Saako imetetyt vauvat enemmän läheisyyttä?

mahtaa reppanaa surettaa kuin sisarrus sai lämmintä tissiä, kun joutuu itse istumaan terapeutin sohvalla.

ehkä se tissivauva sai sitä oikeaa läheisyyttä riittävästi ja näin ollen viihtyi itsekseenkin. Pullovauva vaan janosi tissiä, reppana.

Esikoinen oli oikea sylikissa ekat 6kk. Ei viihtynyt missään muualla kuin sylissä. Toinen taas on imetyksellä ja viihtyy paljon itekseen sitterissä tai matolla kellien. Juuri yksi päivä ajattelin, että esikoista tuli todella paljon enemmän syliteltyä.

Esikoinen on varsin vaativa ja temperamenttinen ollut alusta asti. Eiköhän se sylin tarve selittyne tuolla. Ja sai ekan kk:n myös rintaa pullon ohella. Että eipä se näyttänyt tuokaan sylin tarvetta vähentävän....

tärkeää. Vauva työnnetään äidin paidan sisään, ihan varmasti myös tuntee äidin lämmön paremmin kuin vaatteiden päältä, vaikka olisi miten kapaloitu. Jos aikuinen kaipaa ihokosketusta, niin miksi ei vauvakin? Mutta ei se tarkoita, että tissi olisi ainoa vaihtoehto, voi myös pussailla, silitellä jne.

Uskon, että pulloruokitutkin voivat olla yhtä lähellä, mutta se vaatii hoitajalta enemmän ajatusta tähän asiaan. Vauvahan pitäisi ruokkia aina sylissä eikä esim. sitterissä tai kopassa, jotta vauva saisi läheisyyttä ruuan aikana. Lapsihan ei ymmärrä tunteiden lähdettä, vaan tuntee vain yleisen hyvän olon, sekä ruuan että läheisyyden kautta.

Tässä tutkimuksessa ei mainittu, miten tutkittavat oli valittu. Pulloruokittuihin kuuluu varmasti enemmän myös riskiryhmiin kuuluvia perheitä, kuten korvaushoidossa olevat äidit, vahvoja lääkkeitä (kuten mielenterveyteen liittyviä lääkkeitä) tarvitsevat jne, mikä saattaa vaikuttaa heti tilastoihin eikä siten käytöshäiriöt liity välttämättä ruokintatapaan vaan yleensäkin perheiden eri tilanteisiin.

naisten täytyy päteä jopa sillä, että imettävät?! Ja yrittää koko ajan nokittaa niitä, jotka eivät imetä. Pöyristyttävää.

"Mammakerhoissa ja muissa tapaamisissa huutavat rintaruokitut vauvat pääsee rinnalle kun taas korvikevauvoille pistetään tutti suuhun. Sama meno varmaan jatkuu kotosalla."



Mitä pahaa tutissa korvikevauvalle muka on? Ei aina voi juottaa pullosta kun huutaa, useinkaan ei ole nälkäinen vaan saattaa huutaa masuvaivaansa. Silloin annan tutin ja on tyytyväinen. Teen niin sekä kerhoissa että kotona, hui! Imetetyillä tutin imeminen saattaa vähentää rinnasta imemistä ja maidontuotantoa, mutta korviketta saavilla ei ole tuota ongelmaa ja korvikevauvallakin on pikkuisena kova imemisen tarve, johon tutti on oikein hyvä, kun ei voi antaa rintaa.

ainakin vaikka pulloruokinnassa onkin niin annan paljon syliä ja läheisyyttä. Monta kertaa päivässä otan lapsen halittavaksi ja pusuteltavaksi. Pidän lähellä ja silittelen selästä ja päästä. Mä koen kyllä että lapseni saa läheisyyttä.

Sitä ettei lapsesi saa niin paljon paljasta ihokontaktia kuin imetetty lapsi. Mielestäni juuri tämä on hyvin oleellinen ero. Syli on hieno juttu, mutta ihokontakti vielä hieman parempi. Keskosillehan annettava kenguruhoitokin perustuu juuri ihokontaktiin.

