Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hemmetti mä en lähde kohta enää ikinä mihinkään!
16.05.2011 |
Tänään olis ollut juu jätkän toimintaterapia. Noh, mitäs aloitin lähtövalmistelut liian myöhään (puoli tuntia ennen lähtöä) Yritin ensin saada 5v:n pukemaan itse, mutta hoppuhan siinä tuli. Sitten pistin sille itse vaatteet päälle. Tosin pisti hanttiin, juoksi karkuun, touhus ihan jotain muuta... Käskin laittaa vielä sukat sillä välin, että puen pikkusiskolle päälle. Nuorempi on tosin alkanut ottaa mallia isommastaan siinä kohtaa, että ravaa karkuun tuhatta ja sataa heti kun jotain tarttis tehdä. Sillä erotuksella tosin, että isompi ei todellakaan HALUA lähteä ikinä yhtään mihinkään, nuorempi haluaa lähteä ihan mihin vaan ja milloin vaan. Mutta luulee raukka vissiin, että hanttiin pistäminen kuuluu jotenkin asiaan. Sain kuitenkin itseni ja nuoremman valmiiksi siihen mennessä kun olis tarvinnut asuta ovesta pihalle. Poika seisoo edelleen tumput suorana lastenhuoneessa. "Mutku mä ensin teen tän tai ton ja voisin leikkiää vähän tuota" Mulla meinaa palaa pinna, mutta sinnittelen vielä. NYT ne sukat jalkaan. Laitan sukat jalkaan. Siis heti kun saan sen jätkän kiinni ja pidettyä jalan paikallaan. Kello käy ja sit se onkin jo niin paljon, että pitäs olla jo vähän niinkuin perillä. Paitsi, että ollaan vielä kotona. Soitin toimintaterapeutille, että meillä jää nyt kyllä ryhmä välistä. Mulle riitti. Sitäpaitsi se olis kestänyt vaan puoli tuntia, me oltaisiin siitäkin myöhästytty ainakin vartti.
Poika itki ja huusi, tivasi miksein mennä. Olin tosin sanonut jo jotain sata kertaa, että me myöhästytään, jos ei pistetä vautia toimintaan. Ja pienempi itki ja huusi, kun ei pääsekään pihalle...
Muistaiskohan ens viikolla? En tosin usko. Ei oo meinaan eka kerta kun joku kiva on jäänyt väliin... Sikäli mikäli jätkän mielestä joku juttu nyt on edes kiva. Olis varmaan ihan tyytyväinen eloonsa, vaikka kököttäisi himassa loppuikänsä... Tuolla se nyt leikkii, jälleen ilman sukkia.
Mä olen NIIN kypsä! Vaikka kuinka mä periaatteen tasolla olen sitä mieltä, että ainakin "pakolliset" menot on pojankin hoidettava, vaikka henki menis. Tänään ei vaan nyt jaksa. Ihan sama.
Kommentit (11)
Ne molemmat alkavat moisen rumban joka kerta, kun olette lähdössä, kun sä kerran annat periksi. Mä olen kantanut kainalossa keskimmäisen lapseni autoon ilman ulkovaatteita, kun käyttäyi samalla lailla. Tein sen myös toisen kerran, mutta sillä kertaa pienemmällä huudolla. Kolmannella ymmärsi jossain vaiheessa alkaa tottelemaan mua.
Se on ihan sama, jos sä kiellät ottamasta enää karkkia ja annat silti ottaa. Eihän ne lapset kohta usko enää mitään. Ei ole rajoja ja sitä myötä rapisee rakkauskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne molemmat alkavat moisen rumban joka kerta, kun olette lähdössä, kun sä kerran annat periksi. Mä olen kantanut kainalossa keskimmäisen lapseni autoon ilman ulkovaatteita, kun käyttäyi samalla lailla. Tein sen myös toisen kerran, mutta sillä kertaa pienemmällä huudolla. Kolmannella ymmärsi jossain vaiheessa alkaa tottelemaan mua.
Se on ihan sama, jos sä kiellät ottamasta enää karkkia ja annat silti ottaa. Eihän ne lapset kohta usko enää mitään. Ei ole rajoja ja sitä myötä rapisee rakkauskin.
viimeisen kolmen vuoden aikana?
Jos noi nyt tänpäiväsestä vielä pahemmin pilalle menee, niin sit pysytään himassa hamaan tappiin asti. prkl
ap
tiedän tuollaisen päivän ihan liian hyvin, tulee kyllä silloin mieleen, että mitä väliä, tehköön ja touhutkoon mitä haluaa, ihan sama... Onneksi tulee aina uusi päivä, ja voi taas jatkaa peruselämää sääntöineen kaikkineen.
Ja muista ennakoida, ja sitä aikaa kunnolla!
mua vituttaa joka kerta ihan yhtä paljon, kun toiset kertovat tekevänsä lasten kanssa metsäretkiä, eväsretkiä, käyvät puistoissa, tuttavien ja ystävien luona, perhekahviloissa ja herraties missä.. Joo, mustakin olis kauheen kiva, mutta kun JOKA JUMALAN KERTA saa tapella ensin verissäpäin, että pääsee edes tästä kämpästä pihalle, niin jo vain on leppoisan metsäretken tunnelma aikalailla tipotiessään... Yhtä hemmetin kivirekeä kun vetää perässään. Ja sit toinenkin kärsii. Nytkin tyttö (2v) kiskoo tuolla apinanraivolla kenkiä jalkaansa, takki taitaa olla jo päällä.
