kerro miksi lapsesi on virikehoidossa päiväkodissa niin tyrmään väitteesi.

ensin kasva aikuisiksi ja vasta sitten tee lapsia? Tämä kysymys kaikille muille,paitsi miehensä menettäneelle.Toki ihmettelen,miten et saanut voimaa lapsistasi/sukulaisistasi?



lapsia ei pitäisi tehdä,jos ei oma mielenterveys ole kohdallaan,lapset ne siinä kärsii,ei se päiväkodissa olo mitään herkkua ole,saat kilpailla sylistä,huomiosta ja muusta.

Jos kotona vaikeaa,lapsi myös reagoi,eikä käyttäydy normaalisti ja kaverisuhteiden muodostaminen voi olla hyvinkin vaikeaa,ja taas tulee hylkäämisen kokemuksia.



En halua teitä äitejä syyllistää,mutta peiliin katsominen joskus voisi olla ihan paikallaan :)

jos lääkäri tai esim. puheterapeutti sitä suosittelee.

Eskari ei ole virikehoitoa.

asiasta on puhuttu pitkään ja lapsi on innoissaan, ennen isän lähtöä vietimme 2 viikon loman yhdessä. Eskarilainen tykkää nähdä päivittäin kavreitaan eskarin ajan (ei siis ole sen jälkeen enää ip-hoidossa hoidossa, silloin haen kotiin).

miksi imeessä ette hoitaneet asioita niin,että myös olisitte lapsen kanssa tässä suuressa elämän muutoksessa?Hän on varmasti hämmentynyt ja tarvitsisi tukea ja yhdessäoloa vanhempiensa kanssa ennen muuttoa.

nimim. sisko sairastui skitsofreniaan vasta 30+ kun lapset olivat jo olemassa.

ensin kasva aikuisiksi ja vasta sitten tee lapsia? Tämä kysymys kaikille muille,paitsi miehensä menettäneelle.Toki ihmettelen,miten et saanut voimaa lapsistasi/sukulaisistasi?

lapsia ei pitäisi tehdä,jos ei oma mielenterveys ole kohdallaan,lapset ne siinä kärsii,ei se päiväkodissa olo mitään herkkua ole,saat kilpailla sylistä,huomiosta ja muusta.

Jos kotona vaikeaa,lapsi myös reagoi,eikä käyttäydy normaalisti ja kaverisuhteiden muodostaminen voi olla hyvinkin vaikeaa,ja taas tulee hylkäämisen kokemuksia.

En halua teitä äitejä syyllistää,mutta peiliin katsominen joskus voisi olla ihan paikallaan :)

ensin kasva aikuisiksi ja vasta sitten tee lapsia? Tämä kysymys kaikille muille,paitsi miehensä menettäneelle.Toki ihmettelen,miten et saanut voimaa lapsistasi/sukulaisistasi?

lapsia ei pitäisi tehdä,jos ei oma mielenterveys ole kohdallaan,lapset ne siinä kärsii,ei se päiväkodissa olo mitään herkkua ole,saat kilpailla sylistä,huomiosta ja muusta.

Jos kotona vaikeaa,lapsi myös reagoi,eikä käyttäydy normaalisti ja kaverisuhteiden muodostaminen voi olla hyvinkin vaikeaa,ja taas tulee hylkäämisen kokemuksia.

En halua teitä äitejä syyllistää,mutta peiliin katsominen joskus voisi olla ihan paikallaan :)

Jos et, niin et välttämättä voi ymmärtää, millaisia määriä voimia tarvitaan esim. hengittämiseen. Siihen ei välttämättä lapsi ja sukulaiset riitä. Oli todella typerästi sanottu sinulta.

olen laiska paska

Kaikki ei aina mene kuten oppikirjoissa, tietäisit sen, jos sinulla olisi lapsia.

Kaikki ei aina mene kuten oppikirjoissa, tietäisit sen, jos sinulla olisi lapsia.

Kaikki ei aina mene kuten oppikirjoissa, tietäisit sen, jos sinulla olisi lapsia.

mutta ap keksii varmaan tähänkin keinon. Lapset meni kokopäivähoitoon kun romahdin ja jouduin psykiatriselle osastolle hoitoon. Kotiin tultuakin jatkoivat koska en jaksanut tehdä MITÄÄN ensimmäisiin kuukausiin

Joopa joo, en mä tän avioeronkaan suunnitellut kuuluvan elämääni mut niin vain kävi...Pariterapioista sun muista yrityksistä huolimatta. Mut itsepähän kärsimyskruununi kannan.

mutten ymmärrä,miksi haluat lapsestakin eroon? mitä teet päivät?käyt jossain vitun terapioissa puhumassa miten on vaikeaa,ihmettelen edelleen,miten et saa tukea lapsestasi,jatkaisitte elämää,olisitte yhdessä,sitä se isä varmastikin haluaisi.

