Tunnetko ketään äitiä, joka harrastaisi liikuntaa 6 kertaa viikossa?

Liikunnan harrastaminen on kuitenkin vain siksi mahdollista, koska olen kotona ja asumme aivan urheiluhallin lähellä..:)

Vauva vaunuihin ja hölkkälenkille. Omassa altaassa vesijumppaa, uintia. Juoksumatolla vauhtijuoksua.

Salilla 3 kertaa viikossa.



Eli tulee urheiltua vähintään kerran päivässä, lähes päivittäin useammankin kerran.

Itse harrastan arkiliikuntaa joka ikinen päivä (minulla ei ole autoa), salilla en käy (liian kallista ja hankalaa) mutta olen löytänyt aivan loistavan nettisaitin jossa on kotona tehtäviä tehokkaita jumppia (ihania, olen aika koukussa). Niitä jumppia teen viitisen kertaa viikossa, monipuolisesti. Yh:lle ei ole helppo lähteä kodin ulkopuolisiin harrastuksiin, mutta onneksi kotonakin voi tehdä painoilla jne,

Käyn töissä ja on useampi lapsi. Arkena yks salikäynti viikossa, lisäksi 45-60 min lenkkejä 2-3 x viikossa, viikonloppuna pitempi tai pari pidempää liikuntakertaa päivässä, osa näistä pienen lapsen kanssa/lasten kanssa. Olen vähän addikti, vaan näin jaksan paremmin.

teetkö lyhyempää päivää ja haet lapset vasta liikunnan jälkeen vai hoitaako miehesi lapsia melkein joka päivä?

Ajatella, isä joka hoitaa lapsia MELKEIN joka päivä? Mihin tämä maailma on mennyt? Miettikääpä vielä ÄITEJÄ jotka hoitavat lapsiaan MELKEIN JOKA PÄIVÄ? Huh huh!!!

jälkeinen kuntoutus?

On se mahdollista, mutta tietenkin vaatii järjestelyjä. :)

eikä vaadi edes mitään järjestelyjä. Kun liikkuu kotona, niin ei tarvita lastenhoitajaa. Mieleisellä kotikuntolaitteella voi veivata lasten nukahdettua. Ja laitteitahan on esim. stepperi, kuntopyörä, crosstrainer, soutulaite, jne...

joka päivä vaimonsa liikunnan ajan? Samoin kuin vaimo miehensä liikunnan ajan melkein päivittäin? Tässä on kyse kahdesta TYÖSSÄKÄYVÄSTÄ aikuisesta sukupuolesta riipppumatta. Jos meillä tehtäis näin 6 kertaa viikossa, emme me aikuiset olisi koskaan keskenämme kotona yhdessä lasten kanssa heidän hereillä ollessaan, kun toinen olisi aina harrastamassa liikuntaa. Meillä on päiväkodin jälkeen n. 2 tuntia lasten hereilläoloaikaa ja silloin käydään myös kaupassa, laitetaan ruokaa,pyykätään jne. Ei siitä molemmat vanhemmat voi joka päivä irrota jumppaamaan... Sun ilmeisesti on jotenkin vaikea ymmärtää tätä???

teetkö lyhyempää päivää ja haet lapset vasta liikunnan jälkeen vai hoitaako miehesi lapsia melkein joka päivä?

Ajatella, isä joka hoitaa lapsia MELKEIN joka päivä? Mihin tämä maailma on mennyt? Miettikääpä vielä ÄITEJÄ jotka hoitavat lapsiaan MELKEIN JOKA PÄIVÄ? Huh huh!!!

mihin ajattelit meidän asunnossa moiset kotikuntoilulaitteet sijoittaa? Tilaa ei nimittäin ole. Mulla uni kärsii kovasti, jos harrastan liikuntaa liian läheällä nukkumaan menoa. Näin on suurella osalla ihmisiä. Ja koska aamuisin herätys on klo 5, en voi unistani tinkiä. Työni on myös sellainen, että lasten nukahdettua jatkan läppärillä duuneja.



Vaikka sinulta liikunta onnistuukin, älä yleistä!

Tiedän myös pari muuta äitiä, jotka harrastavat paljon liikuntaa.

Meillä ei ole mummoja eikä muitakaan lapsenvahteja naapurissa ja silti onnistuu.

Yksi sana: lapsiparkki.

kun käyn salilla, ihan sama onko arki vai viikonloppu.

Kyllä mä ainakin katson liikkuvani "kunnolla" 4 x viikossa kun ajan fillarilla duuniin. Tosin mun matka on 17 kilsaa yhteen suuntaan mutta pienempikin matka on kyllä parempi kuin ei mitään. Hiki siinäkin tulee..

kodin ulkopuolelle. Vastasin lähinnä siihen, että liikkua voi myös kotona ilman lapsenvahtia, jolloin ei tarvita mutkikkaita järjestelyjä eikä muutenkaan niin paljon aikaa.