Tekis mieli jättää jätkä keskenään tänne touhuamaan ihan mitä lystää, mutta enhän mä sitä tietenkään tee. (Viikonloppuisin en kyllä raahaa sitä väkisin pihalle, jääköön isänsä kanssa sisälle, jos ei kiinnosta lähteä mukaan) Viikolla raahaan sen yleensä kerran päivässä ulos täältä keinolla millä hyvänsä, mutta harvemmin siitä hyvä mieli jää...
Mä jotenkin ymmärrän vielä satunnaiset hanttiinpanemiset, mutta että aina?
Aloitti vuoden vaihteessa kerhossa. Tosin sain paikan vaan kerran viikkoon.
Tänään kotoa päästiin sentään suht säällisesti lähtemään, kun sovittiin jo aamusta aikataulut, joilla mennään. Ja eilisestäkin muisti vielä jotain sentään. Änkyröi vastaan vain maltillisesti siis. ;)
Mutta näytti sit todellisen karvansa eka kertaa kerhossa, kun olivat lähdössä pihalle... Mä kun menin hakemaan poikaa, se oli edelleen toisen ohjaajan kanssa sisällä ja kökötti tiukasti penkin alla, eikä puhettakaan, että pukis pälleen yhtään mitään. Housut oli huonot ja väärät ja lisäksi olis pitänyt ottaa vielä sisähousutkin pois. Siis karmeeta. Tuplapukemista melkein. (Kotonakin pakenee yleensä mahdollisimman pieniin koloihin, joista sen saa pois lähinnä siirtelemällä huonekaluja...)
Kerhotäti (tehnyt hommaa ainakin 10 vuotta) oli lähinnä kauhuissaan, kun se nyt tolleen rupes melkein raivoamaan. Ja suunnilleen pyyteli anteeksi, kun he nyt ei saaneet sitä ees pihalle saakka ja ihmetteli, että oliko ne housut nyt sit jotenkin epämukavat vai mikä sille tuli... Totesin kuivasti, että lienee siis kotiutunut kerhoon, kun tommonen se on melkein aina - ihan sama mitä sille koitat päälle pukea... *huokaus*
Änkyröinti loppui onneksi tällä kertaa siihen, että menin sisään ja poika ponnahti saman tien penkin alta. Antoi laittaa takin päälle ja kengät jalkaan ja loput vaatteet nappasin kainaloon. Autoon meni niinkuin ei olis mitään tapahtunut ja selitti vaan tohkeissaan kortista, joka oli repussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasta pelottaa uudet asiat ja on vaikea sopeutua yllätyksiin. Ehkä ulos lähteminen olisi helpompa, jos joka aamu kävisitte päivän ohjelman läpi ja keskustelisitte että ulos ja terapiaan on mentävä. Näin lapsella olisi aikaa sopeutua ajatukseen, etää tänään vaikka lounaan jälkeen ollaan lähdössä ja silloin pitää pukeutua. Kannattaa yös muistuttaa jo aamusta että muistatko miten viimeksi kävi tai kannustaa kun edellisellä kerralla oli niin kivaa.
Etkö ole saaanut neuvoja miten kyseisen lapsen knassa on parasta toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vaan lohduttaa, että kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Ainakin sitten, kun lapsi on sen verran iso, ettei sitä tarvitse raahata mukana ihan joka paikkaan. Mekin käydään nyt metsäretkillä ja vaikka missä pienempien kanssa, kun tämä vanhin tapaus on jo koululainen ja pärjää pari tuntia omillaan.
Aika auttaa! Koita jaksaa!
lasta pelottaa uudet asiat ja on vaikea sopeutua yllätyksiin. Ehkä ulos lähteminen olisi helpompa, jos joka aamu kävisitte päivän ohjelman läpi ja keskustelisitte että ulos ja terapiaan on mentävä. Näin lapsella olisi aikaa sopeutua ajatukseen, etää tänään vaikka lounaan jälkeen ollaan lähdössä ja silloin pitää pukeutua. Kannattaa yös muistuttaa jo aamusta että muistatko miten viimeksi kävi tai kannustaa kun edellisellä kerralla oli niin kivaa.
Yleensä muistutan jo edellisenä iltana, jos seuraavana päivänä on joku meno. Välillä on ollut myös kuvakortit käytössä.
Toimintaterapiassa poika käy, koska kehonhallinta ei ole koko ajan pysynyt ihan ikätason kehityksen mukana ja tasapainoelimessä on hieman jotain häikkää. Tällä hetkellä tosin on kirinyt ikätasoonsa taas kiinni karkeamotorisissa taidoissa, mutta toimintaterapiaa jatketaan nyt silti toistaiseksi. On käynyt säännöllisesti jo vuoden verran siellä.
Todellakin odotan innolla aikaa, kun voin jättää ainakin välillä jätkän iteksiinkin...
Toimintaterapeutilta ei mitään ohjeita olla saatu muuhun kuin motoriikkaharjoituksiin.
Ei kai se auta ku sitkutella vaan, vaikka päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen sen saman tahkoaminen tuntuukin lähinnä siltä ku takois päätään tiiliseinään...
Kunhan jupatan täällä, kun en muutakaan voi.
Ja ruveta hommaamaan sille sitä päiväkotipaikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ruveta hommaamaan sille sitä päiväkotipaikkaa...
neuvolan JA lastenlääkärin ainoa neuvo meille on ollut, että pistä poika päiväkotiin vaikka kolmeksi päiväksi viikosta... Tiedä sitten mitä se auttas, mutta alan olla kohta niin kypsä, että voisin viedäkin. Touhuisin vaikka sen aikaa pienemmän kanssa jotain ihan muuta...
Alue: Aihe vapaa
ensi kerralla aloita valmistelut sitten jo 1,5 tuntia ennen lähtöä ja hengittele rauhallisesti ja laske sataan koko lähtörulijanssin ajan.. :)