Korreloiko ekaluokan koulumenestys sitä miten

Hyvä koulumenestys ekalla ja tokalla ei korreloi myöhempää menestystä. On kuitenkin ensiarvoista saada heti koulusta ja oppiskelusta hyviä kokemuksia.



Eli jos lapsella alkaa alkuluokat kehnosti, innostus kouluun vähenee ja asenne on kieleteisempi. Alkaa alisuoriutua ja itsetunto laskee.



Eli hyvä menestys ei korreloi mutta huono menestys korreloi.

Alkuvuosien hyvä koulumenestys ei korreloi tulevaan koulumenestykseen, mutta huono koulumenestys korreloi. Yleisesti ottaen.



Minusta koulumenestys voi muutenkin vaihdella pitkin kouluvuosia ja vasta lähempänä yläluokkien loppua voidaan sanoa jotakin tulevaisuuden suhteen. Ysiluokan numeroilla on jo merkitystä jatkoon pääsylle, siksi siihen mennessä on saatava aikaan ainakin kohtalaista koulumenestystä, jotta löytyisi tulevaisuudelle opiskelupaikka.



Vakavasti puhuen, kouluongelmaiset ja oppimisvaikeuksista kärsivät erottuvat aivan varmasti jo varhaisessa vaiheessa. Vitos-kutosluokilla alkaa selvästi jo eriytyä hyvin pärjäävät ja tukitoimia tarvitsevat oppilaar. Suuri osa kuitenkin sijoittunee sinne keskimaastoon.

Yksi lapsista veti riman alta koko kouluajan tasaisesti, yksi oli tosi hyvä ala-asteella mutta yläasteella repsahti, sitten huomattiinkin lukihäiriö. Yrittää kyllä nyt lukiossa mutta saapas nähdä.

Yksi veti tasaisen hyvin mutta ei loistavasti, kuitenkin ilman ongelmia ja kirjoitti E:n paperit. Kaksi nuorinta ovat pikkukoululaisia ja tasaisen hyviä, ei voi ennustaa vielä miten tulevaisuudessa käy.

Ihan turha teidän väännellä asiaa. Erityisesti huono menestys alaluokilla valitettavasti realisoituu usein huonoksi menestykseksi myös myöhemmin. Toinen laji on varhaiskypsät tytöt, joilla "järki loppuu" eli menevät kuin katinhäntä myöhemmin alas eli tyttöjen kohdalla on näitä notkahduksia enemmän kuin poikien.



Mutta ei se huono koulumenestys ekalla ja tokalla mikään tuomio ole. Kaikkea tapahtuu ja monella järki kasvaa. Selvä korrelaatio niiden välillä kuitenkin on!

Kun menin kouluun (aikoja sitten kylläkin), niin olin innolla odottanut koulun alkua. En ollut kuitenkaan tottunut suomalaisiin ja täysin suomalaisiin lapsiin - kotini oli monikulttuurinen, mikä ei silloin ollut ollenkaan tavallista Suomessa.



Ystävättäreni analyysi (hän on ny luokanopettaja) tilanteestani oli, että olin erittäin hankala opettajalle. Olin kuulema liian lahjakas lapsi siihen porukkaa ja olin vilkas. Vietinkin koulupäiviä jo ekaluokkalaisena koulun käytävässä seisten. Kun päivä loppui niin opettaja halasi minua ja sanoi, että tämä ei tapahdu enää koskaan, mutta sama toistui heti seuraavana päivänä. Ja näin homma jatkui ensimmäiset puoli vuotta. Olin erittäin pettynyt. Puolen vuoden kuluttua me muutimme ja menin toiseen kouluun. Sain sieltä uudet kaverit, mutta oikeasti en koskaan viihtynyt koulussa.



Ehkä seuraavat numerot kuitenkin edes jotenkin korreloivat koulumenestyksen tai lahjakkuuden kanssa: matikan-, piirustuksen-, äidinkielen- ja kirjoituksen numero sekä musiikinnumero. Näitä taitoja tarvitaan muissa aineissa, mutta hyvästä muistista ei saa numeroa, vaikka sitä vasta tarvitaankin. Siitä pitäisi ehdottomasti antaa oma numero kuten peffalihaksistakin, sillä ne kyllä kolleroivat koulusuoritusten kanssa kuten myös "koulukiltteys".



