Mikä hoidoksi jos masentunut ei ole motivoitunut paranemaan?

Enkä aio parantua, en ole velvollinen sitä tekemään enkä ole velvollinen terapiassa tai päivätoiminnassa käymään. ap

Minäkin olen sairastanut masennusta oikeastaan koko aikuisen ikäni. Parempina aikoina olen ajatellut, että jollakin kummallisella tavalla olen riippuvainen omasta masennuksestani.

Ei minullakaan ole ollut velvollisuutta parantua, enkä ole parantunut lopullisesti enkä kaiketi koskaan tule pääsemään tästä tyyten. En lääkkeillä enkä ilman. Mutta on aikoja, joina en ole alakuloinen, katkera, vihainen, väsynyt, pahoinvoiva ja saamaton. Yleensä nautin niistä ajoista, kun osaan verrata menneeseen ja tiedän, että alamäkikin taas tulee. Mutta totisesti, velvollisuus ei paranna ketään. Velvollisuus on vain jalo ilmaus ulkopuolisten asettamalle pakolle.

Kukaan toinen ei voi masentunutta parantaa. Perseellepotkiminen ei auta: sen hoitomuodon paras tulos ilmenee, kun potkittu pieksee potkijansa. Lääkkeetkään eivät paranna. Auttavat kyllä, jos sattuu sopiva lääke löytymään. Tilanne on sama kuin alkoholismissa: vasta kun itse tympääntyy olotilaansa, alkaa etsiä apua ja myös ottaa sitä vastaan. Siksi on tärkeää, että ketään ei velvoiteta tai painosteta kohtuuttomasti, mutta huolehditaan siitä, että apua on tarjolla sitä haluaville.

Itse näkisin myös, että olisi hyväksi jos toipuville olisi tarjolla jaksamista ja taipumuksia vastaavaa todellista aktiviteettia. Päivätoiminta on teennäistä puuhastelua, vaikka mahdollisesti joitakin virkistääkin. Sen sijaan todellinen kannustavuus syntyy siitä, että saa tekemisillään hyvää aikaan: ansaitsee palkkaa jolla hoitaa omat asiansa, osallistuu perheen elatukseen jne, rahoittaa harrastuksensa jne. Masennuksesta toipuva ei ehkä jaksa vielä täyttä 8 tunnin päivää varsinkaan mitä tahansa paskahommaa. Siksi olisi tärkeää, että kun alkaa toipua, olisi mahdollisuus tehdä asioita, joihin soveltuu ja joissa menestyy. Paskaduunin tekeminen kurkkupurkittamolla tuskin auttaa ihmistä, jolla pitkäjänteisyys ei vielä riitä. Ja noita paskahommiahan masentuneille olisi tarjolla - mieluiten ilman palkkaa.

Lähtökohta on kuitenkin oma tahto, ei velvollisuus.

Sorry vaan, siksi että moni haluaa pitää diagnoosinsa hoitohenkilökunnasta puhumattakaan.



Sinulta pyydettiin perutseluita, mutta sanot, että sorry vaan.



Nyt sinulta pyydetään provosoinnin lopettamista. Ehkä olisi myös hyvä opetella ajattelemaan edes hiukan laajemmin. Sinulla on varmaankin resursseja siihen.

En näe mitään syytä parantua masennuksestani. Ei elämäni sen paremmaksi muutu. Jos en ole sairaseläkkeellä, asun samassa vuokraluukussa, yhtä velkaisena ja elän työttömyyskorvauksella.

Ei kannata parantua, jos jään pysyvästi eläkkeelle, katoaa veloistani 7500€ opintolainoja ainakin.