Jos pinna menee joka päivä kotona taapero-rukan kanssa

...vasta keräsin luottokortit taas pitkin lattioita, kun oli saanut kivuttua hakemaan laukun ja avattua sen (ja lompakon). Olin jättänyt liian alas (ja käänsin selkäni).



Hänelle ei toimi alas laskeutuminen ja hiljainen napakka "ei", hän vain nauraa ja nauraa, ja tekee uudestaan. Siinä 9-13kk oikeastaan rauhallisemmat komennot auttoivat ja oli helppoa sanoa vain muutamista asioista. Mutta nyt hän vilistää pitkin asuntoa kuin pieni villikko ja saa "tuhoa" aikaan.



Vietän lapsen kanssa tuntikausia päivässä lukien ja leikkien, eli kyllä hän saa huomiotakin. Nyt tosin nukkuu...



Ap

mutta tsemppiä sinulle! Kuullostat hyvältä äidiltä kun olet perusteellisesti asiaa pohtinut! Kyllä se siitä helpottaa kun ikää tulee lisää! Meillä ainakin on helpottanut.

Ihan OT mutta miten ihmiset oikeasti ottaa lapsen mukaan vessaan?? Vessa kun on mulle sellanen paikka että sinne ei tule kukaan kun olen asioilla. 2 neuvo oli hyvä. :)

Kyllä mun tyttö aina änkeää vessaan mukaan. Tai jos huomaa, että mä sinne menen, niin huuto on kamala jos ei pääse. Siinä se yleensä kaivelee vessan kaapista tavaraa lattialle, kun mä istun pytyllä. Helpommalla pääsen kun annan sen tulla mukaan. ;)

En vaan halua sinne ketään. Muistan kuinka säälien kattelin omaa äitiäni joka ei saanut edes paskalla käydä rauhassa kun pikkuveljeni änkivät mukaan. Puistattaa vieläkin. Ja kyllä minunkin esikoinen huusi oven takana, mutta viikossa oppi että ei äiti sinne jää asumaan :D

Kaikki me ollaan erilaisia. Toinen sontii omassa rauhassaan ja toinen taas sontii seuralainen mukana! ;) No problemo.

Kuulostaa ja ihan tutulta. Tuohon ikään vain kuuluu vaihe, johon kaikkeen tekemiseen pitää osallistua ja joka paikka tutkia. Me olemme ja karsineet kaiken ylimääräisen tavaran ja koriste esineet parempaan talteen. Niinpä ei haittaa jos taapero tyhjentää esim. muutaman muovi astian keittiönkaapistaa tai purkaa lehtiä olohuoneessa. Kunhan kaapeissa ei vain ole mitään vaarallista mihin voi satuttaa, lasiesineitä tai muuta. Olemme huomanneet, että kun koko ajan ei ole kieltämässä niin asia ei enää niin paljon kiinnostakkaan kuin aiemmin. :)

Koriste-esineitä ei olekaan. Mut noista joistakin en vain voi joustaa... Huoks. Yritetään aina välillä käydä kodin ulkopuolella ns ikätovereita tapaamassa, ts hiekkiksellä ja avoimessa, siellä menee OK. Paitsi että on noin miljoona kertaa vilkkaampi kuin muut lapset.

mun pojalta :)

Poika tosin jo 1v. 10kk, mutta sama meno on ollut jo ihan pienestä asti. Omaa tahtoa ja peräänantamattomuutta löytyy ihan uskomattoman paljon. Itse asiassa jo 4kk neuvolassa täti huomasi, että onpa ikäisekseen harvinaisen innostunut tutkimaan. No joo. IHmetellen katselen kavereiden lapsia.

Lapsi saa viedä roskia roskiin, auttaa astianpesukoneen tyhjennyksessä.(Ottaa alimmalta tasolta ei särkyvät astiat pois ja laittaa kaappeihin) Täyttää ja tyhjentää pyykinpesukonetta kanssani. Siivotaan yhdessä, pyyhitään pölyjä..



Ja laatikoihin tai kaappeihin mihin ei lapsella ole asiaa, on laitettu lapsilukot. Joihinkin keittiölaatikoihin pääsee tonkimaan, esim kattiloita ja muovikippoja.



