Suhde ei toimi, mutta olisi itsekästä lähteä..

Nyt, 15 -vuoden jälkeen huomaan menneeni naimisiin ja perustaneeni perheen väärän miehen kanssa. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa ja saaneet lisäaikaa avioliitolle, tiedostaneet ongelmat ja yritetty yritetty. Mutta, kun ei vain kerrassaan olla millään tavalla samalla aaltopituudella. Arki sujuu, kun ollaan äiti ja isä. En koe, että mieheni olisi muuta kuin lasteni isä ja syy miksen lähde on lapset. Tiedän, että lastemme elämä järkkyisi liikaa, jos toinen vanhemmista olisi koko ajan pois. Järkkyy jo toisen ollessa lyhyellä työmatkalla.



Mutta olen 50, kun voin lähteä ja alkaa elämään. Möykky rinnassa, kun on niin paha olla. Eikä miehellänikään ole asiat tämän paremmin. Mutta onko elämä tälläistä? Voinko olettaa, että jossain on mies, jonka kanssa elämä olisi mukavaa ja voisi olla muutakin yhteistä kuin lapset ja asuntolaina? Vai muuttuuko jokainen suhde arkiseksi puurtamiseksi ja onko vielä vaikeampaa sinun ja minun lasten kanssa sekä entisten puolisoiden?