Vituttaa kökkiä kotona ilman mitään mahollisuutta päästä mihinkään >:(
Eli yh:na ollaan eikä lapsen isää kiinnosta ku ne omat menot, lasta ei suostu ottamaan.
Muita hoitoapuja ei nyt ole, ei ole mitään MLL:ää tai muutakaaan.
Ollu raskas viikko ilman mitään hengähdystaukoja ja aikuisia kontakteja.
Haukkukaa nyt mut, että olen epäkypäs äiti ja ihminen kun en osaa perjantai-iltana nauttia nukkuvasta taaperostani vaan haluaisin baariin, terassille, jonnekin!!!
Ystävistäni kaikki ovat omilla menoillaan (muilla ei ole lapsia) ja facebookista saan lukea päivityksiä miten muilla on hauskaa (ja miten lapsen isä on menossa eräälle keikalle, jonne minä olisin halunnut).
Ei oo mitään hauskaa mitä voisin tehä kotonakaan, untakaan ei saa ku vituttaa niin kauheesti.
Itkettää.
Kommentit (38)
Monissa kaupungeissa on ns.varamummo-palvelua jne jos ei lapsella ole omia isovanhempia tai muuten vaan tarvitsisitte tukea.
En ole koskaan ollut yh mutta osittain silti ymmärrän miltä sinusta tuntuu,mieheni on nimittäin yrittäjä eli AINA TÖISSÄ tai sitten kestitsemässä asiakkaitaan ja minä homehdun kotona kera lapsen.
lasten isä ei kertaakaan ole hoitanut lapsia eron jälkeen.
Näkee niitä n kerran 4 kk, jos on selvinpäin.
ja kun oltiin aviossa ei kyllä hoitanut silloinkaan. Siihen aikaan ei kylläkään juonut ongelmaan asti, niinkuin nykyään.
Uskopois, se katkruuskin häviää ja nyt ei enää edes teksi mieli mennä mihinkää, jos olisikin tilaisuus.
Vielä 10 vuotta ja sitten pääsen taas, lohduttavaa eikö?
Monissa kaupungeissa on ns.varamummo-palvelua jne jos ei lapsella ole omia isovanhempia tai muuten vaan tarvitsisitte tukea.
En ole koskaan ollut yh mutta osittain silti ymmärrän miltä sinusta tuntuu,mieheni on nimittäin yrittäjä eli AINA TÖISSÄ tai sitten kestitsemässä asiakkaitaan ja minä homehdun kotona kera lapsen.
Mut me ei olla kaupungissa, vaan aika periferiassa.
Ja ihan aikuinen oon, yli kolmekymppinen nainen.
ap
Itsekin sain ensimmäiseni nuorena ja vaikka rakastin lastani yli kaiken niin kyllä se silti harmitti kun ystävät menivät menojaan ja itse olin kotona yli kolme vuotta käymättä missään ilman lasta, totaali yh siis olin ja välitkin oli vanhempiin mennyt. Sitten lapsen ollessa vähän yli kolmevuotias lupasi yksi äiti-ystävä ottaa lapseni ja lähdin vanhojen kavereiden kanssa ulos..ei se ollutkaan niin hauskaa mitä muistin. Tämän äiti-ystävän kanssa vietimme välillä leffailtoja toistemme luona niin että laitoimme lapset nukkumaan ja jäimme yökylään. Nyt seuraavien lasten kanssa en ole tuota tuskaa kokenut ja vaikka tällä kertaa on ollut se osallistuva mieskin jonka hoitoon olen voinut lapset hyvillä mielin jättää niin ne terassireissut on kyllä laskettavissa yhden käden sormilla:) tsemppiä ja yritä nyt kuitenkin iloita lapsestakin, hae huomiseksi leffa ja karkkia ja koita pyytää ystävä kylään..jos ystäviesi kiinnostusten kohteet ovat muualla niin koita etsiä uusia.
