Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oudot naapurit
23.05.2011 |
Kertokaapa, miltä teistä tuntuisi tällainen ja miten toimisitte jatkossa?
Asumme omakotitaloalueella ja meillä on kadullamme tosi mukavia naapureita. Lapsiakin jonkin verran ja heillä keskenään tosi hauskaa.
Yksi rajanaapurimme on nelihenkinen perhe ja muuttaessamme tähän n. 10 vuotta sitten, tutustuimme kanssaan ja olivat tosi mukavia. Päivittäin vaihdettiin kuulumisia ja lapset leikkivät keskenään (silloin heillä oli vain yksi lapsi). Muutama vuosi meni näin, kävivät meillä synttäreillä jne..
Sitten pikkuhiljaa toisen lapsensa synnyttyä alkoivat etääntyä, aina oli jokin tekosyy olla tulematta juhliin. Yritin kysyä, ollaanko loukattu tai jotain, vastaus oli, että ei, heillä vaan kiirettä töiden ja opiskelujen jne. kanssa. Vuosien vieriessä kanssakäyminen vain väheni, nykyisin hädintuskin moikkaavat. Toinen lapsensa ei saa leikkiä kadun muiden lasten kanssa (vanhempi on jo niin iso, että hällä omat menonsa) ja pihalla ollessaan karttelevat katsekontaktia, samoin lähikoulumme tilaisuuksissa. Jos ihan kohdakkain tullaan, tervehtivät kiireesti. Muiden naapureiden kanssa eivät ole ennenkään olleet tekemisissä eikä heillä käy ketään.
Minua hyvin virinneen ystävyyden sammuminen surettaa enkä ymmärrä mitä tapahtui. Taannoin laitoin perheen äidille sähköpostia ja yritin kysellä vielä kerran syytä, mutten saanut mitään vastausta. Nuorempi lapsensa meni vuosi sitten kouluun ja hänen kauttaan perheellä kaksi tuttavaperhettä, joiden kanssa ovat puheväleissä ja lapsi saa leikkiä näiden tovereidensa kanssa, mutta muuten ovat hyvin omissa oloissaan. Perheen vaimo oli pidempään puheväleissä, supermukava miehensä puolestaan on nykyisin lähes vihamielinen.
Mitä tällaisesta pitäisi ajatella? Miten pääsisin tästä pahasta mielestä yli? Lapsemmekin ihmettelevät muutosta ja miettivät joskus, millaista oli, kun tehtiin yhdessä kivoja juttuja. Ovat ymmällään, kun muiden naapureiden kanssa paljon yhteistä ja yhdet toisenlaisia. Tai muuttuneet niin toisenlaiseksi. Joskus olen miettinyt, josko heillä masentuneisuutta tms., jotkin jutut viittaisivat siihen, mm. pian 10v. jatkunut talonsa laajennus, joka ei tunnu etenevän kuin joskus myöhään iltayöllä...
Jos tilanne olisi ollut alusta asti näin, tilanne olisi ok, mutta tämä muutos kummastuttaa ja surettaa...
Kommentit (78)
itse kun olen sosiaalinen ihminen, en osannut edes ajatella, että joku kokee sosiaaliset suhteet voimia vieväksi tms. Mutta tokihan senkin olisi voinut jotenkin sanoa, että meillä on nyt semmoinen vaihe, ettei energiaa riitä kuin arjen pyörittämiseen tms.? Mutta kiitos siis vastauksesta, tämä asia mietityttää minua harmittavan paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se supermukava mies on voinut vaikka sairastua psyykkisesti, ja sitä ei ole haluttu levitellä ympäriinsä. Niinpä on täytynyt eristäytyä kun kulissit ei muuten pysy.
Meillä nimittäin kävi noin.
Satutko varmasti tietämään kuka on uuden lapsen isä? Ehkä ne ei halua kertoa sulle tai jollekin muulle, joten sulkeutuvat ja pitävät perheen koossa.
miettinyt, mies oli jossain vaiheessa aika pitkän aikaa pois töistä... Mutta miten pitäisi toimia jatkossa? Tervehtiä vaan sitkeästi, yrittää ottaa kontaktia vai "antaa olla rauhassa"?
tämä aviomies, ovat aina viihtyneet hyvin vaan keskenään, perheenä liikkuneet kaikkialla, lasten syntymän jälkeen (esikoinen murkku) eivät ole käyneet edes kaksin missään, vaan perheenä kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten annatte tietty olla rauhassa. Surullista se on tuolle perheellekin, ja varmasti raskasta.
miettinyt, mies oli jossain vaiheessa aika pitkän aikaa pois töistä... Mutta miten pitäisi toimia jatkossa? Tervehtiä vaan sitkeästi, yrittää ottaa kontaktia vai "antaa olla rauhassa"?
