Perheen rahojen käyttö ja menojen jakaminen
Miten teillä jaetaan laskujen, vuokran/lainanlyhennyksen ja muiden menojen maksut kun toinen on äitiyslomalla ja toinen saa isoa palkkaa?
Maksaako mies tavallaan naiselle lapsenhoidosta isommalla palkallaan ja on siten oikeutettu esimerkiksi vapauteen kotitöistä?
Miten jaatte maksut ja rahankäytön siinä tapauksessa kun kumpikin on töissä ja toisen palkka on huomattavasti, esim. 1000 euroa toisen palkkaa isompi? Jaetaanko yhteiset ja lapsen menot puoliksi ja suurempipalkkainen käyttää enemmän rahaa itseensä tai säästää?
Kommentit (33)
Kuinka miehen silmät avautuu, kun jää kotiin muutamaksi kuukaudeksi sen ainokaisen kanssa... Meillä mies jäi juuri kolmen lapsen kanssa 8kk hoitovapaalle ja teki ihan yhtä lailla silloin kotityöt, kuten minäkin kotona ollessani.
Kyllä oli aina ruoka valmiina pöydässä, kun palasin kotiin. Samoin pyykit pesty, imuroitu jne... En tajua naisia ENKÄ miehiä, joiden mielestä on jotenkin helpompaa tehdä kotityöt illalla työpäivän jälkeen kuin siinä kotona ollessa lastenhoidon lomassa (& lasten KANSSA). Enkä koskaan tule tajuamaan, omalla kokemuksellani.
äitiys- ja vanhempainvapaalla niin, että mies maksoi lainanlyhennykset ja puolet ruuista, ja yhteiset laskut meni puoliksi. Ei se toisen kotonaolo meillä oikeuttanut vapautukseen lauantain siivousurakasta tai tiskivuorosta. Mies oli nimitttäin itse hoitovapailla ja tajusi, että siitä oli "loma" kaukana. Ekan lapsen äitiysloman aikaan vielä rutkutti, että miten sä et muka ehdi tekemään, mutta karu totuus valvotuista öistä, aikaisista aamuherätyksistä ja ns. omasta ajasta paljastui, kun jäi 8 kk ikäisen kanssa kotiin itse.
ja kaikki tähän taloon tulevat rahat ovat yhteisiä (vaikka eri tilit molemmilla ovat). Samoin kotityöt ovat yhteisiä. Jos toinen on lomalla tai muuten kotona niin tietenkin se sitten tekee kotityöt. Normiviikkoina kun molemmat ovat töissä, tekee ruoan ja kotityöt se joka jaksaa...
Eivät varmaan enää vauvoja? Ei meillä ainakaan ehdi vauvanhoidon lomassa tehdä kaikkia kotitöitä päivän aikana.
ja kaikki tähän taloon tulevat rahat ovat yhteisiä (vaikka eri tilit molemmilla ovat). Samoin kotityöt ovat yhteisiä. Jos toinen on lomalla tai muuten kotona niin tietenkin se sitten tekee kotityöt. Normiviikkoina kun molemmat ovat töissä, tekee ruoan ja kotityöt se joka jaksaa...
Eli voisiko olla sitten niin että työssäkäyvä tekee vaikka yhden asian aina viikonloppuisin? Pesee koneellisen pyykkiä esimerkiksi tai tyhjentää astianpesukoneen ja pyyhkii keittiön pöydän? Arkisin kotona oleva vie sitten astiat pöydästä tiskiin ja pesee työssäkäyvän pyykit ja siivoaa lasten jäljet?
Miksi niitä töitä pitää tuolla tavalla jakaa? Miksi ei kumpi tahansa voi koska tahansa pistää pyykkiä koneeseen tai tyhjentää astianpesukonetta? Meillä on itsestäänselvää se, että likainen pöytä pyyhitään, eikä sitä varten tarvitse mitään sääntöjä laatia. Samoin pyykit, kun näkee että korissa on koneellisen verran pyykkiä, se pistetään koneeseen oli arki tai pyhä. Tämä käy yhtä hyvin isoilta lapsilta kuin mieheltäkin.
tekee enemmän kotitöitä, olen samaa mieltä edellisen kanssa: niihin kotitöihin ei edes mene mitenkään suhteettoman paljon aikaa. Ja toki työssäkäyvä voi auttaa ja tehdä jotain (niinkuin jokainen normaali varmaan tekeekin) mutta ei mitään "puolia kotitöistä" tarvitse tehdä.
Ja rahajutuissa vaikuttaa se yhteinen historia, jos teineistä ollaan yhdessä on helppoa kun rakennetaan se oma elämä kokonaan yhdessä. Sitten taas kun elettyä elämää takana (saattaa siis olla toisella isot säästöt toisella ei mitään jne.) ja kuvioon sotketaan vielä yhteisiä ja ex-liiton lapsia niin asiat eivät mene niin helposti.
Jos vaikka lapsettomalla naisella on omistuasunto missä asuu ja mihin omaisuudeton mies jolla 3 lasta ed. liitosta muuttaa, niin ei tuossa ole kovin reilua jakaa menoja niin että nainen maksaa miehen lasten menoja ymv. Tarkoitan sitä että mies säästäisi kun asuu naisen omistamassa asunnossa ja miksi naisen pitäisi olla ostamatta itselleen jotain kallista ja niillä rahoillaa maksaa miehen lapsen jääkiekkoleiri?
