Lue keskustelun säännöt.
Poika 8v ja kaveriongelma
22.05.2011 |
Miten teidän muiden tämänikäisillä pojilla on kavereita?
Lapseni on kiltti ja nyt alkanut olemaan ujo.
Koulusta, harrastuksesta tulee kiltin lapsen palaute, mutta kotona vinkuu ja kitisee, kiusaa sisaruksia lähes kokoajan.
Asutaan 3km koulusta ja lapseni ikäisiä lapsia täällä ei juuri ole.
Lapsella on kapeaalainen hahmoitushäiriö, joka vaikuttaa esim. luetun ymmärtämiseen ja matikan sanallisiin tehtäviin. Lapsi on äidinkielen tunnit pienryhmässä, missä nyt ainoa ongelma luetun ymmärtäminen.
Koulussa on yksi parempi kaveri ja muuten sanoo että he leikkivät isommassa porukassa.
En oikeen tiedä mitä uskon lapsen puheista, kun on alkanut valentelemaan.
En tiedä mistä tallanen valentelu kertoo, mutta tänään esim valenteli että on pelannut jalkapallossa toisenkin joukkueen pelin, kun heiltä puuttu pelaaja, uskoin täysin , kunnes tajusin että valehtelee. Yksi päivä kun oltiin hänen koulun vieressä kylässä, oli ulkona ja valehteli et haki jotain koulukaveria ulos, myöhemmin tunnusti et valehteli, koulukaveri oli ollut pihalla, muttei kuulema ollut kehdannut mennä juttelee, kun oli leikkinyt toisen pojan kanssa. Mua ärsyttää tämä valehtelu ja sanoin pojalle siitä.
Olen yrittänyt pyytää tätä yhtä koulukaveria meille ja on silloin ollutkin. Mutta se oon aina minä ketä pyydän, ei toisen pojan äiti. Pojilla on välimatkaa useampi km joten aina pitää kuskata..
Lapsella ei ole koskaan vapaa-ajalla kavereita, en enään tiedä mitä teen asian kanssa. Harrastuksissakin sitä on istutettu kun ei oo valnmentajan mielestä tarpeeksi hyvä. En jaksa tätä enään.
Kommentit (10)
Mulle kuskaaminen ei oo ongelma. Se oli myös pointti, että mä en enään kehtaa pyytää tätä yhtä parempaa kaveria meille, koska poikaani ei koskaan pyydetä heille. Poikaa en voi taistelulajeihin laittaa, kun ei niistä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös 8-vuotias poika, jolla ei koulun ulkopuolella ole juurikaan kavereita. Koulussa leikkii isommassa porukassa välituntisin. Poikani on aika ujo eikä mikään "urheilusankari". Hänellä on myös lievä asperger, joka ehkä vaikuttaa jonkin verran. Hän ei ole sosiaalisesti mitenkään lahjakas vaikka kovasti kyllä haluaisi olla kavereiden kanssa.
Kotona hän sitten tylsistyy ja kiusaa pikkusiskojaan ajan kuluksi. kauhulla jo odotan tulevaa kesää. Harrastuksia hän ei juurikaan halua, ei ainakaan mitään liikunnallista. asumme pikkukaupungissa, jossa ei kauheasti tarjontaa edes ole. Kotona hän lähinnä lukee, pelaa wiitä, katsoo telkkaria ja pelaa shakkia yms. Legot ovat myös kova sana.
Tuntuu, että muut hänen ikäisensä pojat lähistöllä ovat kovin urheilullisia tai sitten ajelevat pyörällä ympäriinsä eikä poikani halua kuulemma pyöräillä, vaikka sen taidon kyllä osaa :(
Poikani aina soittaa parille kaverilleen, jos he ehtisivät olla hänen kanssaan mutta hyvin harvoin kukaan ehtii tai haluaa. Minua asia tietysti huolestuttaa ja surettaa, mutta en tiedä, mitä sen kanssa voisi tehdä.
Paha mennä sanomaan mitään, ennenkuin on kokeillut jotain ja silloinkin useammin kuin kerran.
tutulta kuullostaa, paitsi en ole varma, mitä meidän poika välitunneilla tekee. Itse väittää, ettei koulussakaan ole kavereita, mutta kyllä niitä tuntuu välillä olevan.
Ettei niistä juurikaan uusia kavereita löydy. Monet meneekin niihin kaverinsa kanssa. Tietysti on parempi että käy edes niissä harrastuksissa kuin jatkuvasti nököttää yksin kotona.
Meillä on kanssa tuota ongelmaa ettei kavereita aina ole. Lapseni on kyllä rohkea ett menee vaan kyseleen kavereita ja usien seuraa saakin. Asumme siis tiiviisti asutulla alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi kyllästyy siihen, ettei ole kavereita ja lähtee vaikka rannalla etsiin itselleen kavereita. Jos ollaan oltu siellä 5 min. alkaa seurata tilannetta kuin haukka ja katseellaan etsii jonkun jolla ei ole seuraa ja kiireesti menee kyseleen, että leikkiskö hänen kanssaan. Joskus saa pakit, useimmin saa sitten leikkikaverin. Pitää vaan rohkaista lasta ja auttaa mitä sanoo ensiksi kun kohtaa uuden kaverin.
Meillä 10 vuotias poika. Kavereita ei kotipiirissä ole. Poika ei ole oman alueen koulussa, jonka vuoksi emme tunne alueen poikia. Asperger piirteidensä vuoksi hän käy hieman kauempana koulua. Koulussa ei ole parasta kaveria, kulkee porukoiden perässä. Ujokin on. Kotona pelailee ja toki liikkuu meidän vanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10, Meillä ei lapsi päässyt lähiömme kouluun, koska koulu oli täynnä. Ei tunne myöskään alueemme poikia, tosin aluella asuu paljon maahanmuutajia, tuntuu ettei niihin tuustu. Suomalaisia samanikäisiä ei ole. Lapsi kiukuttelee, ilveilee mulle. Menetin jälleen tänään hermot ja sanoin todella pahasti ja monesti. En jaksa tätä enään ollenkan. Pitää varmaan laittaa asunto myyntiin ja muuttaa koulun lähelle, jossa rivarit tuplahintaiset tähän lähiöön verrattuna ja neliöiden vuokrat tonnin. Voi V....!!
10, Meillä ei lapsi päässyt lähiömme kouluun, koska koulu oli täynnä. Ei tunne myöskään alueemme poikia, tosin aluella asuu paljon maahanmuutajia, tuntuu ettei niihin tuustu. Suomalaisia samanikäisiä ei ole. Lapsi kiukuttelee, ilveilee mulle. Menetin jälleen tänään hermot ja sanoin todella pahasti ja monesti. En jaksa tätä enään ollenkan. Pitää varmaan laittaa asunto myyntiin ja muuttaa koulun lähelle, jossa rivarit tuplahintaiset tähän lähiöön verrattuna ja neliöiden vuokrat tonnin. Voi V....!!
Sitten keksit sellaisen harrastuksen jossa ei istuteta. Esim. Taek Won Do. Kaikki saa tehdä. Ei joukkuelajia, jossa vaan parhaat pelaa.
Kutsut kavereita teille ja toimit kuskina, se vaan on sun osas, olet äiti ja lapses pieni.
Poika valehtelee, kun ei muuta keksi.