Ja onko meillä tilaa kuntolaitteelle. No ei todella. Talossa on yksi makkari, missä kaikkien eljän sängyt on somasti vieri vieressä. Olkkariin laitoin kuntolaitteeni telkkarin eteen. Ei nättiä, mutta ihanan käytännöllistä, ja ennen kaikkea liikunnan mahdollistavaa.

Ja toki munkin uni kärsii iltaliikunnasta. Niinpä aloitan liikunnan jo heti kun lapset ovat vasta sängyssä odottamassa nukahtamista. Liikuntahetken jälkeen rauhoitun vielä toviksi ennen nukkumaan menoa, käyn suihkussa, otan iltapalan, katson ehkä vielä hetken telkkaria. Ihan ajoissa silti ehdin nukkumaan, kun lapset laitetaan ajoissa petiin.

Ja jos sinä säästät töitä iltayölle, niin se on sinun oma valintasi. Työt voi myös tehdä imisten aikoihin. Tai jos ei mielestään voi, niin tuota kotiliikuntaa voi myös oikein hyvin harrastaa lasten hereillä ollessakin. Se ratkaisee samalla mahdolliset unipulmatkin. Liikkuu vaikka silloin, kun lapset katsovat lastenohjelmia. Tai kun ovat ulkona. Tai kun tekevät läksyjä. Tai kun hyörivät kotona, samalla voi kysellä lapsilta päivän kuulumiset.

mihin ajattelit meidän asunnossa moiset kotikuntoilulaitteet sijoittaa? Tilaa ei nimittäin ole. Mulla uni kärsii kovasti, jos harrastan liikuntaa liian läheällä nukkumaan menoa. Näin on suurella osalla ihmisiä. Ja koska aamuisin herätys on klo 5, en voi unistani tinkiä. Työni on myös sellainen, että lasten nukahdettua jatkan läppärillä duuneja. Vaikka sinulta liikunta onnistuukin, älä yleistä!

Jos liikunnan asettaa elämässään ykköseksi niin varmasti on jokaiselle mahdollista liikkua vaikka joka päivä.



Mutta kaikki me emme laita tuota liikuntaa niin ylös elämämme tärkeysjärjestyslistalla.



Jostain on tingittävä, se on karu totuus.

Kyllä minun 7 km työmatkallani tuli pyöräillessä hiki ja siihen vierähti vajaat puoli tuntia. Matkalla oli isoja ylämäkiä kumpaankin suuntaan ja niitä ennen yleensä piti varoa autoja, joten ei voinut kovin usein käyttää edellisen ison alamäen vauhtia hyväkseen. Alussa en jaksanut millään polkea mäkiä kerralla ylös, mutta aika äkkiä se alkoi sujua.

Se ei silti tarkoita, että hän urheilee kaksi kertaa päivässä...

Arkisin 1,5 tuntia ja viikonloppuisin 2 tuntia kumpanakin päivänä.



Siskollani on neljä alle 10-vuotiasta lasta.



Käytännössä liikunta on priorisoitu heillä ykköseksi. Mieskin pääsee harrastamaan - usein tosin viikonloppuisin mutta myös arkisin, kun sisko tulee omalta lenkiltään noin klo 19.30. Lapset laitetaan nukkumaan klo 20-20.30, joten siskoni kyllä ehtii noin 1,5 tuntia illassa heitä näkemään. Viikonloppuisin tietysti enemmän.



Minulla vain on erilaiset prioriteetit. Siskoni vihaa omaa elämäntapaani, kun en harrasta mitään kodin ulkopuolella enkä huolehdi kunnostani tarpeeksi hyvin (zumbailen lasten nukkumaanmenon jälkeen, mutta en joka päivä enkä aina edes sitä tuntia). Minä taas en pidä siskoni prioriteeteista. Minusta on upeaa, että hän on löytänyt liikunnan vuosien kotiäitinä olon jälkeen ja pitää kerrankin huolta itsestään. Mutta pakkomiellettä en arvosta. Siskoni lapset ovat joutuneet lopettamaan omat harrastuksensa, kun kukaan ei heitä ehdi sinne viemään. Arki rullaa vain isän ja äidin liikuntaharrastusten mukaan.



Minulle on nyt tärkeää olla lasteni kanssa mahdollisimman paljon - toki lapseni ovat nuorempia kuin siskoni lapset. Toivon myös, että voin pitää lasteni harrastukset ykkösenä myöhemminkin. Vanhin lapsemme harrastaa jo nyt (alle kouluikäisenä) kahta harrastusta talvisin ja kesäisin vielä jalkapalloa. Ihan on itse näitä halunnut harrastaa. Itse en siskoni kanssa lapsuudessamme saanut harrastaa, joten olen päättänyt, että lapsilleni suon kaikki ne harrastukset, mitä he haluavat ja mitkä suinkin ovat järkeviä (tosin kaksi harrastusta riittää).



