imukupista
Lueskelin tuossa keskustelua synnytyksen kestosta ja huomasin, että siellä oli muitakin äitejä, joiden lapsi on myös autettu maailmaan imukupilla niinkuin minunkin tyttäreni.
Mietinkin tässä, että kuinka kauan teitä ponnistutettiin ennen kuin imukuppi otettiin avuksi? Itsellä ponnistuvaihe kesti 1 h ja 16 min (lakitarjonta ja yli 4 kg vauva) ja imukupilla siis autettiin. Ja jäikö teille pitkästä ponnistusvaiheesta ja imukupista jotain epämukavia muistoja?
Kommentit (30)
Isokokoinen esikoinen (4310 g, itse olen pienikokoinen) vedettiin lääkärin toimesta imukupilla ulos. Ponnistusvaihe oli kestänyt reilun tunnin ja olin ihan poikki jo. Siinä lääkäri sitten kiskoi kaksin käsin jalalla sairaalasänkyyn tukien - nyt ajatus jo naurattaa :D
Kun en paremmasta tiennyt, niin helpotushan se imukuppi oli, enkä kokenut sitä millään lailla ikävänä. Istuminen oli kyllä hankalaa vähän aikaa. No, toinen lapsemme syntyi 1 v. 10 kk myöhemmin, hänet ponnistin " ihan itte" maailmaan, ponnistuvaihe kesti 3 minuuttia. Oli ihan sellainen olo, että tässäkö tämä oli, missä se sietämätön tuska on?? Sitten vaan osastolle ja päivän lehteä lukemaan ;)
Eli 8kk sitten syntyi esikoispoika (vajaa4kg ja, 52,5cm ja 37,5cm) imukupin avustuksella. Lisäksi tarvittiin lääkärimiehen voimia vääntämään olkapäät ulos. Poika oli veltto ja pisteet heikot. Mutta kummasti siitä lapsi kuitenkin toipui.
Minä ponnistelin jonkun reilun tunnin (+harjoitusponnistelut puolisen tuntia) ennen kuin imukuppi otettiin. Kätilö ehdotti jo aikaisemmin, mutta itse epäilin koska olin vielä hyvissä voimissa ja kunnon puudutteissa, mitään varsinaista ponnistustarvettahan mulla ei koko aikana edes ollut. Vain sellainen tukala tuskainen olo tuli ja siihen auttoi kun äkisti ;) . Eli lääkärikin antoi puolisen tuntia ponnistella ennen kuin otti imukupin. Ja todellakin voimainsa tunnossa vaikutti vetävän ja hartiat väännettiin ulos. Itse synnytyksestä ei minulla mitään ihme kauhukuvia onneksi jäänyt- niin hyvää oli henkinen jälkihoito.
Sen sijaan oma paraneminen on edelleen kesken eli 8kk ja olen edelleen kipeä.Aluksi haava vain oli sitkeästi auki, nyt sinne sitten muodostuu arpikudosta joka aukeaa. Kaksi korjausleikkausta on tehty, vaikka en siis pahasti revennyt(2. asteen kuulemma ihan normaalit repeämät): iso epparihaava vain ei ota parantuakseen. Viimeisimmässä korjausleikkauksessa jäi alapäähän hermopinne, jota on sitten helpotettu eri keinoin. Koko kesän ja syksyn istuminen on ollut yhtä tuskaa. Nyt alkaa onnistua jopa ilman kipua. Seksielämä lähes täysin kateissa: mitäpä tälle voi.
Ilmeisesti minulla vain on niin hapero kudos,että se tekee tämän. Mahdollisista uusista synnytyksistä kävinkin jo juttelemassa, en halua uskoa että toista kertaa kävisi näin huonosti ja toista kertaa mun tuskin annetaan noin isoa lasta synnyttää. Ja siltikin siis uskallan haaveilla toisesta - en vielä mutta kunhan tästä toivutaan ja lapsi hieman kasvaa. Niin mahtava palkinto tuo hyvin toipunut poika kuitenkin on.
Itse imukupista ei siis kummempia kauhuja, luotto lääkäriin oli niin kova. Sen sijaan pojan huono kunto järkytti kun meillä nimenomaan sydänäänet olivat tosi hyvät koko ajan.
imukupilla, kun sydänäänet laskivat nopeasti, ei mennyt kuin 10 minuuttia A vauvan syntymästä kun B repäistiin vauhdilla ulos. Sattui kyllä paljon enemmän kuin A:n " normaali" synnyttäminen.
Vauva voi hyvin (pisteet 8), äiti ei niinkään....
Olin vasta ehtinyt ponnistelemaan parikymmentä minuuttia. Lääkäri sanoi heti, ettei juuri tarvinnut vetää eikä lapsen päähän jäänyt juuri jälkeäkään. Kuulemma omat ponnistukseni olivat kuitenkin hyviä. Eli helpolla pääsin. Episiotomiakin on parantunut hyvin ja melko nopeasti, ei tullut repeämiä.
Imukupista ei siis jäänyt minkäänlaista huonoa fiilistä, hyvä vain että varmistettiin vauva ulos tarpeeksi nopeasti kun vauvan hapetusarvo hälytti.
minä ponnistin 2 tuntia ja kätilö sano että vielä vaan, mutta olin aivan poikki ja vauvan sydänäänet alkoi heiketä, joten vaadin lääkärin paikalle. koko homma kesti 20 tuntia. on jäännyt kammo sunnytyksestä..toivottavasti nyt menisi paremmin ( 24+5 )
minä ponnistin 2 tuntia ja kätilö sano että vielä vaan, mutta olin aivan poikki ja vauvan sydänäänet alkoi heiketä, joten vaadin lääkärin paikalle. koko homma kesti 20 tuntia. on jäännyt kammo sunnytyksestä..toivottavasti nyt menisi paremmin ( 24+5 )
En tiedä, johtyiko imukupista vai mistä (ei kai ainakaan vauvan koosta 3500/51 tai päänympäryksestä), että repesin todella pahasti imukuppisynnytyksessä. Menetin verta 1,5 litraa ja olo oli tosi heikko. Ompeleet eivät sulaneet ja vielä 1 kk synnytyksestä kärsin kivuista... ja imetys ei tietenkään ottanut onnistuakseen.. johtuen mielestäni kaikista em. syistä. Jos nyt olisin samassa tilanteessa, vaatisin ehdottomasti sektion!
puol toista tuntia olin ponnistanut kun ruvettiin imukuppia käyttämään. Tyttö oli tulossa vinossa ja imukupilla ei varsinaisesti vedetty vaan tyttöä vain vähän käännettiin. Kaiken kaikkiaan ponnistus vaihe kesti 2h 10min. Ei tullut tyttöön edes mustelmaa ihan pikkainen pahka vain joka lähti parissa viikossa. Ja minäkin olin imukupista vain helpottunut kun leikkaussaliakin jo soiteltiin valmiiksi. Eli onneksi tuli imukupilla. Aika paljon kyllä jouduttiin välilihaa leikkaamaan, paraneminen kesti jotain kolme viikkoa.
Mulla imukuppi repäisi todella pahan, 3-asteen repeämän, synnytyksestä 1,5 v ja vieläkin arpikohta välillä kiristelee. Toisaalta poika tuli terveenä ulos, se kaikkein tärkeintä.