Ei mulla ole mitään pulloruokintaa vastaan, mutta on ihan hyvä tiedostaa, että pulloruokinta ei täysin vastaa imetystä eikä ole aivan yhtä hyvä ruokintamuoto.

Tottakai imetys on se paras vaihtoehto, kaikki siihen eivät vain kykene erilaisista syistä. Silti olen sitä mieltä että lapseni saa ihokontaktia, ei tietenkään niin paljon mutta saa kumminkin. Parempi se syli ja hellyys kuin se että tyyliin vain ruokitaan vauva tissillä ja muuten annetaan olla (onneksi näitä on kuitenkin harvassa). Ja siinä imetyksessä jos imettää paita päällä esim. niin ei siinä paljon ihokontaktia tule muuta kuin suun alueelta. Läheisyyttä ja rakkautta voi kuitenkin antaa monella muullakin tavalla kuin imetyksellä.

että tällä tutkimuksella tuskin on tarkoitus syytellä niitä äitejä, jotka ei pysty imettämään. Kysymys on tilastoista eikä siitä, että jokainen pulloruokittu olisi jotenkin huonommassa asemassa. eikös tämä kerro sitä, että Britaniassa ei välttämättä äidit saa tarpeeksi tietoa eikä ohjausta siihen, miten vauvalle voi antaa läheisyyttä. Esim. vauvahieronta on yksi hyvä vaihtoehto, mihin Suomessa annetaan usein jo neuvolassa esite. Eli tuskin suomalaisilla vauvoilla mitään eroja löytyy.

tärkeää. Vauva työnnetään äidin paidan sisään, ihan varmasti myös tuntee äidin lämmön paremmin kuin vaatteiden päältä, vaikka olisi miten kapaloitu. Jos aikuinen kaipaa ihokosketusta, niin miksi ei vauvakin? Mutta ei se tarkoita, että tissi olisi ainoa vaihtoehto, voi myös pussailla, silitellä jne.

Uskon, että pulloruokitutkin voivat olla yhtä lähellä, mutta se vaatii hoitajalta enemmän ajatusta tähän asiaan. Vauvahan pitäisi ruokkia aina sylissä eikä esim. sitterissä tai kopassa, jotta vauva saisi läheisyyttä ruuan aikana. Lapsihan ei ymmärrä tunteiden lähdettä, vaan tuntee vain yleisen hyvän olon, sekä ruuan että läheisyyden kautta.

Tässä tutkimuksessa ei mainittu, miten tutkittavat oli valittu. Pulloruokittuihin kuuluu varmasti enemmän myös riskiryhmiin kuuluvia perheitä, kuten korvaushoidossa olevat äidit, vahvoja lääkkeitä (kuten mielenterveyteen liittyviä lääkkeitä) tarvitsevat jne, mikä saattaa vaikuttaa heti tilastoihin eikä siten käytöshäiriöt liity välttämättä ruokintatapaan vaan yleensäkin perheiden eri tilanteisiin.

joku vauvaa sitterissä tms.? Meillä molemmat lapset ovat pulloruokittuja mutta aina olleet sylissä, jopa siinä vaiheessa kun pystyivät itse pitämään pullosta kiinni.

kun alkaa imetyksen ihokontaktilla kehuskelemaan.. Voi että on surullista.. :( Ilmeisesti sinä et aikoinaan saanut tarpeeksi läheisyyttä?

Mä luulen, että kyllä tässä voi olla perää. Varmaan valtaosa siitä ihokontaktista tulee yöllä, jolloin vauva on luonnollisestikin puolialastoman äidin rinnalla sängyssä.



Toinen juttu on se, että monesti imetvys on vaan aikaavievämpää kuin pullon käyttö. Siksi sitä syliaikaakin tulee luonnostaan enemmän.



Kolmas asia on se, että monestihan korviketta syövät vauvat aloittavat kiinteät ruoat aiemmin kuin imetetyt.



Sitä en osaa sanoa, että vaikuttaako tuo kuinka paljon pitemmällä tähtäimellä, mutta ajankäyttö on helppo uskoa.

