Parisuhteessa+raskaana=silti yksin?
Löytyykö täältä muita yksinäisiä odottajia, jotka kuitenkin seurustelevat?
Tulevan lapseni isä, eli avokkini ei odota kanssani.
Hän vastustaa koko "projektia".
Ei tule mukaan neuvolaan eikä ultraan, ei osallistu hankintoihin (edes rahallisesti),
ei aio missään vaiheessa hoitaa hetkeäkään lastaan...
Ainoat asiat jotka kiinnostavat, on lapsen nimi, isyysloma ja korotus liiton rahoihin.
Muuhun hän ei kajoa. Muistutti vain, että en saa koskaan valittaa väsymystä.
Tosi kivaa olla yksin :-(
Kommentit (16)
Mies ei olisi halunnut sitä, enkä itseasiassa minäkään.
En vain pystynyt aborttiin painostuksesta huolimatta.
Miten tästä voi selvitä ilman järjen totaalista hukkaamista?
:-(
t: ap
Ulkopuolisena on helppo huudella, mutta ei kai tuossaoo vaihtoehtoina muuta ku kissa pöydälle tai ero? Tai sitten tietysti sopeutua siihen, että sä olet parisuhteessa yksinhuoltajana.
olla kiinnostunut miehen asioista tai oikeastaan mistään mielipiteistä (liittyen mihin vain).
Jotenkin tuntuu, että voisinpa antaa oikeuksia ja velvollisuuksia samassa suhteessa.
Häntä kiinnostavat vain oikeudet.
Raskaus on minulle iso juttu (yllättävää!) ja avokki ei halua kuulla siitä sanaakaan.
t: ap
on ollu ihan samanlaine tilanne tässä päällä. Tosin nyt kun muksun pitäs ihan kohta jo syntyä niin ehkä ihan pientä edistystä on avokin käytökses tapahtunu, joten ihan pikkunen toivo elää. Meillä tosin hiertää vielä paha luottamuspula, oon aivan varma et mies pettää. Haluisin erota, mut en jaksa...
Eli et oo yksin, jos se yhtään lohduttaa!
ja mulla auttaa vähän oloon se, etten ajattele olevani yksin, vaan vauvan kans kaksin :) joskus myös sanon miehelle, ettei se oo tervetullu mun kans vaik samaan aikaan päikkäreille, vaan mä vietän ny vauvani kans laatuaikaa.
t:6
kongreettista kuin sinulle joka tunnet vauvan sisälläsi. Vasta 4D ultra tai se, ku lapsi on sylissä alkaa hahmottaa hänelle asiaa. Voi olla myös miehen kypsymättömyyttä, jos ei ole kiinnostunut mutta luulisin enemmän tätä mainitsemaani olevan. T. 3 lapsen isä, joka ei myös oikein päässyt samaan odotustahtiin kuin vaimo
Miksi ette ajattele että olette perhe, sinä ja mies ja teillä on lapsi? Tuo on juuri eron alku kun alkaa ajatella että perhe on sinä ja vauva ja mies sitten ulkopuolinen..no kai noi pitää jokaisen itse kokea ja opetella vaikka eron kautta.
mies vannotti, että minä heräilen sitten öisin, hän ei ikinä, hän katsoi vieroksuen mahaani, ei jutellut tulevaisuudesta (vaikka turvakaukalon suostui hankkimaan), vauva oli vain mun asia (vahinko kai hän meillekin oli, mutta tuli viime tipassa, ikääkin alkoi olla), mies joi viikonloput ym. Ja pädädäm, kun miekkonen sai eka kerran vauvan syliinsä, hän oli myyty, onnesta sekaisin, olisi valvonut jokaikisen yön puolestani. Ehkä hänellä sitten oli jonkinlainen pelkoreaktio, että tästä sittenkään ei tule totta, ja kun tuli, tulivat tunteetkin. Muuta neuvoa en osaa antaa kuin puhu, älä painosta. Ja sitten kun vauvanhoidon aika on, anna hänelle reilusti tilaa ja aikaa tehdä asiat vaikka ihan väärin... Toivottavasti tästä olisi myös sinun kohdallasi kyse.
