Näkeekö sen jo ala-asteella pojista, ketkä

T: Toinen Ollin äiti

ainakin tulee mieleen sellaiset nörtinoloiset, ei urheilulliset, enempi tyttömäisemmät pojat.

Kun ajattelen omaa nuoruutta ja näitä omia lapsia, niin nimenomaan urheilevat ja urheilussa menestyvät pojat (+ etenkin tytöt) ovat myös erittäin hyviä ja tunnollisia koulussa.

ihan päinvastaiseksi.

ei näe, moni "valaistuu" vasta lukiossa.

joistain näkee, joistain ei.

välkky numeroiden suhteen jo eskarissa, hyvä myös fyssassa ja kemiassa. Kirjoitti 7 laudaturia kaksi vuotta sitten ja pääsi ensi yrittämällä useampaan eri tiedekuntaan, polin sitten valitsi.

ainakin tulee mieleen sellaiset nörtinoloiset, ei urheilulliset, enempi tyttömäisemmät pojat.

niiden nimi on Olli. Meidän perheessä on yksi tulevaisuuden toivo.



T. Ollin äiti

poikani luokalla eräs poika saa kuulemma joka kokeesta kympin ja täydet pisteet. Että siitä vois kuvitella 8 ällän yo:ta. Samanlainen lippispäinen julli se on kuin muutkin.

Koulumenestystä kun seuraa, niin siitä voi päätellä jonkin verran. Ainahan tilanteet ja kiinnostus kouluun voi muuttua matkan varrella, suuntaan tai toiseen, joten ei sitä pysty ennustamaan täysin.

nyt näkee siinä mielessä että lapsi on hyvä koulussa. Meidän pojalle matikka on todella helppoa, kymppejä tulee aina kokeista. On sen varmaan mun isältä periny koska minä ja mieheni ei olla matikassa hyviä oltu mutta mun isä on suorastaan nero.

vaikka en henk. koht. niitä älläpinoja kauheasti arvostakaan. Lapsilla, joilla on hyvä kielellinen hahmotuskyky on parempi mahdollisuus saavuttaa elämässä se, mitä he haluavat. Kieli on ajattelun väline ja miten rikkaampi on kieli, sitä rikkaammin voi ajatella.

Leikit, kaikenlaiset taideharrastukset kehittävät mielikuvitusta, vahvistavat itsetuntoa, auttavat ratkaisemaan konflikteja. En tiedä tuleeko noilla laudatureita, mutta älliä tulee :)

Ala-asteella ei kyllä nähnyt mitään. Tämä poika oli toinen niistä tyypeistä, joille opettajat ja rehtorit huusivat naama punaisena, että "teistä ei kyllä ikinä tule mitään!". SÄheltäjiä ja söheltäjiä, ja vaikeuksia lukemisessa molemmilla. Toinen jätti kaikki koulut kesken, myös peruskoulun ja oli linnassa silloin kun me nuut kirjoitettiin ylioppilaiksi. Toinen kirjoitti sit ne seitsemän ällää.



(Sanottakoon sit vielä, että älliensä jälkeen tämä mies on luonut ihan ok mutta melko keskinkertaisen uran molekyylibiologian parissa, nykyään lääketehtaassa töissä. On aika tavis perheenisä, ei mitään tieteellisiä/akateemisia kunnianhimoja, kunhan elättää vaimonsa ja lapsensa. Varmaan elävätkin ihan mukavasti, mutta toisaalta mun, jolla itselläni on tieteellinen kunnianhimo, on vaikea olla pitämättä tuota tyytymisenä ja jopa epäonnistumisena. Mutta kaipa hänellä on oikeus olla haluamatta enempää.)

hyviä siis liikunnassa, lukemisessa, laskemisessa...

matemaattisesti lahjakas poika ollut sitä aina. Matikan myötä lahjakas myös kemiassa ja fysiikassa, samoin vieraissa kielissä (tajuaa helposti rakenteita), mutta reaaliaineet (paitsi kemia ja fysiikka) eivät yhtään jaksa kiinnostaa.



Kirjoitti nyt ylioppilaaksi erinomaisilla arvosanoilla.



Poika ei ole kovin liikunnallinen eikä missään nimessä joukkuepelaaja. Harrastuksena taekwondo, joka yksilölajina toimii paremmin.



Poika oli jo ihan tosi pienenä taitava matikassa, siis ihan päättelyä vaativissa tehtävissä. Samoin oli taitava kokoamaan kaikkia muotoja vaativia juttuja, tajusi muodot ja koot samantien. Esim. palapeleissä rakenteli 30-40 palan palapelejä kohta vuoden täytettyään.