Saanko ikinä omaa lasta.:(

:) Tunnut todella lämmin sydämiseltä ihmiseltä.Lohduttavaa kuulla muista samassa tai melkein samanlaisissa tilanteessa olleista.



ap

Olen miettinyt myös koiran hommaamista.Olen erittäin eläinrakas.Ihanaa,että teillä tärppäsi!:)Eläimethän ovat stressinpoistajia eli "tassuterapiaa"seuraavaksi.:)



ap

ihan samanlaiselta tunnut itsekin, ap. :) Helpottavaa vuodattaa näitä tunteita tänne, kun joku lukee ja varmasti ymmärtää mitä se yrittäminen ja toivominen on.



~ 5

kyynelehtien,kun luen teidän koskettavia kirjoituksia.Kyllä mulle tää kirjoittaminen on parempi konsti avautua näistä asioista.Arvelutti ensin,että minkähänlaisia kommentteja saan,mutta yllätys oli todella positiivinen.:) Vauvantuoksuista vuotta kaikille,jotka kääröstä haaveilevat!



ap,joka toivoo,ettei ne menkat enää tulisi..

Voi kun lääkärit voisikin sanoa, että "näillä materiaaleilla ja vehkeillä näyttää siltä, että lapsettomuutenne tulee kestämään 3,5 vuotta." Vaan kun sitä ei kukaan tiedä miten käy.



Vaikuttaa siltä, että olet lapsettomuusprosessin käsittelyssä vielä raakilevaiheessa. Täysin vereslihalla. Toivot, mutta totuus on tajunnassa. Prosessoi, käsittele jonkun kanssa. Puhu, puhu, puhu. Jos kohtalotoveri, aina parempi. Koita hakea jotain muuta merkityksellistä elämääsi. Vaikka tilanne ei päätyisi toivotulla tavalla, niin nuo tunteet tulee helpottamaan. Koita kuitenkin olla katkeroitumatta.



Meillä meni 3 vuotta ja lukuisat rankatkin lapsettomuushoidot ennen kuin tärppäsi ensimmäisen kerran (luomusti). Me kuulumme niihin legendoihin, joiden tarinoiden kuuleminen sai näkemään punaista lapsettomuuskriisin ollessa pahimmillaan, mutta ei minusta sen enempää.



Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennen kaikkea sitä omaa lasta.

Sieltä saa materiaalia ja lehti tulee säännöllisesti. Se lehti tulee kirjekuoressa, niin ei tarvi jännittää, näkeekö joku sen, jos et halua.

Meilläkin takana 8 vuoden lapsettomuus ja sen jälkeen saatiin kaksi poikaa. Molemmat hoidoilla saatu. Suosittelen käymään lapi kaikki mahdolliset hoidot.

Koiran ottemista harkittiin myös jossain vaiheessa kriisiaikana, mutta allergian vuoksi jätettiin ottamatta. Elämään on todellakin hyvä saada jotain muuta sisältöä lapsettomuuskriisin aikana ja koiran hoivaaminen ja koulutus voisi olla hyvä keino saada ajatuksia vähän muualle.

Oletteko harkinneet tuki- tai sijaisperheeksi alkamista? Sekin on hyvä keino saada kokea lapsiperheen arkea, edes ajoittain, vaikkei tietysti korvaakaan sitä omaa lasta.

Voimia teille ja onnea matkaan!

En missään nimessä suositten tukiperheeksi alkamista, jos painitte lapsettomuusongelman kanssa! Ei tunnu hyvältä kun tukilasten äiti tuo teille vanhempia lapsiaan viikonlopuiksi ja on joka vuosi itsellä ns. eturessu täynnä...kokemusta on sellaisesta, meille ainakin nousi pintaan hirveä katkeruus! Vanhemmasta päästä viedään sossujen järjestämälle tukiperheelle ja uutta tulee kuin liukuhihnalta, mutta me ei saatu kuin keskenmenoja aikaiseksi :( Mieheni varsinkin oli jo lopuksi niin surullinen, ettei halunnut edes tavata niiden lasten äitiä, vaikka tietysti tajuttiin ettei meidän vaikeudet ole heidän syytään! Sijaisperheeksi ryhtymisestäkin puhuimme, mutta meille ei suositeltu sitä juuri tämän lapsettomuuden takia. Asiat pitää olla loppuunkäsiteltyjä jos haluaa sijaisperheeksi.

Minulla oli edellisestä liitosta kaksi jo murkkuikäistä lasta, mutta nykyisen mieheni kanssa meni viisi vuotta ennen kuin saatiin yhteinen lapsi...poika on nyt 8 kk ja olen taas raskaana, mikä on täysiin käsittämätöntä! Meillä on ollut kymmenisen keskenmenoa ennen tätä poikaa, eikä selkeää syytä niihin löytynyt. Pelottaa tietysti koko ajan, eikä osaa nauttia mistään..monta kertaa yössä tarkistan, että hengittääkö poika ja nyt tämän uuden raskauden oletan ilman muuta jossain vaiheessa päättyvän. Voi kun saisi korvienvälinsä kuntoon!

katso kalenteriin, minä vuosi on ? Aikaa ennen käpyjä ?

Mun mies oli samanlainen, ei halunnut mennä hoitoon, kun ne maksaa niin paljon ja mitä jos vika on hänessä. 2 vuotta mä kuuntelin tota, aivan liikaa.

6 v käytiin hoidoissa ja saatiin ihana lapsi. Toista yritettiin 3 v ja nyt olen raskaana. Ikää 42 v. Arvaa kuinka paljon helpommin olisin tullut raskaaksi sinun ikäisenä ?

Nyt lopetat noi vetistelyt ja huomenna soitat lähimpään paikkaan ja menet suoraan yksityiselle etkä edes odota saavasi apua kunnalliselta. Sulla ei ole aikaa odottaa vuotta.

Ps rahaa on mennyt ainakin pienen kaksion verran, mutta lapsi on rahakasaa rakkaampi. Kovasti sitä pärjää pienemmällä määrällä rahaa.

mutta yksityisellä pääsee. Sinne mars !!!