Ollaan kaikki ihan kunnon kansalaisia, itsenäisiä, terveitä ja elämässä pärjääviä.



Nyt taitaa imettävän mamman sydän korveta, "ei voi olla totta". Kyllä, kyllä me pulloruokitut ollaan ihan samanlaisia kuin imetetyt, kukaan vastaantulevakaan ei päällepäin arvaa että olen pullosta ruokani saanut.



Elämä hoi, etsi nämä imetysvaihkoojat käsiisi ja tee tehtäväsi!

tärkeää. Vauva työnnetään äidin paidan sisään, ihan varmasti myös tuntee äidin lämmön paremmin kuin vaatteiden päältä, vaikka olisi miten kapaloitu. Jos aikuinen kaipaa ihokosketusta, niin miksi ei vauvakin? Mutta ei se tarkoita, että tissi olisi ainoa vaihtoehto, voi myös pussailla, silitellä jne.

Uskon, että pulloruokitutkin voivat olla yhtä lähellä, mutta se vaatii hoitajalta enemmän ajatusta tähän asiaan. Vauvahan pitäisi ruokkia aina sylissä eikä esim. sitterissä tai kopassa, jotta vauva saisi läheisyyttä ruuan aikana. Lapsihan ei ymmärrä tunteiden lähdettä, vaan tuntee vain yleisen hyvän olon, sekä ruuan että läheisyyden kautta.

Tässä tutkimuksessa ei mainittu, miten tutkittavat oli valittu. Pulloruokittuihin kuuluu varmasti enemmän myös riskiryhmiin kuuluvia perheitä, kuten korvaushoidossa olevat äidit, vahvoja lääkkeitä (kuten mielenterveyteen liittyviä lääkkeitä) tarvitsevat jne, mikä saattaa vaikuttaa heti tilastoihin eikä siten käytöshäiriöt liity välttämättä ruokintatapaan vaan yleensäkin perheiden eri tilanteisiin.

joku vauvaa sitterissä tms.? Meillä molemmat lapset ovat pulloruokittuja mutta aina olleet sylissä, jopa siinä vaiheessa kun pystyivät itse pitämään pullosta kiinni.

Tiedän tapauksen, joka ei oman tupakanhimonsa takia imettänyt, ja syötöt tapahtuivat niin, että lapset olivat sitterissä! No, tällä emännällä on kolmen eri miehen kanssa viisi lasta, vanhin on huostaanotettu.

jolla on jonkinlaista aistiyliherkkyyttä ja sylissä ei useinkaan suostu syömään ollenkaan, kiljuu vain. Sitterissä sitten holaisee koko pullollisen kerralla.

no toivottavasti sen pullovauvan luonnetta ei tarvitse hoitaa aikuisena terapiassa. mahtaa reppanaa surettaa kuin sisarrus sai lämmintä tissiä, kun joutuu itse istumaan terapeutin sohvalla.

ehkä se tissivauva sai sitä oikeaa läheisyyttä riittävästi ja näin ollen viihtyi itsekseenkin. Pullovauva vaan janosi tissiä, reppana.

Esikoinen oli oikea sylikissa ekat 6kk. Ei viihtynyt missään muualla kuin sylissä. Toinen taas on imetyksellä ja viihtyy paljon itekseen sitterissä tai matolla kellien. Juuri yksi päivä ajattelin, että esikoista tuli todella paljon enemmän syliteltyä.

Esikoinen on varsin vaativa ja temperamenttinen ollut alusta asti. Eiköhän se sylin tarve selittyne tuolla. Ja sai ekan kk:n myös rintaa pullon ohella. Että eipä se näyttänyt tuokaan sylin tarvetta vähentävän....

