Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitkät hoitopäivät, miksi?
17.05.2011 |
Voitteko vähän valottaa tilannetta, jossa kahden aikuisen perheessä lapset ovat hoidossa hirveän pitkiä päiviä. Meidän lasten päiväkodissa on sisarukset, jotka tuntuvat olevan hoidossa aina, kun vien tai haen omiani.
Yleensä meidän lapset ovat hoidossa 8.30-15.30, mutta viime viikolla, kun mies oli työmatkalla jouduin yhtenä aamuna viemään lapset jo 7.00. Tämän yhden perheen lapset olivat jo paikalla. Samalla viikolla jouduin kerran hakemaan lapset vasta klo 17. ja nämä lapset olivat taas siellä. Juttelin sitten perheen äidin kanssa epäsäännöllisistä työajoista, jotenkin olettaen, että heillä on sellaiset myös, ja siitä, miten joskus on hankala järjestellä vientejä ja hakuja. Mutta tämä äitipä kertoi, että heillä on onneksi lapset joka päivä saman ajan hoidossa, niin ei tartte kikkailla. Eli päätelmieni mukaan lasten hoitopäivä on sen 10 tuntia. Voiko muka oikeasti olla? Ja voiko todella olla niin, että ihmiset eivät saa järjestettyä elämäänsä muuten? En sitten käynyt näitä asioita häneltä siinä urkkimaan, mutta mietityttämään jäi silti.
Kävi vaan jotenkin surku niitä lapsia, kun joskus tuntuu, että omille tuo 7 tuntiakin on pitkä aika.
Kommentit (66)
ehkä syynä on lapsen (heillä kai oli useampi, mutta ehkä riittää jos yhdelläkin on) jotkut henkiset vaikeudet, tai siis sellanen ettei päivästä tule mitään jos se ei mene säännöllisesti. Esim joku adhd vois kai olla tämmönen. Silloin on pakko laittaa päivä menemään sen pismmän kaavan mukaan, noudattaa aina sitä. Joitain lapsia hämää toso pahasti se jos mennään ja tullaan miten sattuu.
Meillä ei onneksi näin. Molemmilla vuorotyö, lapsi vuoropäiväkodissa. Joinain päivinä on 6.30-14, joinain 11-14 ja joinain 11-20.30, ei edes ole hoidossa joka arkipäivä. Eikä ole isommin ongelmaa tässä. (vähän tietty nuo kuuteen heräämiset tiukkoja..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos vanhemmat tekevät 8 tunnin työpäivää ja työmatka on tunnin suuntaansa, niin silloin lasten hoitopäivät ovat pakosta 10 tuntia.
Omien lasten hoitopäivä saadaan pidettyä 8 tunnissa järjestelemällä työaikoja. Rankkaa sekin on. Niinä aamuina, jolloin ei vie lasta joutuu heräämään tuhannen aikaisin aamulla että ehtii kohtuuajassa hakemaan iltapäivästä.
Niinä päivinä jolloin vie lapset aamulla, venyy työpäivät taas illasta.
Silloin, kun lapsemme olivat päiväkodissa, me ei voitu ikinä toimia näin.
Aina toinen vei ja toinen haki. Se joka meni myöhemmäksi töihin vei lapset ja joka pääsi aiemmin haki heidät. Lapsilla inhimillinen hoitopäivä.
ja työpaikat vierekkäin ja he sen takia kulkivat samalla autolla. Tuliko semmoinen koskaan mieleen?
minä säälin niitä ennen 7 paikalle kiikutettavia lapsia
pitää olla molempien jo klo.7.00 eli valitettavasti meidänkin lapsi joutuu joskus olemaan jo 6.30 hoitopaikassa.
En ymmärrä näitä vinkujia aina näistä samoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat hoidossa minun työpäivinäni
7.30-18. Mies vie ja hakee, itse en pääse.