Mä kyl haluisin ajatella että me ollaan perhe, kaikki kolme. Mutta mies ei sitä sisäistä. Vauva on mun sen mielestä. Tuntuu vähän niinku mies ajattelis vauvan olevan mun harrastus tai jotain joka ei kuulu sille. Eikä oo siitä kiinni ettenkö ois koittanu jakaa niitä vähänkää mielenkiintosia juttuja, mut en mä voi sitä kiinnostusta väkisin mieheen laittaa...
samassa tilanteessa kuin te, mutta halusin vain sanoa, että tuntuu tosi tosi pahalta teidän puolesta:(( Ja lasten puolesta. Toivottavasti elämänne kääntyy jotenkin parempaan suuntaan sillä mielestäni jokainen nainen ja jokainen lapsi ansaitsee tulla rakastetuksi.
En jaksa tätä paskaa.
Haluaisin riehua ja hajottaa kaikki tavarat, mutta olen vain lamaantunut enkä jaksa.
t: ap
En jaksa tätä paskaa.
Haluaisin riehua ja hajottaa kaikki tavarat, mutta olen vain lamaantunut enkä jaksa.
t: ap
siihen, että hankit oman asunnon ja muutat ja ilmoitat miehelle, että tuolla asenteella ei ole tervetullut elämäänne.
Ellet ole varma, että käy kuin tuolle toiselle vastaajalle, jonka mies rakastui vauvaan nähtyään sen.
Helpompaa hoitaa kaikki oikeasti yksin kuin katkeroitua katselemaan toisen "vauvatonta" elämää vieretä.
Älä vaan missään tilanteessa anna lapsellesi isän sukunimeä. Sukunimen vaihtoon myöhemmin tarvii nimittäin molempien allekirjoitukset. Ja isän vastustaessa vaihtoa asut loppuelämäsi tuon ex-sukunimisen lapsen kanssa.
t. tämän virheen tehnyt
Löytyykö täältä muita yksinäisiä odottajia, jotka kuitenkin seurustelevat? Tulevan lapseni isä, eli avokkini ei odota kanssani. Hän vastustaa koko "projektia". Ei tule mukaan neuvolaan eikä ultraan, ei osallistu hankintoihin (edes rahallisesti), ei aio missään vaiheessa hoitaa hetkeäkään lastaan... Ainoat asiat jotka kiinnostavat, on lapsen nimi, isyysloma ja korotus liiton rahoihin. Muuhun hän ei kajoa. Muistutti vain, että en saa koskaan valittaa väsymystä. Tosi kivaa olla yksin :-(
Älä vaan missään tilanteessa anna lapsellesi isän sukunimeä. Sukunimen vaihtoon myöhemmin tarvii nimittäin molempien allekirjoitukset. Ja isän vastustaessa vaihtoa asut loppuelämäsi tuon ex-sukunimisen lapsen kanssa. t. tämän virheen tehnyt
Löytyykö täältä muita yksinäisiä odottajia, jotka kuitenkin seurustelevat? Tulevan lapseni isä, eli avokkini ei odota kanssani. Hän vastustaa koko "projektia". Ei tule mukaan neuvolaan eikä ultraan, ei osallistu hankintoihin (edes rahallisesti), ei aio missään vaiheessa hoitaa hetkeäkään lastaan... Ainoat asiat jotka kiinnostavat, on lapsen nimi, isyysloma ja korotus liiton rahoihin. Muuhun hän ei kajoa. Muistutti vain, että en saa koskaan valittaa väsymystä. Tosi kivaa olla yksin :-(
Vauva saa exäni sukunimen (jota vieläkin kannan).
Myös vauvan isommalla sisaruksella on exäni sukunimi, kuten myös minun ja exäni lapsella.
t: ap
Minulle ei koskaan ole näin käynyt, mutta oli todella surullista luettavaa ja toivon jaksamisia sinulle
Minulle ei koskaan ole näin käynyt, mutta oli todella surullista luettavaa ja toivon jaksamisia sinulle.
Tiedän että raskaudessa vaihtelee mielialat hurjaan tahtiin ja vielä jos mies on tuollainen niin se ei helpota asiaa yhtään. Veikkaan silti että olisit paljon onnellisempi lapsen kanssa kahdestaan jos nyt jo hoidat kaiken yksin niin mihin tarvitset tuollaista miestä elämässäsi?
Jos mies kutsuu vauvaa "projektiksi", niin oliko hän aktiivisesti mukana tekemässä vauvaa? Tuntuu tosi kurjalta sun puolesta.