Millaista elämää elää he, joka ovat "hankkineet elämän"???

jutut kiinosta/hetkauta kuin se oma elämä eli ilmeisesti elämä on tällöin itsekeskeistä ja sen oman navan ympärillä pyörimistä koska ei halua tai kykene kiinnostumaan kenenkään muun elämästä tai muista tapahtumista..



Mun mielestä aika surkeeta jollei ole muita kiinnostuksia kuin VAIN se oma elämä.

Ainakin itse huomaan netin ja sosiaalisen median jäävän sitä vähemmäle mitä enemmän löydän harrastamista ja puuhaamista kotiympyröitä. Mitä enemmän tapaan ihmisiä oikeasti enkä läppärin kautta keittiön pöydällä.



En silti ole noita hanki elämä -huutelijoita. Tiedän miltä se tuntuu, kun sitä elämää ei ole ja ainoa reitti ulkomaailmaan on netti.

Ei voi olla totta! Tuohonkin erääseen lätkäkeskusteluun oli joku kirjoittanut "Kun on oma elämä niin ei oikein jaksa innostua.. " Jos käyttää facebookia, saa kuulla tämän fraasin "hanki elämä!" Sama on juttu, jos kertoo jollekin katsovansa Salattuja elämiä! Tai pelaavansa Älypäätä tai käyvänsä vaikka karaokekilpailuissa tai olevansa kiinnostunut politiikasta! Nyt kyllä kiinnostaa kovasti, että MILLAISTA ELÄMÄÄ ELÄVÄT HE, JOILLA ON OMA ELÄMÄ, JOTKA OVAT HANKKINEET SEN ELÄMÄN? Mitä siihen sitten kuuluu?? :O

kun mun mielestä oma elämä on silloin kun ei vahdi, kyttää ja kommentoi koko ajan toisten ihmisten elämää ja valintoja.

Eli tätä av-tyyliä: mitä mä teen kun naapurin serkun kaima pettää miestään/pukee lapset väärin/otti huonon miehen...

kun aika mene muuhun.

Tällä fraasilla ne, joilla muka jotain on elämässä iskevät päähän niitä, joilla luulee ajattelevansa olevan vähemmän kuin heillä. Syyllistävät siis ihmisiä. Osoittavat halvenksuntansa.



Ei elämää voi hankkia. Siitä tulee sellainen kun on tullakseen.



Ehkä ne joilla on se hankittu elämä ovat törmänneet sopivaan partneriin, hankkineet lapset, hankkineet jonkun koulutuksen. Nuorille ihmiselle tuppaa tulemaan kaverisuhteita ja ystäviä. Ei se mitään elämän hankkimista ole. Niiden, joilla näitä asioita ei ole, tulisi heidän mielestään hankkia nämä. Ja ottaa iso asuntolaina ja ostaa asunto vaikka sitten velaksi. Jos on työtön, niin pitäisi saada työtä ja jos se ei onnistu niin on muka vaan oma vika. Kroppaa pitää muokata pakonomaisella liikunnalla ja hankkia "ykkösluokan" vaatteet ja osoittaa näin olevansa muka jotakin. Jne, jne. Tässä on sitä hankittua standardielämää!



Hankitun standardielämänsä voi menettää kovinkin lyhyessä ajassa. Parisuhteen voi menettää ja työn ja terveyden. Standardielämän hankkiminen ei oikeastaan ole mitään kova saavutus. Ja standardielämän elämiseen tulee jokaiselle jonkinlainen loppu jossakin elämänkaaren vaiheessa tavalla tai toisella.

Jos minut mielletään 'elämättömäksi' ihmiseksi siksi, kun roikun netissä ja olen kiinnostunut mm. viihteestä, niin siinä tapauksessa en haluakaan elämää!! Elämän omistaminen nimittäin vaikuttaa varsin tylsältä... :S