Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kohtalon ivaa, ainoa asia missä olen luonnostani hyvä, ei kiinnosta
15.05.2011 |
Olen oikeasti todella hyvä lapsentekijä. Tulen helposti raskaaksi, raskaudet sujuvat ongelmitta, synnytän ajallaan ja helposti, maito nousee heti, imetys on helppoa, maitoa riittää vaikka muille jakaa. Olisin varmaan hyvä nainen joskus entisenä aikana. Kohtalon ivaa, että tämä ainoa asia, jossa todella voin sanoa olevani hyvä, ei kauheasti minua kiinnosta. Tykkään työstäni ja äitiyslomat ovat hermoja rassaavia, masentavia aikoja.
Kommentit (7)
lapsettomuutta, käynnistettyjä synnytyksiä, hätäsektioita, raskaumyrkytyksiä, puoli vuotta oksentamista raskaana, imetys ei onnistu, maitoa ei tule jne. Mulla kaikki toimii kuin unelma.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsettomuutta, käynnistettyjä synnytyksiä, hätäsektioita, raskaumyrkytyksiä, puoli vuotta oksentamista raskaana, imetys ei onnistu, maitoa ei tule jne. Mulla kaikki toimii kuin unelma.
ap
Teimme lapsia 90-luvun puolivälissä ja kaikilla hommat sujui ongelmitta. Taisi yksi olla, kuka ei imettänyt kovin pitkään, mutta aika moni meistä myi maitoa kun sitä tuli niin paljon. Normisynnytyksiä ja helposti tulimme raskaaksi.
Raskausaika menee siinä sivussa. Tunnen itseni tehokkaaksi ja "hyvännäköiseksi". Olen positiivinen koko raskausajan. Synnytykset voisi lukea oppikirjoista ja maitoa tulee.
Silti pian synnytyksen jälkeen "romahdan". Olen sysiruma, rupsahtanut, väsynyt ja äreä pirttihirmu. Pinna on kireällä ja töihin haluan takaisin. Vauvat ei todellakaan ole minun juttuni. Vasta siinä kun lapsi on n. 3v (tai jo 2v) "rakastun" lapseen kunnolla ja alan nauttia lapsen kanssa puuhastelusta.
Miten tuon ajan saisi pois? Kaksi lasta on ja kolmannen haluaisin, mutta kaikki tuo synnytyksen jälkeinen pelottaa ja pelottaa ilmeisesti miestäkin, koska hänkään ei halua enää kolmatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ei minunkaan tuttavapiirissä ole montaa sellaista, joilla olisi näin helppoa raskaus-synnytyskokemuksia kuin minulla. Onhan tuossa niin monta muuttujaa, että jokin aina on lähes jokaisella brakannut. Samoin on myös sekä äitini että anoppini kohdalla.
On lapsettomuutta, raskausajan diabetestä (pistoksilla hoiettavaa), raskausmyrkytystä, supisteluja rvlta 20 asti, järkyttäviä viikon käynnistettyjä synnytyksiä, hätäsektioita, imettämättömyyttä jne.
Raskausaika menee siinä sivussa. Tunnen itseni tehokkaaksi ja "hyvännäköiseksi". Olen positiivinen koko raskausajan. Synnytykset voisi lukea oppikirjoista ja maitoa tulee.
Silti pian synnytyksen jälkeen "romahdan". Olen sysiruma, rupsahtanut, väsynyt ja äreä pirttihirmu. Pinna on kireällä ja töihin haluan takaisin. Vauvat ei todellakaan ole minun juttuni. Vasta siinä kun lapsi on n. 3v (tai jo 2v) "rakastun" lapseen kunnolla ja alan nauttia lapsen kanssa puuhastelusta.
Miten tuon ajan saisi pois? Kaksi lasta on ja kolmannen haluaisin, mutta kaikki tuo synnytyksen jälkeinen pelottaa ja pelottaa ilmeisesti miestäkin, koska hänkään ei halua enää kolmatta.
Alue: Aihe vapaa
Muuten me oltais kuoltu jo aikapäiviä sukupuuttoon.