Ovat hoidossa 5-8kertaa kk tuon ajan. Varsinkin nuorimman kohdalla tuo aika tuntui kovin pitkältä, mutta lohduttauduin siitä, että ovat enemmän kotona kuitenkin kuin hoidossa..
Enemmän on kai kyse rahasta (eli arvoista). Lyhennettyä työpäivää ei haluta tehdä, koska siitä saa vähemmän palkkaa. Ja joillakin on tuo yhteinen työmatka, siinäkin säästää rahaa. Eli veikkaisin rahan sanelevan tuon asian.
No ei mun työpaikassa edes tunneta mitään tuollaista lyhyen työpäivän käsitettä. Että se on oltava joko töissä tai ei töissä, joista jälkimmäinen vaihtoehto ei kertakaikkiaan tule kysymykseen.
Ai niin mutta mehän asutaan ulkomailla eikä tällaisiin hoitopäivänpituuskeskusteluihin vissiin ole koskaan ulkosuomalaiset osallistua ennenkään...
Mutta kuitenkin pähkinänkuoressa: työpäivä kahdeksan tuntia, johon ei sisälly lounas (eli lounastauko on pidettävä omaa aikaa tai sitten vaan oltava syömättä), työmatka 45 minuuttia johon vartti lisää jos vien taaperon tarhaan samalla käynnillä. Pitkät päivät on meillä kaikilla juu, mutta niin on naapureillakin ja kollegoilla jne. ja ihan hyviä kansalaisia tälläkin systeemillä kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Kaksi aikuista
- Täsmälleen sama työaika, jota ei voi siirtää vaikka olisi kysytty
- Ei liukumia
- Ei ole mahdollista kummankaan tehdä lyhennettyä työaikaa, vaikka olisi kysytty (joko alle 0,5v työsuhde tai työnantajan kirjallinen perustelu kiellolle)
- molemmimmilla 1h työmatka suuntaansa
Mielenkiintoista olisi tietää onko tälläisiä perheitä oikeasti?
Asumme pikkukylässä, jossa ei juuri työpaikkoja. Isoon kaupunkiin työpaikoillemme on matkaa kolmisen varttia. Säästämme, kun kuljemme yhdellä autolla, joten veimme ja haimme lapset yhdessä (jos ei oltu työmatkoilla). Työaika meillä 8-16.15.
Kyllä ketutti, kun muitten lasten vanhemmilla oli eri työajat, ja heidän lapsensa saivat olla vähemmän aikaa hoidossa. Usein meidän lapset tuli haettua viimeisenä, oli raastavaa. Nyt on lainoista selvitty/saatu vakityöt, mies pitää maanantait vapaana, minä perjantait. Työaikaamme emme saaneet muuten lyhennettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän on kai kyse rahasta (eli arvoista). Lyhennettyä työpäivää ei haluta tehdä, koska siitä saa vähemmän palkkaa. Ja joillakin on tuo yhteinen työmatka, siinäkin säästää rahaa. Eli veikkaisin rahan sanelevan tuon asian.No ei mun työpaikassa edes tunneta mitään tuollaista lyhyen työpäivän käsitettä. Että se on oltava joko töissä tai ei töissä, joista jälkimmäinen vaihtoehto ei kertakaikkiaan tule kysymykseen.
Ai niin mutta mehän asutaan ulkomailla eikä tällaisiin hoitopäivänpituuskeskusteluihin vissiin ole koskaan ulkosuomalaiset osallistua ennenkään...
Mutta kuitenkin pähkinänkuoressa: työpäivä kahdeksan tuntia, johon ei sisälly lounas (eli lounastauko on pidettävä omaa aikaa tai sitten vaan oltava syömättä), työmatka 45 minuuttia johon vartti lisää jos vien taaperon tarhaan samalla käynnillä. Pitkät päivät on meillä kaikilla juu, mutta niin on naapureillakin ja kollegoilla jne. ja ihan hyviä kansalaisia tälläkin systeemillä kasvaa.