Lapsi haluaa auttaa ja ottaa oppia sinusta. Anna hänen olla mukana touhussa, vaikka se joskus onkin rasittavaa. Siinäpä oppii vähitellen auttamaan äitiä.



Terveisin 1,5v puuhakkaan tytön äiti.

Mä tosiaan annan repiä keittiön kaapit ja vaatekaapit, kirjahyllyt, olkkarista dvd:t. Ja kiinnostaa edelleen jokainen päivä! Meillä on noi muutamat, mitä EI saa tehdä. Ja en tosiaan halua joustaa niistä muutamista, kun kaikista muista on.

No nyt heräsi kirkumaan, pakko alkaa hoitaa. Suuttui jo kun en alkanut lukea tiitiäisen runopuuta.

Ap

Meillä on ollut samanlaista jokaisen lapsen kanssa ja nyt vasta tämän kolmannen kanssa olen asian ymmärtänyt. Eli annan tutkia mitä vaan (kunhan ei ole vaarallista) ja hänhän tutkii :-) Sitten tutkii ehkä vielä yhden kerran, mutta tämän jälkeen ei ole juuri kylpyhuoneen ja wc-kaapit yms kiinnostaneet. Nykyään jättää kaikki kaapit rauhaan.

Ja ei-sanaa mahdollisimman vähän. Ja jos tiukkapaikka, niin kiinnostuksen kohde muualle. Toimii vielä meidän 4-vuotiaallakin...

kun olin niin turhautunut jatkuvaan kieltämiseen ja jälkien siivoamiseen ja siihen, että mikään käsky ei mennyt perille ja mitään ei saanut tehdä rauhassa.



En osaa oikein sanoa mitään muuta neuvoa, kun että tuo menee kyllä ajan kanssa ohi.. Oma vilkas taaperoni on nykyään jo yli 3-vuotias, ja nyt on jo hieman helpottanut, saan "raivareita" edelleen erinäisistä asioista varsinkin väsyneenä ja turhautuneena, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen.



On ihanaa, kun nykyään voi jo jotain tehdäkin rauhassa kun sillä aikaa toinen jaksaa jo keskittyä esim. kirjan katsomiseen tai leluilla leikkimiseen "pahanteon"/räpellyksen sijasta.



Ja kaikkia paikkoja ei enää tarvitse lukita, köyttää naruilla/teipeillä yms. virityksillä kiinni, ja olkkarin pöydällä voi pitää esim. kukkiakin maljakossa.. täähän on jo ihan helppoa! :D



Kyllä se siitä.

Niin kotityöt sujuvat hänen kanssaan. Niissä ei ole ongelmaa. Imurointi on hänen kanssaan kuin leikkiä, se imuri on superkiinnostava ja vähän jännä. Hän hipelöi imuria varovasti ja sanoo "puu! puu!", seuraa joka paikkaan silmä kovana, eikä harhaudu muualle. Lattian moppaaminenkin sujuu, kun laitan sen veden esim. pöydälle tai toiseen huoneeseen. Tiskikoneen tyhjennyksessä saa auttaa ja tekee mielellään.



Mut sit kun ollaan vaan kotona, niin kaikki takkuaa... Meillä on ok talo ja oma piha, vasta hankittu pihalle hiekkalaatikko, nyt on sielläkin joku turvallinen paikka minne parkita.



Lapsi on mun toka (esikoinen ei ollut tällainen, hänellä kyllä eri isä...) ja miehen kolmas. Mies on sanonut, että hänen 2 vanhempaa lasta on pienenä aina olleet porukan villeimmät. Jostain kerhosta heitettiin 3- ja 5-vuotiaina ulos, kun "pilasivat kaiken". Miehen siskon lapsi on myös aika hengästyttävä tapaus, isovanhemmat 65v ja 64v kun ovat yhden päivän hänen kanssaan (3v poika), niin ovat puolikuolleita. He ovat myös sanoneet, että mieheni oli lapsena aika eloisa.



Mut joo, siis hermoja tarvittaisiin lisää. Oikeasti tyttö on ihana. On tässä sekin, että olen kauhean väsynyt. Miehellä on 2 duunia (samalla ta:lla) ja hän tekee illat pitkät työhommia kotona, kun ei saa töissä valmiiksi.