Itsekin sain ensimmäiseni nuorena ja vaikka rakastin lastani yli kaiken niin kyllä se silti harmitti kun ystävät menivät menojaan ja itse olin kotona yli kolme vuotta käymättä missään ilman lasta, totaali yh siis olin ja välitkin oli vanhempiin mennyt. Sitten lapsen ollessa vähän yli kolmevuotias lupasi yksi äiti-ystävä ottaa lapseni ja lähdin vanhojen kavereiden kanssa ulos..ei se ollutkaan niin hauskaa mitä muistin. Tämän äiti-ystävän kanssa vietimme välillä leffailtoja toistemme luona niin että laitoimme lapset nukkumaan ja jäimme yökylään. Nyt seuraavien lasten kanssa en ole tuota tuskaa kokenut ja vaikka tällä kertaa on ollut se osallistuva mieskin jonka hoitoon olen voinut lapset hyvillä mielin jättää niin ne terassireissut on kyllä laskettavissa yhden käden sormilla:) tsemppiä ja yritä nyt kuitenkin iloita lapsestakin, hae huomiseksi leffa ja karkkia ja koita pyytää ystävä kylään..jos ystäviesi kiinnostusten kohteet ovat muualla niin koita etsiä uusia.
Karkkia olen syönyt viimepäivinä väsymykseeni parin kuukauden edestä, dvd-soitinta mulla ei oo ja tietokoneessa cd-asema rikki. Ja jos en jaksa itekään ihteeni, niin en jaksa kyllä uusia ihmisiäkään. Eikä ne uudet ystävät tähän hätään mistään ehdi.
Huominen on AIVAN samanlainen kuin tämäkin päivä, eli ei mulle mitään.
Tänään olis esiintyny yksi bändi, josta tykkään tosi paljon ja vituttaa kun menee keikka sivusuun. Ja huomenna kanssa.
Voi paska ja vittu miten on kurja ja surkea olo!
No, jos sitä huomenna kävis shoppailemassa ja ihastelis sitten uusia kenkiä ja housuja loppuillan kotona...
Tää on niin perkeleen epäreilua, että joillakin (=lapsen isällä) on valta vaan sanella miten asiat menee ja elää omaa mukavaa ja helppoa elämäänsä.
ap
asuisit Kouvolan lähellä, niin täältä saisit hoitajan : )
Minulla 2 lasta ja tiedän kuinka kökkiminen ottaa aivoon, vaikken yh olekaan.
Mies vain on sellainen kyläluuta, että melkein olen kuitenkin.
Kannattaa yrittää joku hoitotäti hommata, että pääsisit joskus tuulettuun. Huominen on just niin tympeä kuin kuvittelet sen olevan, vähän positiivista asennetta ja mieltä peliin. =)
Kai siellä periferiassa asuu muitakin ihmisiä?
Onko sulla joku erityisen hyvä syy asua siellä?
Alkaa kasautumaan tämä kotona oleminen ilman omaa elämää tai edes haavetta sellaisesta. Ai hitto, nythän mä puhuin puuta heinää, viime viikolla pääsin yksin uimaan ensimmäisen kerran moneen kuukauteen. KAKSI tuntia omaa aikaa, jee jee!!
Voi saatana mulla oikeesti hajoo pää!!!
ap
aionkin muuttaa pois.
Ja toisaalta, ei mulla kyllä ois kauheesti ylimäärästä rahaakaan palkata ketään kun pelkällä kotihoidontuoella tässä mennään. Pattitilanne.
ap
Jos lapsi nukkuu hyvin niin voit nukuttaa lapsen ennen lähtöäsi eikä lapsi edes tiedä äidin olevan muualla. Seuraavaksi kun tiedät jonkun kivan keikan tms menon olevan niin toimi ajoissa eikös vaan.
Jos lapsi nukkuu hyvin niin voit nukuttaa lapsen ennen lähtöäsi eikä lapsi edes tiedä äidin olevan muualla. Seuraavaksi kun tiedät jonkun kivan keikan tms menon olevan niin toimi ajoissa eikös vaan.
ap
Minä en lasta pyytänyt enkä suunnitellut, mun piti lapseton vaikean sairauden vuoksi, tästä on mustaa valkoisella useampikin A4:nen.