Kyllä se siitä, kokemuksen myötä. Et kai tosissasi väitä, että et ehdi 9h (työpäivä + matkat) aikana tehdä päivittäisiä kotitöitä? Oli vauva siinä vieressä tai ei.
Eivät varmaan enää vauvoja? Ei meillä ainakaan ehdi vauvanhoidon lomassa tehdä kaikkia kotitöitä päivän aikana.
ja kaikki tähän taloon tulevat rahat ovat yhteisiä (vaikka eri tilit molemmilla ovat). Samoin kotityöt ovat yhteisiä. Jos toinen on lomalla tai muuten kotona niin tietenkin se sitten tekee kotityöt. Normiviikkoina kun molemmat ovat töissä, tekee ruoan ja kotityöt se joka jaksaa...
Eli järkevä ratkaisu kiistoihin olisi se, että töissäkäyvä "ansaitsee" työssäkäynnillään sen, että kotona oleva hoitaa kotityöt päivän aikana.
Meillä ei tehdä kotitöitä niin paljoa että viikonlopulle jäisi silloin oikeastaan mitään, eli osa viikon kotitöistä pitäisi tavallaan "säästää" töissäkäyvälle, ellei sopimukseen kuulu että työssäkäyvällä on käytännössä vapautus pyykinpesusta, tiskaamisesta ja yleisestä järjestelystä. Olemme aikaisemmin päätyneet systeemiin jossa sotkua ehtii kertyä esimerkiksi keittiössä ja olohuoneessa, ja se siivotaan sitten pois vuorotellen. Jos kotona oleva hoitaa näitä vastuualueita, voi viikonloppuisin olla helposti se aika kun sotkua vain kertyy eikä kukaan siivoa. Eli tällöin työssäkäyvä maksaa enemmän rahaa kotiin ja keskittyy iltaisin ja viikonloppuisin työstä palautumiseen?
Kun äitiysloma/hoitovapaa loppuu, tehtäisiin kaikki puoliksi ja rahat olisivat yhteisiä tai laskettu aiemmin mainitun kaavan mukaan?
Eli voisiko olla sitten niin että työssäkäyvä tekee vaikka yhden asian aina viikonloppuisin? Pesee koneellisen pyykkiä esimerkiksi tai tyhjentää astianpesukoneen ja pyyhkii keittiön pöydän? Arkisin kotona oleva vie sitten astiat pöydästä tiskiin ja pesee työssäkäyvän pyykit ja siivoaa lasten jäljet?
Miksi niitä töitä pitää tuolla tavalla jakaa? Miksi ei kumpi tahansa voi koska tahansa pistää pyykkiä koneeseen tai tyhjentää astianpesukonetta? Meillä on itsestäänselvää se, että likainen pöytä pyyhitään, eikä sitä varten tarvitse mitään sääntöjä laatia. Samoin pyykit, kun näkee että korissa on koneellisen verran pyykkiä, se pistetään koneeseen oli arki tai pyhä. Tämä käy yhtä hyvin isoilta lapsilta kuin mieheltäkin.
Ne pitää jakaa siksi, koska toinen osapuoli ei koskaan huomaa tehdä kyseisiä asioita, ellei niistä ole sopimusta. Jos mitään pelisääntöjä ei ole, ei mitään tule koskaan tehdyksi, ei edes omien astioiden viemistä tiskipöydälle. Aktiivisempi osapuoli voi joko katsella sotkua kotonaan tai koska viettää kaikki päivät kotona, siivota työssäkäyvän jälkiä ja tehdä kotitöitä, myös viikonloppuisin.
ja omat lainat talosta ja autosta ja hoidamme ne kulut itse, samoin kuin tietysti henk koht puhelin yms kulut. Yheiset kulut, kuten vakuutukset, sähkö, vesi ja lastenhoitokulut menee puoliksi samoin kuin ruokamenot. Ollessani äitiyslomalla alkuun sain melkein saman verran rahaa kuin ollessani töissä, koska veroprosentti oli pienempi. Mutta toki jos tiukka paikka tulee, toinen maksaa jonkun laskun. Ei ole niin nuukaa, samoin jos ostetaan pesukone tai nyt uudet sohvat, minä maksoin ne :)
ja mies tienannut. Toki hän tekee ruokaa, jos mä en ole kotona tai imuroi, jos on vieraita tulossa, mutta mä pääasiassa hoidan huushollin ja lapset. Mun mielestä se on ok, koska mä olen kuitenkin päivät kotona ja hän töissä. Mies tietysti maksaa kaikki menot eikä ole kertaakaan meidän yhdessäolon aikana valittanut mun rahankäytöstä, vaikka joskus olis ollut ihan aihettakin.
teen enenmän kotitöitä koska olen kotona enenmän,toki lapset on se n.1 työ,mutta kyllä siinä ohessa pyykit yms pyörii.Meillä myös se maksaa jolla on rahaa,kaikki rahat kuluu elämiseen ja jos jotain jää pistetään säästötilille mikä on yhteinen,niillä rahoilla sitten matkustellaan yms.Mies kun tulee töistä tarttuu kyllä imuriin yms.tekee kotitöitä jos tarvis=)
Perheen elintaso kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän toinen / molemmat tienaa.
Miksi perheen sisällä pitäisi arvottaa työ tai aika palkan perusteella? Ehei. Työelämän arvolataukset eivät liity perhe-elämään. Molemmat tekevät työtään perheen pärjäämisen ja hyvinvoinnin eteen. Titteleillä ja palkkaeroilla ei ole henkisesti terveessä perheessä merkitystä.