Suomessa on vanhemmalla oikeus tehdä lyhennettyä työpäivää lapsen 3-luokkaan asti. Työnantaja voi kieltää tämän ainoastaan alle 0,5v olleissa työsuhteissa ja esim. perustuen tuotannollisiin syihin, mutta syyt pitää perustella kirjallisesti. Eli käytännössä pysyvässä työsuhteessa olevalla on oikeus tehdä lyhennettyä työaikaa.
t: Se lyhennettyä työaikaa tekevä
Asumme pikkukylässä, jossa ei juuri työpaikkoja. Isoon kaupunkiin työpaikoillemme on matkaa kolmisen varttia. Säästämme, kun kuljemme yhdellä autolla, joten veimme ja haimme lapset yhdessä (jos ei oltu työmatkoilla). Työaika meillä 8-16.15.
Kyllä ketutti, kun muitten lasten vanhemmilla oli eri työajat, ja heidän lapsensa saivat olla vähemmän aikaa hoidossa. Usein meidän lapset tuli haettua viimeisenä, oli raastavaa. Nyt on lainoista selvitty/saatu vakityöt, mies pitää maanantait vapaana, minä perjantait. Työaikaamme emme saaneet muuten lyhennettyä.
Meillä on päädytty siihen ettei säästetä niin paljoa. Kuljetaan pitkät työmatkat samaan suuntaan miehen kanssa kumpikin omilla autoilla ja lainan lyhennyksestä huolimatta teen lyhennettyä työaikaa.
Lainaa vielä jäljellä, mutta ei älyttömiä ja viimeinen lapsi aloittaa eskarin (isommat ei olleet edes hoidossa ennen eskaria). Hän saa sielläkin vielä lyhyet päivät.
Usein lapsemme on viety samaan aikaan kuin muut tai melko viimeisten joukossa, sekä haetaan ensimmäisenä. Ei ketuta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä, että se oikeus olisi oikeasti. Meidän työpaikassa esimerkiksi ei saa tehdä lyhennettyä työpäivää eikä edes lyhennettyä työviikkoa. Se olisi kuulemma kamalan hankalaa, jos työntekijä vaihtuisi kesken viikon, koska on sellainen työ, jossa koko viikko tehdään samaa, viikon mittaan etenevää hommaa. En viitsi kertoa, millä alalla, ettei tunnisteta. Yksi työntekijämme vaati laillista oikeuttaan tehdä osaviikkoa, hänellä 3 pikkulasta. Pomo kieltäytyi. Työntekijä otti yhteyttä luottamusmieheen, joka sanoi pomolle, että on annettava tehdä lyhennettyä. No tämä työntekijä sai sitten tehdä lyhennettyä, mutta pomo teki hänen elämänsä mahdollisimman hankalaksi. Vaikeutti työtehtäviä, tämä työntekijä sai aina kaikkein paskamaisimmat ja rutiinityöt, joissa ei voinut oppia ja kehittyä mitenkään, ei päässyt ikinä koulutuksiin, jne. Vaihtoi sitten lopulta työpaikkaa jonnekin kivempaan. Itsekin olen surullinen, kun en voi tehdä lyhennettyä vaan 2- ja 3-vuotiaat lapset on päiväkodissa 9 tuntia. Mutta en todellakaan jaksaisi töissä, jos tuolla tavalla tehtäisiin elämä mulle hankalaksi ja kiusattaisiin.
Enemmän on kai kyse rahasta (eli arvoista). Lyhennettyä työpäivää ei haluta tehdä, koska siitä saa vähemmän palkkaa. Ja joillakin on tuo yhteinen työmatka, siinäkin säästää rahaa. Eli veikkaisin rahan sanelevan tuon asian.
