Miten pystytte jättämään lapsen hoitoon?
Meillä 1v8kk vuotia lapsi aloittaa pian päivähoidon. Nyt jo sydän sykkyrällä odotan tuota aloitusta. Muistan kun esikoinen aikoinaan jäi ekoja päiviä pph:lle, se oli ihan kauheeta.
En millään haluaisi jättää tätä kuopusta hoitoon. Ollaan päivittäin niin tiiviistí yhdessä.
Joku toinen leikkii hänen kanssaan, lohduttaa,laittaa päiväunille jne.
Veljen vaimo laittaa vapaaehtoisesti juuri vuoden täyttäneen lapsensa hoitoon, vaikka ei olisi taloudellisesti pakko. Mä en vaan pysty ymmärtämään. Eikö kaikista äideistä tunnu pahalle jättää lasta muille hoitoon?
Vai olenko minä se erikoinen, kun en millään haluaisi jättää noin pientä.
Kommentit (24)
Mutta nyt sujuu jo rutiinilla. Riippuuhan se ihan äidistäkin, miten pahaksi sen kokee. Ja lapsesta, meidän poika kotiutui tarhaan nopeasti ja on viihtynyt. Kyseessä pieni päiväkoti ja mukava hlökunta. Varmasti olisi ollut vaikeampaa, jos olisi päivätolkulla siellä itkestellyt.
vaikka oliskin se 3vuotias ja pitäis ekaa kertaa hoitoon viedä.
Itse jouduin viemään alle vuosikkaana esikoisen hoitoon ja kylläpä itkua riitti, siis mulla ;) Lapsi ei ole tähän päivään mennessä itkien hoitoon jäänyt. Uusi itkun paikka oli mulle kun jouduin ekaa kertaa viemään varahoitajalle. Hirvee itku ja poru, melkein hain pojan takaisin ja meinasin jäädä palkattomalle siks aikaa kun omahoitaja oli lomalla. Pojalla ei ollut mitään hätää, ei itkien jäänyt sinne. Äiti taas ylireagoi ;D
mutta se oma aika ei.
(Lapseni ovat menossa hoitoon kun täyttävät 2,5 ja 1v. Esikoinen meni 1v7kk iässä)
laittanut kaksi vanhempaa lastani hoitoon vuodenikäisinä. Kolmaskin aloittaa hoidossa päiväkodissa senikäisenä.
Ei tunnu yhtään pahalta. Sen sijaan viimeiset puoli vuotta kotona ovat olleet kamalia. Kotona oleminen on passivoivaa ja tylsää. Meille kaikille (vanhemmat lapset eivät ole kotonaoloaikanani päivähoidossa). En todellakaan jää kaipaamaan mitään. Tälläkään kertaa. Jos mies olisi suostunut jäämään kotiin lasten kanssa, kun he olivat 3-6-kuisia, olisin palannut töihin jo silloin.
Minulla olisi taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin. Kaipaan vain työelämän ja -arjen mukanaan tuomia haasteita ja struktuuria. Sekä omaa kunnollista palkkaa!
Meillä meni esikoinen hoitoon puolitoistavuotiaana. Itkin, kun olin hänet ekaa kertaa vienyt. Vuoden ajan hän ehti olle hoidossa, ja ihan hyvin meni, mutta ikävä oli niin kova, että matkalla töistä häntä hakemaan saatoin itkeä autossa...
Hän jäi kotiin, kun jäin äitiyslomalle. Syksyllä molemmat menevät hoitoon, ikää silloin vajaa 5 v. ja 2,5 v. Etenkin nuoremman osalta tuntuu pahalta, hän kun on kuitenkin vielä niin pieni. Isomman osalta on jo varmaan ihan hyväkin juttu, tosin 5-päiväinen ja pitkät päivät ovat varmasti liikaa hänellekin, mutta pitkän hoitovapaan jälkeen kaikki säästöt on käytetty loppuun, eikä miehen työllä elätä perhettä pitkän päälle. Töihin on mentävä... :(
kun mukula painaa kaverien tykö lumikasaan tai lätäkköön.
Mutta hän menikin neljän tunnin päivälle 4-vuotiaana, jolloin se päivähoito alkoi oikeasti antaa hänelle jotakin.
Meillä 1v8kk vuotia lapsi aloittaa pian päivähoidon. Nyt jo sydän sykkyrällä odotan tuota aloitusta. Muistan kun esikoinen aikoinaan jäi ekoja päiviä pph:lle, se oli ihan kauheeta. En millään haluaisi jättää tätä kuopusta hoitoon. Ollaan päivittäin niin tiiviistí yhdessä. Joku toinen leikkii hänen kanssaan, lohduttaa,laittaa päiväunille jne. Veljen vaimo laittaa vapaaehtoisesti juuri vuoden täyttäneen lapsensa hoitoon, vaikka ei olisi taloudellisesti pakko. Mä en vaan pysty ymmärtämään. Eikö kaikista äideistä tunnu pahalle jättää lasta muille hoitoon? Vai olenko minä se erikoinen, kun en millään haluaisi jättää noin pientä.
meillä ei tule olemaan lasten hoitoon jättäminen ajankohtaista ainakaan 3 vuoteen, mutta kyllä nyt jo sydämestä riipaisee ajatuskin siitä. jos tulee olemaan mahdollista niin olen kotiäitinä niin kauan kun lapsia kotona asuu. en minäkään ymmärrä miten äiti pystyy jättämään lapsensa ventovieraan ihmisen hoiviin ja mennä itse töihin, silloin kun taloudellisesti olisi mahdollista olla kotona! ehkä se äidinrakkaus on toisilla vähän laimeampaa kun siihen omaan lapseen kyllästytään jo ensimmäisen vuoden aikana..kylmää touhua.
