Lue keskustelun säännöt.
Miten pystytte jättämään lapsen hoitoon?
19.05.2011 |
Meillä 1v8kk vuotia lapsi aloittaa pian päivähoidon. Nyt jo sydän sykkyrällä odotan tuota aloitusta. Muistan kun esikoinen aikoinaan jäi ekoja päiviä pph:lle, se oli ihan kauheeta.
En millään haluaisi jättää tätä kuopusta hoitoon. Ollaan päivittäin niin tiiviistí yhdessä.
Joku toinen leikkii hänen kanssaan, lohduttaa,laittaa päiväunille jne.
Veljen vaimo laittaa vapaaehtoisesti juuri vuoden täyttäneen lapsensa hoitoon, vaikka ei olisi taloudellisesti pakko. Mä en vaan pysty ymmärtämään. Eikö kaikista äideistä tunnu pahalle jättää lasta muille hoitoon?
Vai olenko minä se erikoinen, kun en millään haluaisi jättää noin pientä.
Kommentit (24)
Esikoinen meni perhepäivähoitoon 5kk:n ikäisenä. Keskimmäinen ja kuopus päiväkotiin 1v 1kk:n ikäisinä. Hoitoon menivät, koska esikoisen aikana jatkoin opintojani ja nuorimpien aikana halusin jatkaa töitä. Vaikka tykkään olla kotona ja tehdä kotitöitäkin, niin mulle niissä ei vaan ole tarpeeksi haastetta ja koen, että tarvitsen elämässäni haastellisempia hommia. Itsetunto ja oma olo on tässä asiassa olleet ratkaisevia. Niin olen varmasti myös ollut parempi äiti lapsilleni, koska ei ole tarvinnut kotona rähjätä tai tapella miehen kanssa oman pahan olon ja turhautumisen vuoksi.
En ole tästä aikaisesta hoidonaloittamisesta koskaan tehnyt sen suurempaa numeroa, en lapsille enkä itselleni. Siksi tuntuukin, että me kaikki neljä ollaan selvitty melko tervehenkisesti noista ajoista. Lapset siis ovat jo nyt vanhempia (teini yläkoulussa ja muut alakoulussa). Kaikki ovat tunne-elämältään normaaleja ja elämässään pärjääviä hyvän perusturvallisuuden omaavia lapsia.
Olen tässä sivusta seurannut erään tuttavamme 3-vuotiaan hoidonaloitusta ja siitä, jos jostain seuraa kyllä niin lapselle kuin äidillekin paha olo... Ensin käytiin tutustumassa päiväkotiin yhdessä reilun viikon verran. Kun sitten hoitoon piti jäädä yksin, sinne roudattiin jos jonkinlaista kuvaa ja viestiä kotoa, joita voi sitten päivän tuijottaa, KUN tulee ikävä äitiä. Hoitoon jättäminen kesti aamuisin varmaan vartin ja sen aikana ehdittiin lasta kutsua monta kertaa reppanaksi ja säälitellä, kun JOUTUU jäämään niinkin hirveeseen paikkaan kuin päiväkoti. Ihme, että lapsi kuulemma huutaa äidin perään vielä parin kk:n jälkeenkin, kun joka aamu noi samat rituaalit toistuu?! Itse olen ainakin sitä mieltä, että tuossa tilanteessa ystävälläni on enempi ripustautumisogelmaa lapseensa kuin toisinpäin enkä ihmettele, jos lapselle jääkin joku trauma tuollaisesta hoidonaloituksesta ja tässä kohtaa jo jatkamisestakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskon, että elämä on rikkaampaa kun osaa tuntea tunteista kunnolla.
Mieluummin tunnen surua kun laitan lapsen hoitoon, kun että iloisesti vaan vilkuta ja riennän töihin.
Niin ja sielä se juttu, että pidän kyllä työstäni. Ja silti tuntuu pahalta laittaa lapsi hoitoon, kun joku sitäkin epäili.
ja viesti 20 oli siis myös mun.
-ap
mulla on alan koulutus, että jo ihan sitä kautta tiedän, että eteisessä itkeminen ja sylittely yms. ei todellakaan paranna tilannetta.
-ap
mutta vähän säälittävältä se kuulostaa kyllä.