää tomi niin kuin sanoin. Jos vielä soittelee voit tehdä ilmoituksen härinnnästä. Jos kuitenkin jätät vastaamatta ja isä yrittää tavoittaa sinua et voi asialle mitään.

ja sitten, mitäs mieltä huoltajuudesta? päätin pitää yksinhuoltajuuden,isä vaatii yhteishuoltajuutta ja aikoo viedä asian oikeuteen. lastenvalvoja sanoi minulle että ei kannattaisi suostua yhteishuoltajuuteen,voi tulla lisää ongelmia´.

Jos menee oikeuteen niin sitten menee. Katso lopputulos sieltä, mutta vapaaehtoisesti älä suostu. Voi tahallaan hankaloittaa sinun elämääsi lapsenhuoltajuuden kautta.

Minulla on yksinhuoltajuus. Se oli selvä asia, ja isän olisi muutenkin ollut vaikea saada yhetishuoltajuutta kun lapsi ei ole koskaan asunut isänsä kanssa samassa taloudessa (olimme siis eronneet ennen lapsen syntymää), minulla on toinenkin lapsi (eri isälle, olenpa varsinainen av-mamma ;) joten meillä on jo perhe. Ei olisi ollut lapsen edun mukaista repiä häntä ainoasta tuntemastaan perheestä jokatoiseksi viikoksi pois, edes tulevaisuudessa.. Koska tekään ette ilmeisesti ole asuneet yhdessä lapsen kanssa, sinulla on näyttöä siitä että miehen kanssa asioista sopiminen on ainakin miehen puolelta erittäin hankalaa, ja ettei mies edes lähtökohtaisesti ajattele lapsen parasta, vaan omaansa, niin ei sinulla hätää ole, mene sinne oikeuteen sitten. Ensin suosittelen, että lastenvalvoja kuitenkin koittaisi puhua isälle järkeä, oikeusprosessi on kuluttava juttu, ja saattaa kaivaa isänkin arkusta sellaisia luurankoja joita ei esille haluaisi..

Yhteishuoltajuudella ja tapaamisoikeudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Voi olla yhteishuoltajuus vaikka lapsi ei tapaisi toista vanhempaa ollenkaan tai sitten voi olla yksinhuoltajuus vaikka lapsi tapaisi vanhempiaan vuoroviikoin. Yksinhuoltajuus ei estä vuoroviikko systeemiä.

Mutta siis asiaan, älä suostu yhteishuoltajuuteen, muuten tarvitset isän allekirjoituksen passiin, päiväkotihakemukseen ym. Hankaloittaa tosi paljon elämääsi.

Jos isä nyt on normaali, muuten kuin sun kundikaverina, niin suostu.



Ajattele lapsen etua. Ja jos tulee yksin asioita mietittyä niin kannattanee jutella ulkopuolisen kanssa. Neuvola, kirkon perhetyö yms. Niitä oikeasti on.



Varo fanaatikkoja. Niin isälle kuin äidille niitä on liiankin kanssa. Lapsen etua on mielestäni hyvä tavoitella. Vaikka se kivuliasta olla voikin.

varmistavat sen että nähtävästi saat olla pian rauhassa.Jos haluat,voit hakea lähestymiskiellon,tuo on kotirauhan rikkomista jo!Onko sulla vielä seksisuhde kyseisen herran kanssa?Entä minkä ikäsiä olette?Ja oletko itse raitis/normaali?Näitä asioita ls tarkkailee,ja se on hyvä se!

jos joskus joudut tapaamisista taistelemaan, niin olet vahvoilla isän epätasapainoisen ja uhkailevan käytöksen takia. Tällä perusteella voit lastenvalvojan luona vaatia myös valvottuja tapaamisia. Voithan viedä lapsen tapaamaan isäänsä myös ulkopuolisen valvojan silmien alle, jos et halua häntä kotiisi laskea.

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestä oikeasti riittävä aika isä-lapsi suhteen syntymiselle 6h/viikossa? Mielestäni ei!

Aina vingutaan, että isä ei halua nähädä lasta ja sitten kun isä haluaa nähdä lasta vingutaan taas!

Mielestäni isä voisi tavata tuon ikäistä joka päivä. Kun lapsi kasvaa, isä jää pikku hiljaa lapsen kanssa kahden; ensin 1 h ja sitten pidemmäksi aikaa.

Jos isän ja lapsen välille muodostuu läheinen suhde, voi lapsi ihan hyvin olla isän kanssa vuoden päästä vaikka 2 viikkoa.

Mitä tulee isän alkoholin käyttöön, jos on selvinpäin lapsen kanssa ei ole ongelmaa siltä osin.

Ja tosiaan, onko oikein, että isovanhemmat ovat lapsen kanssa enemmän kuin isä? Riittäisikö sinulle, että olisit lapsen kanssa 6h/viikossa? Pitää osata asettua toisen asemaan ja miettiä asioita monelta kannlta, näin vältetään riidat. Lapsen etu on tärkein: hyvä ja läheinen suhde molempiin vanhempiin, sehän jo lakiinkin kirjoitettu.

Lisäksi laissa vaaditaan lähivanhemmalta aktiivisia toimia sen eteen, että lapsen ja etävanhemman välillä on hyvä ja läheinen suhde.

Täysin samaa mieltä. Mikä siinä on, kun naiset yrittävät aina omia lasta? Tuollainen 6 tuntia viikossa ei olisi tarpeeksi kenellekkään äidille. Miksi sen pitäisi olla tarpeeksi isälle??

Miksi nostaa 5 vuoden takainen ketju??

Näin 4,5v myöhemmin ois kiinnostavaa kuulla mitä ap:lle kuuluu..

Vierailija kirjoitti:

kirjoitit,että pitäs anta tavata joka päivä, en TODELLAKAAN ota kyseistä häiriköitsijää kotiini joka päivä lasta katsomaan,en vaikka se olisi kuinka lapsen edun mukaista siinä tapauksessa voin olla itsekäs mutta siihen en todellakaan suostu. vaikea varmaan ihmisen joka ei tiedä millaista on häirikön kanssa yrittää sopia lapsen kanssa ymmärtää millainen tilanne on.

ja saanhan minä olla isovanhempien luona/kanssa lapsen kanssa eihän siihen kukaan voi puuttua tai valittaa.

Vaikka se olisi kuinka lapsen edun mukaista?? Sinä et siis välitä oman lapsesi edusta? Olet kyllä todella surkea äiti.