No ei mun työpaikassa edes tunneta mitään tuollaista lyhyen työpäivän käsitettä. Että se on oltava joko töissä tai ei töissä, joista jälkimmäinen vaihtoehto ei kertakaikkiaan tule kysymykseen. Ai niin mutta mehän asutaan ulkomailla eikä tällaisiin hoitopäivänpituuskeskusteluihin vissiin ole koskaan ulkosuomalaiset osallistua ennenkään... Mutta kuitenkin pähkinänkuoressa: työpäivä kahdeksan tuntia, johon ei sisälly lounas (eli lounastauko on pidettävä omaa aikaa tai sitten vaan oltava syömättä), työmatka 45 minuuttia johon vartti lisää jos vien taaperon tarhaan samalla käynnillä. Pitkät päivät on meillä kaikilla juu, mutta niin on naapureillakin ja kollegoilla jne. ja ihan hyviä kansalaisia tälläkin systeemillä kasvaa.
Suomessa on vanhemmalla oikeus tehdä lyhennettyä työpäivää lapsen 3-luokkaan asti. Työnantaja voi kieltää tämän ainoastaan alle 0,5v olleissa työsuhteissa ja esim. perustuen tuotannollisiin syihin, mutta syyt pitää perustella kirjallisesti. Eli käytännössä pysyvässä työsuhteessa olevalla on oikeus tehdä lyhennettyä työaikaa. t: Se lyhennettyä työaikaa tekevä
Meidän kummankin työpaikoilla oli yt:t menossa joka toinen vuosi, ja aina vaan jatkettiin ja jatkettiin määräaikaisuuksia (laittomasti). Ei uskallettu silloin anoakaan lyhyempää työaikaa. Mun firmassa ei jatkettu enää niitten soppareita, joila eniten sairaspoissaoloja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinaan mieheni pääsee hakemaan jo kolmelta.
Olen töissä usein klo 18 asti ja jos mieheni ei pääse hakemaan lapsia, haen lapset työpaikalle pariksi tunniksi (näin tapahtuu ehkä kerran viikossa), joo ei ole hyvä ratkaisu, mutta kun päiväkoti suljetaan viideltä, niin en voi muuttaa hoitoaikaa esim 10-18.
Päiväkodeissa muuten usein kaikki ohjelmallinen puuha on aamupäivällä, joten jos lapsi menee vaikka 11 niin ohjelmassa ei enää ole kuin syömistä, nukkumista ja ulkoilua. (aamulla usein askartelut, retket yms)
Asumme pikkukylässä, jossa ei juuri työpaikkoja. Isoon kaupunkiin työpaikoillemme on matkaa kolmisen varttia. Säästämme, kun kuljemme yhdellä autolla, joten veimme ja haimme lapset yhdessä (jos ei oltu työmatkoilla). Työaika meillä 8-16.15. Kyllä ketutti, kun muitten lasten vanhemmilla oli eri työajat, ja heidän lapsensa saivat olla vähemmän aikaa hoidossa. Usein meidän lapset tuli haettua viimeisenä, oli raastavaa. Nyt on lainoista selvitty/saatu vakityöt, mies pitää maanantait vapaana, minä perjantait. Työaikaamme emme saaneet muuten lyhennettyä.
Meillä on päädytty siihen ettei säästetä niin paljoa. Kuljetaan pitkät työmatkat samaan suuntaan miehen kanssa kumpikin omilla autoilla ja lainan lyhennyksestä huolimatta teen lyhennettyä työaikaa. Lainaa vielä jäljellä, mutta ei älyttömiä ja viimeinen lapsi aloittaa eskarin (isommat ei olleet edes hoidossa ennen eskaria). Hän saa sielläkin vielä lyhyet päivät. Usein lapsemme on viety samaan aikaan kuin muut tai melko viimeisten joukossa, sekä haetaan ensimmäisenä. Ei ketuta yhtään.
Mutta oli mielestäni heillä ihan liiat pitkät hoitopäivät, syyllisyys ja väsymys oli vieraana joka arkipäivä.