Ihan oma valinta ja aikuisen itsekyyttähän se on. Ainakin kun siihen kolmeen vuoteen saakka saa kotona olla.
Veljen vaimo laittaa vapaaehtoisesti juuri vuoden täyttäneen lapsensa hoitoon, vaikka ei olisi taloudellisesti pakko. Mä en vaan pysty ymmärtämään. Eikö kaikista äideistä tunnu pahalle jättää lasta muille hoitoon? Vai olenko minä se erikoinen, kun en millään haluaisi jättää noin pientä.
Sinähän jätät pienokaisesi hoitoon! Ja arvostelet täällä veljesi vaimon (hei, kai se on yhtä lailla veljesikin päätös, miksi se nainen olisi TAAS se pahis??) päätöstä, kuin tavis palstamamma ikään.
Erikoinen, my ass. Jää kotiin lapsesi kanssa jos NIIN pahaa tekee, mutta eipä taida tehdä. :p
Varmasti jokainen äiti on sydän syrjällään kun päivähoidon aika koittaa. Tää sun veljen vaimo on varmasti ihan yhtä sydän sykkyrällä kun säkin mutta ehkä hän kokee paremmaksi että palaa duuniin vaikka taloudellisesti ei oliskaan pakko. Kaikki eivät tee työtä vaan rahan takia vaan jopa tykkäävät siitä.
Niin ja itse en pysty laittamaan saman ikäistä lastani hoitoon vaan laitan vasta 3-v.
Eiköhän suuri osa ole vähän kauhuissaan sen hoidon alkaessa.
Minä taas taidan olla erikoinen, sillä mulla ei ollut kyllä mitään ongelmia lasten hoidon alkaessa.
Itse käväisin muutaman kuukauden töissä, kun lapsi oli reilu 1v, mutta mies oli kotona. Sekin oli aivan kamalaa. Onneksi on ollut mahdollisuus pitää lapsi kotona melkein 3-vuotiaaksi ja nyt tuntuu mahdolliselta viedä hoitoon syksyllä (lapsi nyt 2v 8kk), vain vähän haikealta eikä hirveältä.
helpompi viedä hoitoon. Sen ikäinen oikeasti jo kaipaakin leikkiseuraa ja nauttii virikkeistä. Vuoden vanha ei!
Samoin se isompi osaa pukea syödä yms. pitää "huolta" itsestään siellä. Pieni pyörii vain siellä muiden seassa. Isompi osaa myös kertoa jos joku on päiväkodissa huonosti (esim. joku kiusaa tms.) pieni ei tätä osaa kertoa.
Tai siis kotona ollut hoitaja. Vähän haikealtahan se tuntui, mutta ehdottomasti halusin näin. Kuten joku aikaisempikin vastaaja, en olisi jaksanut olla kauempaa kotona. Kaipaan työelämää ja laajempia ihmiskontakteja kuin kotona ollessa saa. En saa lastenhoidosta tarpeeksi "virikkeitä" ollakseni hyvä ja tyytyväinen äiti ja vaimo.
Lapseni kuoli.
Ymmärrän kaiken hoitoonlaittaiset ja muut, ei sinun valintasi ole ainoita oikeita, muuta kuin mikä on sinun perheen toimintaa ja toimii/ei toimi teillä.
Tämän maan tapa maksaa kotihoitaisesta on aika pienessä marginaalissa muuhun maailmaan verrattuna ja sinä ajattelet noin? Miten ihanan sinisilmäistä.
Kai sinä saat omaan naiseuteesi ja äitiyteesi jotain tarvittavaa glooriaa tollasesta toiinnastasi, sääli sinua.
Kai sinä olet jotenkin erityinen kun et lastasi voi hylätä johonkin!!!! Hienoa! Minäkin olen hoitovapaalla ja säälin sinua.
Haluan jo etukäteen pahoitella jos sinulle tuli nyt paha mieli, tänään on taas yksi vihantunne päivä surussani ja pistän sillä sinua sillä en vaan kestä sinun kaltaisia pätijöitä! Juu, olet hyvä äiti, miksi se ei riitä? Tarttee hakea oikeutusta toisen mollaamiseen? Se oksettaa.
Menen nyt ulos ipanoitteni kanssa.