Tietysti siskoni hyvää kuntoa kadehdin aina välillä. Mutta ehdin minäkin parantaa omaani sitten joskus, mutta lasteni kasvua en voi kelata takaisin.

olen löytänyt aivan loistavan nettisaitin jossa on kotona tehtäviä tehokkaita jumppia (ihania, olen aika koukussa). Niitä jumppia teen viitisen kertaa viikossa, monipuolisesti.

Kiinnostaisi tietää mikä nettisaitti on kyseessä. Kuulostaa hyvältä.

Arkisin 1,5 tuntia ja viikonloppuisin 2 tuntia kumpanakin päivänä.

Siskollani on neljä alle 10-vuotiasta lasta.

Käytännössä liikunta on priorisoitu heillä ykköseksi. Mieskin pääsee harrastamaan - usein tosin viikonloppuisin mutta myös arkisin, kun sisko tulee omalta lenkiltään noin klo 19.30. Lapset laitetaan nukkumaan klo 20-20.30, joten siskoni kyllä ehtii noin 1,5 tuntia illassa heitä näkemään. Viikonloppuisin tietysti enemmän.

Minulla vain on erilaiset prioriteetit. Siskoni vihaa omaa elämäntapaani, kun en harrasta mitään kodin ulkopuolella enkä huolehdi kunnostani tarpeeksi hyvin (zumbailen lasten nukkumaanmenon jälkeen, mutta en joka päivä enkä aina edes sitä tuntia). Minä taas en pidä siskoni prioriteeteista. Minusta on upeaa, että hän on löytänyt liikunnan vuosien kotiäitinä olon jälkeen ja pitää kerrankin huolta itsestään. Mutta pakkomiellettä en arvosta. Siskoni lapset ovat joutuneet lopettamaan omat harrastuksensa, kun kukaan ei heitä ehdi sinne viemään. Arki rullaa vain isän ja äidin liikuntaharrastusten mukaan.

Minulle on nyt tärkeää olla lasteni kanssa mahdollisimman paljon - toki lapseni ovat nuorempia kuin siskoni lapset. Toivon myös, että voin pitää lasteni harrastukset ykkösenä myöhemminkin. Vanhin lapsemme harrastaa jo nyt (alle kouluikäisenä) kahta harrastusta talvisin ja kesäisin vielä jalkapalloa. Ihan on itse näitä halunnut harrastaa. Itse en siskoni kanssa lapsuudessamme saanut harrastaa, joten olen päättänyt, että lapsilleni suon kaikki ne harrastukset, mitä he haluavat ja mitkä suinkin ovat järkeviä (tosin kaksi harrastusta riittää).

Tietysti siskoni hyvää kuntoa kadehdin aina välillä. Mutta ehdin minäkin parantaa omaani sitten joskus, mutta lasteni kasvua en voi kelata takaisin.

hiihtää, käydä kävelyllä. Eihän ne ikuisesti taaperoita ole. Itse palasin vauvan kanssa salille kun esikoinen oli 3kk. Niin kauan pystyin vauvan kanssa käymään, kun ei liikkunut. Nyt lapset ovat jo koululaisia ja yhteinen harrastus on golf. Lisäksi liikutaan paljon siten, että vanhemmat juoksevat ja lapset fillaroivat vierellä. Salilla käyn lasten harrastusten aikaan tai kun ovat ulkona/kavereilla. Myös miehen kanssa vuorotellaan ja silti jää hyvin aikaa olla porukalla yhdessä. Minä priorisoin oman liikunnan mm. siivoamisen/kokkaamisen edelle. Kämpän ei tarvitse olla aina puts plank ja ruokaa ei tarvitse aina väsätä itse alusta saakka.

En tiedä treenaanko liian kovaa vai mikä vikana. Esim. toissapäivänä tein 30 minsaa kahvakuulalla, sitten päälle ehkä 20 minsaa muita lihaskuntoharjoituksia. Sen seurauksena lihakset lievästi kipeät. Eilen piti käydä lenkillä mutta en vaan jaksanut. Siis ei osastoa en viitsinyt, mikä on eri asia. Yritin polkea vähän kuntopyörää ja 20 minuutin jälkeen piti luovuttaa koska tuntui niin pahalta.

minun kohdallani tämä tarkoittaa vaan sitä, että lapsia tosi vähän, miehen kanssa ehdin jutella vain sunnuntaisin ja joudun syömään nukahtamislääkkeita pystyäkseni nukkumaan. On kai sanomattakin selvää että mies ei pysty harrastamaan lainkaan. Rakastan liikuntaa mutta välillä mietin onko se kaiken tämän arvoista.