Kovasti toivon että ainakin sinä olet sinne terapiaan hakeutunut. Sen tarvetta ainakin tuntuisi olevan :D

nauraa vaan lapselle, joka joutuu käymään terapiassa.

no toivottavasti sen pullovauvan luonnetta ei tarvitse hoitaa aikuisena terapiassa. mahtaa reppanaa surettaa kuin sisarrus sai lämmintä tissiä, kun joutuu itse istumaan terapeutin sohvalla.

ehkä se tissivauva sai sitä oikeaa läheisyyttä riittävästi ja näin ollen viihtyi itsekseenkin. Pullovauva vaan janosi tissiä, reppana.

Esikoinen oli oikea sylikissa ekat 6kk. Ei viihtynyt missään muualla kuin sylissä. Toinen taas on imetyksellä ja viihtyy paljon itekseen sitterissä tai matolla kellien. Juuri yksi päivä ajattelin, että esikoista tuli todella paljon enemmän syliteltyä.

Esikoinen on varsin vaativa ja temperamenttinen ollut alusta asti. Eiköhän se sylin tarve selittyne tuolla. Ja sai ekan kk:n myös rintaa pullon ohella. Että eipä se näyttänyt tuokaan sylin tarvetta vähentävän....

Kovasti toivon että ainakin sinä olet sinne terapiaan hakeutunut. Sen tarvetta ainakin tuntuisi olevan :D

Voisinpa väittää että aivan samallalailla ovat molemmat saaneet läheisyyttä. Ruokintatapa vain on ollut eri.

kovasti olivatkin sylinkipeitä ja aina saivat syliä. Koskaan ei mitään käytösongelmaa ja edelleen ovat empaattisia ja luonteeltaan lämpöisiä lapsia. Kolmannen lapsen kohdalla imetys onnistui ja lopputulos tismalleen sama. Nyt 2veenä lapsi koko ajan halailee, hellii, osoittaa tunteitaan ihan kuten isommat sisaruksetkin. Kyllä se vanhemman käytös on suurempi kokonaisuus kuin vain se nänni suussa vaikka varmaan imetysfanaatikot yrittävät muuta väittääkin :D

Voisinpa väittää että aivan samallalailla ovat molemmat saaneet läheisyyttä. Ruokintatapa vain on ollut eri.

että rintaruokittu saa sitä läheisyytä väkisinkin, pullon kanssa voi jäädä vähemmälle, jos siihen ei kiinnitetä huomiota (tai hoitaja on muuten kykenemätön tai haluton ottamaan kontaktia)

Normaalin vanhemman kanssa en usko tuossa olevan eroa, ihokontaktiakin voi antaa muutenkin kuin rinnalla.

syli, katseet, kosketus, tapa lohduttaa jne merkkaavat ja nehän eivät millään tavalla liity siihen miten vauva saa ravintonsa. Olen nähnyt usein imettäviä äitejä jotka viis veisaavat esim vauvalleen rauhoittavasta juttelusta, lämpimästä äänensävystä, halista sylittelystä jne...

ja avasin paidan ja sinne sisään. Tuskinpa vaan jäivät kaipaamaan just mjun nänniäni. Oikeastihan on kyse niin paljon laajemmasta asiasta kuten edellinenkin sanoi. Kaikki lähtee siitä miten sitä vauvaa kohtelee yleisesti. Tapa koskettaa, äänensävy ja miten reagoidaan vauvan itkuun. Katsekontakti on tärkeää! Äidin/isän hymy jne.

Voisinpa väittää että aivan samallalailla ovat molemmat saaneet läheisyyttä. Ruokintatapa vain on ollut eri.

että rintaruokittu saa sitä läheisyytä väkisinkin, pullon kanssa voi jäädä vähemmälle, jos siihen ei kiinnitetä huomiota (tai hoitaja on muuten kykenemätön tai haluton ottamaan kontaktia)

Normaalin vanhemman kanssa en usko tuossa olevan eroa, ihokontaktiakin voi antaa muutenkin kuin rinnalla.

Jollakin muulla voi olla eritavalla.

Maitonsa lapset ovat aina saaneet sylissä, rintaruokittu vähän väkisinkin :D

Sitteri on meillä ollut vain sitä varten että ovat saaneet kiinteitä siinä istuen silloin kun eivät ole vielä osanneet istua kunnolla syöttötuolissa :)