Ihan oma valinta ja aikuisen itsekyyttähän se on. Ainakin kun siihen kolmeen vuoteen saakka saa kotona olla.
Saahan sitä olla kotona vaikka siihen asti, että lapsi on 18-vuotias, mut valtio ei vaan sitä tue.
Naurettavalla kotihoidontuella ei paljoa asuntolainaa lyhennä. Oma lapsi meni hoitoon 1v 4kk. On vain neljä päivää, ja harvoin täyttä päivää. Nyt joutui työmatkani takia olemaan, ja hoitajat kehuivat lapsen reippautta, omatoimisuutta ja perustyytyväisyyttä, vaikka päivät venahtivat yhdeksään tuntiin.
Panostamme rauhalliseen yhdessäoloon iltaisin ja viikonloppuisin, ja mietin paljon päivähoidon vaikutuksia lapseeni, ja pyrin minimoimaan vahingot. Itkeskellyt en ole, koska lapsi on sopeutunut hyvin.
ja siihen asti oltiin oltu niin tiivisti yhdessä kun kyseessä perheen viimeisin vauva. Mutta kaikki sujuikin loistavasti ja lapsi kiintyi omahoitajaansa.
Mutta kai minulla on silti oikeus tunetea surua, kun lapseni menee hoitoon, vaikka kekaan ei kuolekaan.
Ja muutamalle muulle, en yritä olla mikään täydellinen äiti, enkä arvostele sen kummemmin veljen vaimoa.
Kysyin muiden tuneteista ja ihmettelin, että miten veljen vaimo voi vapaaehtoisesti jättää lapsen hoitoon, siis eikö hänestä tunnu pahalle.
Näihin kysymyksiini ei nyt liity mitään kuka on paras äiti-asettelua vaan kysyin siitä tunteesta, kun vie lapsen hoitoon, että ottaako joku se kevyesti.
Ja tämän aikaa oli hoitovapaalla, mieluusti olisin kauemminkin, mutta kun tilillä on joka kuun lopussa 0€ kuten mmiehelläkin, niin pakkohan se on mennö. Mies tekee ylitöitä, jotta saadaan laskut maksettua ja silti tulee ennen palkkaa ruokaostokset tehtyä luottokortilla, kun ei ole rahaa tileillä.
ja 17:lle vielä, se että haukut ja tuomitse muita ja syytät muiden mollaamisesta ja pätemisestä ei helpota oloasi.
kannattaisi varmaan harkita puhumista tunteistaan jollekin niin voisi olla helpompaa ja voisit ehkä kokea jotain iloakin joskus. Ja et näkisi muiden tekstissä sellaista mitä siellä ei ole. Älä ylitulkitse.
Koita jaksaa!
Mutta lohdutan sen verran, että meillä on kaksi lasta lähtenyt tuon ikäisenä hoitoon ja se on lapsen osalta sujunut aivan loistavasti. Paljon vaikeampaa oli "suositusiässä" 3 v päivähoidon aloittaneen esikoisemme alkutaival. Ja kun hän osasi selittää sen itkunsa syyn, että tulee äitiä ikävä kun on tottunut aina olemaan kotona äidin kanssa. SE kirpaisi, ei 1v8kk ikäinen pikkusisko joka vilkutti iloisesti ja touhotti menemään leikkeihin.
On tosi typerää ja lapsellista arvottaa toisten äidinrakkautta sillä, minkä ikäisenä laittaa lapsen päivähoitoon. Kas kun ratkaisuun vaikuttaa aina koko perhe, myös muiden lasten tilanne ja sen perheen isän tilanne. Aina ei kaikkia taustoja tiedä edes läheisistä ja joskus on pakko tehdä kompromissiratkaisuja.
Jos perheessä on vaikka vanhempia lapsia, joiden opintoihin (kirjoihin, matkoihin jne.) ja harrastuksiin menee paljon rahaa, on perheen varmasti punnittava tosi tarkkaan millaisen ratkaisun tekee vaikkapa iltatähden kanssa.
Lopettaako teini lukion jotta kuopus voi olla 3 vuotta kotona? Lopettaako teini jonkun tärkeän ja pitkäaikaisen harrastuksen jotta äiti voi olla vakaumuksellinen kotiäiti? Tarvitseeko perhe välttämättä hiihtolomalla Thaimaan-matkan jos se tarkoittaa sitä, että pienin on laitettava hoitoon 1-vuotiaana. Entäpä tilanne jossa perheen isän työpaikalla on alkamassa YT:t ja äidin työnantaja hiljaisesti painostaa työhön paluulla. Taipuako talouden turvaamisen sillä kustannuksella että joutuu ehkä viemään lapsen hoitoon aikaisemmin kuin aikoi vai luottaako vaan siihen että kaipa sitä jollain pärjää jos molemmat ovat kohta ilman työpaikkaa ja lama puskee päälle.
Kun se päivähoito ei kuitenkaan ole ihan suoraan saatanasta, eikä se hoitoon vieminen sitä äidinrakkautta vähennä.
Siispä lapset meni päiväkotiin vasta kun kuopus oli 3v2kk.