Koulukiltti en koskaan ollut - jo ekalla luokalla uskalsin heittää kaikki kirjat lattialle. Hämärästi jopa muistan tämän tehneeni.

pysyy yleensä samana. Toki poikkeuksia on, eli jollain saattaa numerot romahtaa murrosiän kuohuissa, mutta kyllä siis korreloi voimakkaasti.

Koulumenestys, tai -menestymättömyyskään ei korreloi välttämättä sitä, menestyykö myöhemmin koulussa vai ei. M.O.T.

luokan parhaita oppilaita. Murrosiässä löin koulunkäynnin ihan lekkeriksi ja sain nippanappa päästötodistuksen.

Riippuu sen menestyneisyyden tai menestymättömyyden syistä.

Eikä alakoulunkaan koulumenestys, ikävä kyllä.

Kun lapsi menee yläkouluun, lahjakaskin lapsi saattaa murrosiän tullessa kunnolla "päälle" heittää koulun ihan läskiksi.

Nim. kokemusta on.

Eka-tokaluokat ovat lähinnä vaan äidinkieltä ja perusmatikkaa. Ne tiedot jokaisen pitää osata hyvin siirtyäkseen ja pärjätäkseen 3. luokalla.



Joku joka ei osaa vielä lukea kun menee kouluun ja oppii kunnolla vasta ekan keväällä voi olla ihan huippu koulussa (tai sitten ei) ja taas sellainen joka osaa jo lukea pärjää loistavasti ekalla, mutta sitten kun muutkin oppivat sen perustaidon niin ei loistakkaan enä missään.



Mutta toki jo ekaluokkalaisesta huomaa kuka on fiksu ja kuka tyhmä.

Kolmannella aloin ymmärtää jotakin koulunkäynnin päälle ja olin jo keskitasoa, ylästeella ja lukiossa luokan parhaimmistoa. Teen väitöskirjaa. Että ainakaan minun kohdallani ei korreloi.

Itse olin koko alakoulun ihan pihalla joka suhteessa. Mä en koepäivinä ollut usein edes tajunnut, että olis joku koe, johon pitäisi opetella jotain. Yhtä pihalla olin sosiaalisesti ja muutenkin. Yläkoulunpuolella sit yhtäkkiä joku ratas pyörähti toiseen asentoon ja aloin saada tasaista kymppien virtaa kokeista sitä kestikin sit tohtorintutkintoon asti.



Valitettavasti tosin oma poimani ei ole samanlaista klikkausta saanut. Yläkoulussa mennään ja edelleen ne parhaat numerot on seiskoja. Vain matikasta parempia.

Mut meinattiin pistää apukouluun, koska en meinannut oppia lukemaan.

Kolmannella aloin ymmärtää jotakin koulunkäynnin päälle ja olin jo keskitasoa, ylästeella ja lukiossa luokan parhaimmistoa. Teen väitöskirjaa. Että ainakaan minun kohdallani ei korreloi.

ainakaan mun kohdalla



olin erittäin hyvä oppilas ja kuitenkin vain alemman korkeakoulututkinnon suorittanut

Kolmannella aloin ymmärtää jotakin koulunkäynnin päälle ja olin jo keskitasoa, ylästeella ja lukiossa luokan parhaimmistoa. Teen väitöskirjaa. Että ainakaan minun kohdallani ei korreloi.

kuin minä. En meinannut oppia lukemaankaan. Jossain vaiheessa kun hiffasin, mistä on kyse, alkoi noususuhdanne.

meillä kolme lasta, jotka kaikki menestyneet hyvin ekalla ja tokalla, yläasteella tahti jatkunut ja päätyivät lukioon. Mutta minulla ei ole aavistustakaan, miten opiskelu sujuu isompana, kun se laudaturin yo-todistus on kädessä ja pitäisi ryhtyä oikeasti työhön.

saa pelkkää negatiivista palautetta ja oppiminen on tosi hankalaa, voi olla iso riski myöhemmällekin koulutielle.



Siksi jo esikoulun tehtävä on havainnoida mahdollisia vaikeuksia.



Aina se ei tietenkään mene näin, mutta suuri mahdollisuus on.