18
Jos minä olisin ollut lyhennetyllä olisin saanut tehdä saman työmäärän 6 tunnissa 20% pienemmällä palkalla. Niin se vain menee. Jos edes pomo suostuisi.
Ja jos meillä ei olisi autoa, joka siis kaikkien av-oppien mukaan pitäisi myydä, jos haluaa lapsilleen enemmän kotiaikaa ja asuu pk-seudulla, Espoossa niin meidän työmatka olisi tuon tunnin per sivu julkisilla ja kyllä molempien työ alkaa 8.00-16.00 ja täsmälleen sama työmatka.
Onneksi on auto, matka on nyt 15 min.
Ja olemme kahden aikuisen perhe. Meillä lapset siis "vain" reilun 9 h päiviä, mutta kyllähän se pitkä päivä on lapselle. Samaa matkaa kuljemme miehen kanssa 35 km päähän, ja rahan lisäksi ympäristö on kyllä ihan huomattava syy yhteiseen työmatkaan. Ei antaisi omatunto periksi ajella "huvikseen" eli vain lasten hoitopäivän lyhentämiseksi kahdella autolla.
Lyhennetty työaika olisi ihana, mutta ei valitettavasti tällä hetkellä onnistu. Miehen firmassa on yt-neuvottelut menossa ja "työtä vieroksuva" saisi takuuvarmasti lähteä koko firmasta. Minä taas olen vaihtanut vuoden sisällä työpaikkaa ja työn saamisen ehtona oli se, että teen kokopäivätyötä. Ei paljon auta nupista, jos työtä haluaa tehdä. Kivahan se olisi lapsiaankin joskus ehtiä nähdä. :/
mutta kahden aikuisen perheen kohdalla vain jos molemmilla vanhemmilla kiinteä työaika, alle 0,5v ollut työsuhde (ei voi tehdä lyhennettyä päivää) ja 1h mittaiset työmatkat suuntaansa. Olettaisin että tälläisiä kahden aikuisen perheitä on oikeasti todella vähän.
Enemmän on kai kyse rahasta (eli arvoista). Lyhennettyä työpäivää ei haluta tehdä, koska siitä saa vähemmän palkkaa. Ja joillakin on tuo yhteinen työmatka, siinäkin säästää rahaa. Eli veikkaisin rahan sanelevan tuon asian.
Mun työt loppuvat klo 14 ja käyn urheilemassa tuossa välissä. Ilta ollaan sitten kaikki kotona :D
Uskoisin, että aika monet vanhemmat voisivat lyhentää hoitopäiviä jos haluaisivat. Liukuvat työajat on niin monessa paikassa nykyään ja lyhennettyä päivääkin voi tehdä. Monet ystävistänikin ovat sanoneet etteivät rahan takia halua tehdä lyhennettyä päivää ja koska pitäisi tehdä samat työt lyhyemmässä ajassa. No, voihan se jossain paikoissa pitää paikkaansa, mutta tuntuu hassulta väittää tuollaista ilman että on edes kokeillut.
No minä olen tehnyt lyhennettyä työpäivää ja stressasin niin paljon, että oli pakko lopettaa ja alkaa tehdä täysiä päiviä. Työpaikalla annettiin rivien välistä ymmärtää, että töiden olisi edistyttävä rivakasti, vaikka en olekaan kuin puolet ajasta paikalla. Ymmärrän hyvin, jos joku muu tuntee työpaikkansa ilmapiirin jo valmiiksi niin hyvin, ettei halua asettaa itseään siihen tilanteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Silloin, kun lapsemme olivat päiväkodissa, me ei voitu ikinä toimia näin.
Aina toinen vei ja toinen haki. Se joka meni myöhemmäksi töihin vei lapset ja joka pääsi aiemmin haki heidät. Lapsilla inhimillinen hoitopäivä.