Parisuhteessa sitten en nähnyt syytä käyttää kumia ja avot, muutaman kuukauden kulutta olinkin raskaana. IHME!!!!!
Ja sit mies petti ja jätti.
ap
aika kuluu! Nyt se ei tunnu siltä, tiedän kokemuksesta, eikä edes helpota mutta yks kaunis päivä huomaat että mihin vierähti 10 vuotta ja sit sulla on taas aikaa itselle ihan erilailla (ja jo ennen sitä!). Oot taas "vapaa" tekemään mitä haluat, ja lähtemään illalla johonkin.
Tuntuu nyt kaukaiselta, tiedän, mutta usko mua, se aika tulee ja silloin mietit mihin ne vuodet häipyikään ja mietit mitä ihmettä oikein tekisit kaikella vapaa-ajallasi...
Miksi nait jotain muusikkoa etkä ottanut kilttiä miestä. Toivottavasti oli sen arvoista että nyt kärsit.
sillä oli pieni muna ja hikiset kädet.
Eikä ollu muusikko, oiski, ni voisin toivoa lapsella olevan musiikkigeenejä.
Silti mä vaan rakastuin ja juuri ja juuri hengissä selvisin erosta ja vaikeasta synnytksestä. Varsinkin erosta. :(
Voi vittu, että mökötön koko maailmalle tänään ja huomenna!!
ap
Eli yh:na ollaan eikä lapsen isää kiinnosta ku ne omat menot, lasta ei suostu ottamaan. Muita hoitoapuja ei nyt ole, ei ole mitään MLL:ää tai muutakaaan. Ollu raskas viikko ilman mitään hengähdystaukoja ja aikuisia kontakteja. Haukkukaa nyt mut, että olen epäkypäs äiti ja ihminen kun en osaa perjantai-iltana nauttia nukkuvasta taaperostani vaan haluaisin baariin, terassille, jonnekin!!! Ystävistäni kaikki ovat omilla menoillaan (muilla ei ole lapsia) ja facebookista saan lukea päivityksiä miten muilla on hauskaa (ja miten lapsen isä on menossa eräälle keikalle, jonne minä olisin halunnut). Ei oo mitään hauskaa mitä voisin tehä kotonakaan, untakaan ei saa ku vituttaa niin kauheesti. Itkettää.
Hei!
Oletko yrittänyt saada lapsen isovanhemmilta hoitoapua? Tai Ensikodista?
Asutko paikkakunnalla, jossa on MLL:n, seurakunnan tai muun seuran toimintaa, tai leikkipuistoja tai asukastaloja?
Jos joku niistä löytyy, etsiydy sinne ja kysele muilta, missä he käyvät!
Myös yksinhuoltajille on omia järjestöjä, joissa voi käydä tapaamassa muita ja saada lastenhoitoapua.
Jos et tiedä, mistä löytää tuttavia, kysy vaikka paikkakuntasi neuvolasta tai sosiaalityöntekijöiltä, he osaavat neuvoa. Muista, ettet ole yksin, vaan on olemassa muita samassa tilanteessa olevia. Koita löytää heitä! Kun löydät muita, voitte vaikka keskenänne järjestää tilapäistä lastenhoitoapua toisillenne, niin että joku pääsee hengähtämään.
Terveisin Rietu
vain mun äiti isovanhemmista elossa ja mun äitikin on pitkälti yli 70. Ja sillä on poikaystävä, jonka kanssa menee sen oma aika.
Voi perse, jopa mun oma kalkkis-äiti viettää railakkaampaa ja villimpää elämää!
En mä mitään leikkipuistoja tai seurakuntaa kaipaa, minä oisin halunnu tänään baariin ja keikalle!! >:(
Vittu, parasta että kiillotan kruunuani täällä kotona kyynelilläni. :(((((
ap
PS. Sitäpaitsi, MLL:n hoitajat ovat TÖRKEÄN kalliita!! Ei mulla ole niihin varaa, jos meinaa ite lähteä johonki.
ja sitä seuraava ja sitä seuraava.
Vittu mä hajoon tähän elämääni ja katkeroidun.