Mitä ajattelee lapsi,joka ensin menettää isän ja sitten ei äitikään voi hänen kanssaan olla.

käyt jossain vitun terapioissa puhumassa miten on vaikeaa,ihmettelen edelleen,miten et saa tukea lapsestasi,jatkaisitte elämää,olisitte yhdessä,sitä se isä varmastikin haluaisi.

ei LAPSEN kuulu olla tukena äidilleen. Kyllä se apu haetaan ammattilaiselta, jotta vanhempi pystyy tukemaan sitä lasta, joka kaipaa tukea myös.

Huh mikä tyyppi.

mutten ymmärrä,miksi haluat lapsestakin eroon? mitä teet päivät?käyt jossain vitun terapioissa puhumassa miten on vaikeaa,ihmettelen edelleen,miten et saa tukea lapsestasi,jatkaisitte elämää,olisitte yhdessä,sitä se isä varmastikin haluaisi.

Mitä ajattelee lapsi,joka ensin menettää isän ja sitten ei äitikään voi hänen kanssaan olla.

Ilmeisesti sinun pitäisi menettää oman miehesi ennen kuin tajuat yhtään mitään.

mutten ymmärrä,miksi haluat lapsestakin eroon? mitä teet päivät?käyt jossain vitun terapioissa puhumassa miten on vaikeaa,ihmettelen edelleen,miten et saa tukea lapsestasi,jatkaisitte elämää,olisitte yhdessä,sitä se isä varmastikin haluaisi. Mitä ajattelee lapsi,joka ensin menettää isän ja sitten ei äitikään voi hänen kanssaan olla.

Tökerö vastaus.

että en jaksanut yksin hoitaa kaikkia lapsia. Jos pitää odottaa aikuiseksi kasvamista, niin hedelmällisyys olisi mennyt jo. Missä maassa/minä aikakautena äidit ovat yksin vastanneet lastensa hoidosta? Jos lapsia siis hoidetaan nykystandardeilla, eikä vain työnnetä ulos leikkimään ilman valvontaa.

mutten ymmärrä,miksi haluat lapsestakin eroon? mitä teet päivät?käyt jossain vitun terapioissa puhumassa miten on vaikeaa,ihmettelen edelleen,miten et saa tukea lapsestasi,jatkaisitte elämää,olisitte yhdessä,sitä se isä varmastikin haluaisi.

Mitä ajattelee lapsi,joka ensin menettää isän ja sitten ei äitikään voi hänen kanssaan olla.

Nykyään käyn päivisin töissä ja lapset ovat koulussa ja eskarissa.

Silloin kävin terapiassa päivisin (3xvko), järjestin asoita niin, että saatoimme jatkaa elämää lähempänä lasten isovanhempia, surin, itkin, huusin, kiroilin. Oli ihan varmasti parempi, että lapsi oli kolmena päivänä viikossa 5h hoidossa, eikä ollut kotona näkemässä, kuinka äiti hajosi palasiksi. Ei ole 2-vuotiaan tehtävä hoitaa ja tukea äitiään. Olen varma, ja tiedän, että mieheni olisi ollut samaa mieltä, että on parempi lapselle, että silloin kun äiti on hänen kanssaa, niin äiti on suunnilleen toimintakunnossa ja järjissään. Kolmen kuukauden virikehoitojakso mahdollisti tämän.

lapet olivat odotettuja ja toivottuja, tosin tulivat ekasta yrityskierrosta.

Kaikki suosittelivat tätä ikäeroa ja minä hölmö uskoin.



Minulla ei ole sukulaisia/ystäviä jotka halusivat auttaa. Asuvat kyllä lähes vieressä.



minulla ei ole koskaan ollu mitään mielenterveysongelmia, tämä jaksamattomuus tuli täytenä yllätyksenä.

Tosin 5 vuotta, päivääkään ilman lapsetonta päivää on raskasta kenelle tahaansa.



Minull lasten ppäiväkotiin laittaminen teki hyvää, samoin lapsille



-2-

Siihen minulla sukulaissijaisvanhempana ja pienen lapsen kasvattajana on oikeus.

mutten ymmärrä,miksi haluat lapsestakin eroon? mitä teet päivät?käyt jossain vitun terapioissa puhumassa miten on vaikeaa,ihmettelen edelleen,miten et saa tukea lapsestasi,jatkaisitte elämää,olisitte yhdessä,sitä se isä varmastikin haluaisi. Mitä ajattelee lapsi,joka ensin menettää isän ja sitten ei äitikään voi hänen kanssaan olla.

Oletko aina yhtä julma?