Nyt saan kirjoitettua, kun tyttö syö (haluaa itse... Ei saa auttaa). Olette te hyviä vastauksia kirjoittaneet, kiitos vain! Pitää vain koettaa jatkaa tuota tytön työllistämistä, kai se jossain vaiheessa alkaa sujua, vaikka ei vielä olekaan. Paitsi hänen aloitteestaan. Täällä kun oli tosta vessassa käynnistä, niin siinä olen saanut hetken rauhan, kun hän saa itse repäistä palan (yhden) paperia ja sitten kun olen valmis, heittää sen pyttyyn ja sitten vedetään yhdessä.



Ap



Tiskaamisessa eli koneen tyhjennyksessä saa olla ap

muuten onkin tuossa iässä.:)

En lukenut muita viestejä, joten tämä neuvo on sulle varmaan sanottu, mut ota riittävästi omaa aikaa ettet ole lapsen kanssa 24/7. Kun tuntuu että hermo menee, pistä kunnon musaa soimaan, ota vähän suklaata ja tanssi villisti lapsen kanssa kunnes molemmilla on hyvä mieli. Muistuta itseäsi, että vaikka talo olisi kuin hävityksen kauhistus, olette sentään kaikki elossa ja jokseenkin järjissänne. Taaperoikäisen äidille sekin riittää elämänhallinnaksi. Meillä soi popit nykyään vähintään kerran päivässä, kun olen jumissa vauvan kanssa ruokkimassa häntä, ja omatoiminen isoveli rientää projektista toiseen. Huhhei. :)

itselle, niin ei hermo mene. Mutta nyt on ollut niin, että se oman ajan ottaminen on ollut tosi vaikeaa. Kun mies on tehnyt kahta työtä ja sitten joka toinen viikonloppu hän viettää aikaa kahden vanhemman lapsensa kanssa.



Tämä tarkoittaa sitä, että kuukaudesta menee aina 2 viikkoa putkeen niin, että mä olen pääasiassa lapsen kanssa. Sitten joka toinen viikonloppu mies on vähän enemmän taaperonkin kanssa, mutta tekemättömät duunit puskee silloinkin päälle.



Ja tietysti kun isommat lapset on täällä, niin silloin tehdään ruokaa ja viikonlopun jäljiltä on hyrskyn myrskyn paikat.



Mies aina välillä saa puuskia ja kutsuu meille vieraita yöpymään. Toissa jouluna meillä meni 3 viikkoa ruokkiessa ja kestitessä, olin viimeisilläni raskaana ja IHAN puhki... isot lapset oli myös ja sitten heidän lisäksi sukulaisia ja tuttuja, oli kuin oltaisiin jotain majataloa pidetty.



Miten se muuten aina onkin niin, että pienten lasten isät tekee pisimpiä päiviä töissä? En viitsisi miestäkään syyllistää, hänellä on tosi huono omatunto siitä, että on iltaisin vain koneella vastaamassa postiin. Ja on sanonut, ettei jaksa itsekään tätä työtahtia.



Onneksi ensi viikonloppuna menen syömään ja teatteriin. Saa vähän muutakin ajateltavaa :)



ap

enkä minä oikeastaan tullut edes antamaan vinkkejä. Kuulostaa vaan niin tutulta. Oma tyttöni (nyt jo 6 v) on ollut vauvasta asti hyvin itsepäinen - juuri tuollainen kun kuvasit, jos jotain saa päähänsä, niin sen myös tekee - huolimatta siitä, saako hänet kiinnostumaan välillä jostain muusta asiasta tai kieltäisi vaikka miten.



Me olemme pahassa huutamiskierteessä, olleet jo vuosia. Tilanne ei nimittäin ole helpottunut sitten taaperovuosien ensimmäisen uhman. Oikeastaan ei ole mitään ensimmäistä tai toista uhmaa, meillä on ollut yhtä raivokohtausta koko tyttö kaikki nämä 6 vuotta.



Toivottavasti teille ei käy näin, ja toivottavasti saat apua, jotta jaksat rakastaa tytärtäsi kaikkien kamalien päivienkin jälkeen. Minä en jaksa. Tämä lapsi olisi saanut jäädä tulematta :-(