Tulipa tuosta mielenterveyspoliklinikka-avauksesta mieleen, että meillä

kenelläkään ollut samantyyppistä tilannetta?

siltä, että sinä olisit masennuksen syy! Eikä masennukselle aina - tai varmaan useinkaan - ole yhtä syytä, siihen vaikuttavat niin monet tekijät. Selvästi ero on ottanut pojalla koville, koska, kuten kirjoitat, ei hyväksynyt aluksi lainkaan naisia lähelleen.



Enemmän kuulostaa siltä, että olet ollut pojalle hyvä ja luotettava vanhempi. Yhteen ottaminenkin on ihan luonnollista.



Nyt vain katse eteenpäin! Hyvä että poika saa hoitoa, keskittykää hänen tukemiseensa ja muunkin perheen hyvinvointiin. Syyllisyyttä tuntemalla et auta poikaa mitenkään. Toki kannattaa puhua teidänkin keskinäisestä suhteestanne sitten kun poika on siihen valmis.

Tässä jotain asiatietoa masennyksen syntyyn vaikuttavista tekijöistä:

http://www.tohtori.fi/?page=8581646



Itsensä syyttely on hedelmätöntä. Tärkeintä on katsoa eteenpäin, rakastaa ja kannustaa poikaa elämässään.

Komppaan kolmosta. Masennukseen kuten muihinkin mielenterveysongelmiin liittyy useita syitä. On kuitenkin hyvä, jos aikuiset osaavat pohtia omaa rooliaan tilanteeseen.



Kaikissa perheissä tapahtuu myös ikäviä asioita ja tottakai lapsi reagoi niihin. Avioero, uuden puolison tuleminen kuvioihin, lähiomaisen kuolema, koulukiusaaminen, ero tyttökaverista... kaikki ovat lapsille ja nuorille rankkoja kokemuksia, eikä mikään perhe voi välttyä siltä, että välillä tapahtuu myös ikäviä asioita. Sekä ihmisen synnynnäiset persoonallisuudenpiirteet että aikaisemmat elämänkokemukset, kuten myös lähipiiristä saatava tuki, vaikuttaa siihen, kuinka hyvin lapsi sitten selviää 'stressi'tilanteesta.



Jos poika jossain vaiheessa haluaa tuoda esille ajatuksiaan, esimerkiksi suhteesta sinuun, on tärkeää, että kuuntelet aidosti ja hyväksyt hänen kokemuksensa. Omalle äidilleni tuli siskoni sairastuttua voimakas puolustusreaktio ja hän pyrki kieltämään, kun siskoni esimerkiksi toi esille, että äiti ei ollut kiinnostunut hänestä aidosti jne. Äiti varmasti oli ollut kiinnostunut siskostani (esim. toivomalla hänelle hyvää tulevaisuutta) mutta eri tavalla kuin mitä sisko olisi toivonut (esim. että äiti olisi kysellyt hänen erikoisesta harrastuksestaan). Jostainhan tuo kokemus siskolleni syntyi, ei sitä auta kieltäminen, vaikka äitini ei ole sitä tarkoittanutkaan.

että ero on lapselle hyväksi ja hyväksi on myös se, että isä ja äiti eivät hoida vaan ihan vieraat, ettei turhaan häiritä omia vanhempia. Ero on parasta, mitä lapsi voi kokea ja äitipuolen ja äidin ristiriidat ihaninta kasvualustaa.



Suomeksi: taas kerrajn löytyy nuori, jonka elämästä omat vanhemmat tekivät itsekkäillä ratkaisuillaan helvetin.

että ero on lapselle hyväksi ja hyväksi on myös se, että isä ja äiti eivät hoida vaan ihan vieraat, ettei turhaan häiritä omia vanhempia. Ero on parasta, mitä lapsi voi kokea ja äitipuolen ja äidin ristiriidat ihaninta kasvualustaa.

Suomeksi: taas kerrajn löytyy nuori, jonka elämästä omat vanhemmat tekivät itsekkäillä ratkaisuillaan helvetin.

enkä ole voinut heidän avioeroonsa vaikuttaa mitenkään.

t.ap

että ero on lapselle hyväksi ja hyväksi on myös se, että isä ja äiti eivät hoida vaan ihan vieraat, ettei turhaan häiritä omia vanhempia. Ero on parasta, mitä lapsi voi kokea ja äitipuolen ja äidin ristiriidat ihaninta kasvualustaa.

Suomeksi: taas kerrajn löytyy nuori, jonka elämästä omat vanhemmat tekivät itsekkäillä ratkaisuillaan helvetin.

oikeastaan muuta, kuin "häläpäti hämmää häpätihää, hämmää häpätihää".