Muuten jätät rauhaan, mutta "oven auki". Meillä on vähän vastaavanlainen tilanne ja yritän ajatella että heillä on varmaan syynsä joka ei liity meihin. Itsellenikin sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen vaatii voimia, mutta olen lasten myötä alannut kaivata niitä entistä enemmän. Niiinpä tunnistan "entisen itseni" näissä jotka eivät vaan jaksa ylläpitää suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elää ja olla rauhassa.Jos heillä asiat muuten tuntuvat olevan "päällisin puolin" hyvin,et oikein voi puuttua asiaan mitenkään..Jokaisella on oikeus valita seuransa!
seuransa tai seurattomuutensa, mutta eniten surettaa, kun kaikki muuttui ja kun en tiedä, miksi kaikki muuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jokin sairaus? Että sen vuoksi ei saa leikkiä muiden lasten kanssa. Tai sitten jompi kumpi vanhemmista on sairastunut, kuten täällä jo ehdotettiin, lapsi sitten eristetään naapureista jotta ei juoruile tahtomattaan perheen asioista, lapset kun tunnetusti voi möläytellä mitä vaan suustaan.
harmittaa, kun katsoo vaan aidan takaa, kun kadun muut lapset leikkivät ja touhuavat. Miksi eivät anna hänen ystävystyä toisten kanssa, kun kuitenkin parin koulukaverin kanssa saa olla tekemisissä? Mikä meidän lapsissa ja meidän kadun lapsissa on niin vaarallista?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liittyneet Jehovan todistajiin eivätkä enää voi tavata "vääräuskoisia"? Ja ne uudet tutut sitten olisivat samaa uskontokuntaa?
aika arka, kun vain itseään paljon vanhemman sisaruksen kanssa saa touhuta. Koulussa kuulemma leikkii reippaasti luokkatovereidensa kanssa ja moikkaa lapsiamme, mutta kotona ollessaan ei ota kontaktia (tätä myös lapsemme ihmetelleet).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan törmätty heihin seurakunnan tilaisuuksissa (Mukulamessut, Lasten kauneimmat joululaulut...) Ennen naapurimme kävivät myös näissä tilaisuuksissa, nykyään eivät.
Ap
ollaan törmätty heihin seurakunnan tilaisuuksissa (Mukulamessut, Lasten kauneimmat joululaulut...) Ennen naapurimme kävivät myös näissä tilaisuuksissa, nykyään eivät.
Ap
kun eivät enää nykyään käy?
käymisen seurakunnan tilaisuuksissa kuin muissakin paikoissa, eli en usko, että ovat seurakuntaa vaihtaneet. Ovat koko ajan kotona ja muut naapurit ihmettelevät, kun kesähelteilläkin ovat vaan sisällä ja omissa oloissaan. Nämä nuoremman lapsen kaverit perheineen kuuluvat joka tapauksessa ev.lut.seurakuntaan.
Ja loppunut ennen kuin on oikein alkanutkaan. Tai loppunut hiipuen, jos se ei olekaan tuntunut molemmista osapuolista riittävän hyvältä ystävyydeltä. Ihmissuhteethan nyt elävät ja muuttuvat, ihmeellinen suorastaan pakottava ja painostava asenne sulla. Miksi teet tuosta pakkomielteen itsellesi? Sinuna jatkaisin elämääni, kun onhan sulla nyt varmasti muitakin ihmissuhteita. Ja vaikkei olisikaan, niin ethän sinä voi ketään pakottaa kaveriksesi.
Ja vielä se, että ehkäpä tuo tapasi kytätä (sen mielikuvan tuosta tekstistäsi aika vahvasti sain) ja analysoida toisia ihmisiä tuolla tavoin puhki koetaan melko luotaantyöntäväksi. Se tuli erityisesti siitä mieleeni, kun sanoit ettei heillä käy ketään, niin sunhan täytyisi siis kytätä kaiket päivät heidän kotiaan, jotta niin voisit edes alkuunkaan heistä väittää. Joten ehkäpä se kyttääminen ei tunnu ihmisistä kovin kivalta, ehkäpä se antaa susta vähän sellaisen juoruakkamaisen kuvan.
kuvan, että tarkkailen heitä jatkuvasti, mutta se johtuu siitä, että olen yrittänyt löytää viime vuosina syytä tähän ystävyyden loppumiseen. Silloin aikoinaan ei ollut yksipuolista, päinvastoin. Ja naapurin rouvan äitikin sanoi, miten tyttärensä on iloinen, kun naapuriin muutti tällainen perhe ja ystävä löytyi näin läheltä. SIKSI tämä välien viilentyminen juuri surettaakin.:0(
Mutta viesteistänne viisastuneena yritän lopettaa asian suremisen ja jatkaa tervehtimislinjalla. Muita ystäviä ja tuttuja ja ihania naapureita onneksi on ja keskitynkin nauttimaan heistä. :0) Naapurin pikkutytön puolesta harmittaa edelleen, mutta elämää kai sekin vaan on, ettei saa naapuruston lasten kanssa leikkiä.
Ap
Varmasti voi olla jotain psyykkisiä sairauksia perheellä.. eikä vaan kedata sitten kertoa..
Harmi vaan, jos vetävät viattoman lapsenkin mukaan tuommoiseen.
Onko teidän lapset esim. käyneet kysymässä tätä naapurin tyttöä leikkimään tms..?
Surettaaa kyllä sen lapsen puolesta.
Monestihan lapset reagoivat vanhemman masennukseen just tuolla tavalla eristäytymällä yms.. jos kuitenkin koulussa moikkaa yms..
Koittaisin kysyä ehkä ihan kasvotusten, että mikä mättää ja kertoa että sinua ja koko perhettä harmittaa tosi paljon kun olisi ollut mukava pysyä kavereina ja lapsillakin olisi ollut seuraa toisistaan.
Kyllä itseänikin mietityttäisi.. mutta meitä ihmisiä on vaan niin erilaisia.. toiset puhuu ja toiset ei. :(
Alue: Aihe vapaa
tosiaan on masennusta tai muuta ongelmaa tms. syy, mikseivät jaksa pitää niin moneen yhteyttä. Itsekin olen ihminen, joka ei vaan pysty olemaan kovin monen kanssa tekemisissä samaan aikaan. En tiedä miksi, en vaan voi keskittyä niin moneen ihmiseen.