Lue keskustelun säännöt.
Sukulainen suuttui, kun en halunnut viedä lapsia katsomaan vainajaa
14.05.2011 |
Kirkossa oli arkku auki, vainajan lähiomaiset (ml. mieheni) kävivät edessä arkun äärellä, mutta minä en halunnut itse enkä halunnut, että meidän lapsetkaan näkee. Vainaja ei ollut meidän lapsille kovin tuttu, minusta kohtuutonta olettaa, että veisin alle kouluikäiset sitä katsomaan. Itsestänikin tilanne oli jotenkin karmiva, jos lapsia ei olisi ollut mukana, olisi varmaan ollut pakko mennä ja olisin varmaan nähnyt painajaisia viikkotolkulla.
No, sukulainen sitten suutahti tästä. Mitä mieltä: olisiko pitänyt käydä arkulla vainaan?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nähnyt pappani arkussa 5v ja siitä on jäänyt kauheat traumat, kuten myös 3 vuotta vanhemmalle siskolleni! Ja kaiken lisäksi en muista pappaani ollenkaan elossa. =o(
arkusta mummoa mutta hautajaisfirman tyyppi ei suositellut, kuljetuksessa verta valuu jne.
Voisi tehdä teillekin ihan hyvää nähdä ihan oikea kuollut ihminen, niin ette uskoisi kaikenmaailman kauhutarinoita...
Suuttuminen oli varmaan vain suojamekanismi. Ihminen haluaa mieluummin olla kiukkuinen syyttömille kui kohdata todelliset tunteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni helpotti nähdä isäni vaimo vainajana. Tarkoitan, että jotenkin sen kuoleman uskoi vasta sitten, kun vainajan näki.
Lapsena olisin halunnut mennä katsomaan isopappaani, mutta äiti ei antanut. Olen siitä kiitollinen. Enkä antaisi lapsieni mennä katsomaan vainajaa ennen kuin he voivat sen täysin tajuta. Itse näin ekan vainajan ollessani n.13-vuotias ja se oli ehkä hieman liian aikasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein teit teidän tilanteessa.
meillä kun kuoli minun pappani niin lapset myös katsoivat vainajaa ulosveisuussa. eivät ole kommentoineet sen kummemmin ja en näe mitään traumaa käytöksessä.. vai olenkohan ihan pihalla..? mutta etukäteen puhuimme paljon ja sanoin et ei ole pakko käydä vieressä katsomassa voi vaikka istua vain siellä sivummalla. lapset siis ekaluokkalainen ja just viis. nuorempi ei tullut siihen mukaan mut saattoi johtua et oli vähän jännittävä tilanne enkä kokenut tarpeelliseksi "väkisin"viedä. lapset sanoi että näytti nukkuvan. niinkuin näyttikin. Itse ainakin halusin nähdä vainajan ja tukan silittäminen ja konkreettisesti hyvästin sanominen jotenkin helpotti.meni varmaan asian vierestä. mut en varmaan kokisi tarpeelliseksi lasten nähdä ehkäpä vierastakin vainajaa. eri asia jos kuollut mukana paljonkin lasten elämässä.
siis 3-vee nuorempi tyttö ei tullut viereen katsomaa enkä pakottanutkaan. hän oli mukana kun mentiin pappaa katsomaan kun oli kuollut yöllä sairaalassa. patologin mielipide että ehdottomasti mukaan ja niin otinkin eikä tainnut typy asiaa paljoo tajuta. tärkeä oi kuiteskin papalle tyttö ja toisinpäin niin halusin mukaan hyvästelemää. isommat lapset ei sillon ollu mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi traumatisoituu vainajan näkemisestä on vanhempien tehtävä purkaa se trauma.
Jos vainaja ei ole edes mikään kovin tuttu ihminen, niin miksi sitä pitäisi mennä katsomaan? Hyvä, jos lapset muistaa koko ihmistä elävänä, niin sitten pitäisi mennä katsomaan kuolleena...?
lapsi ymmärtää jo jossain iässä hyvin kuoleman, mutta ei häntä tarvitse järkyttää vainajaa näyttämällä.
Jos kuolleesta ihmisesta valuu verta, on hänelle tehty ruumiinavaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui siis sairaalassa (ruumishuoneella?), silloin kun hautausyritys on laittanut vainajan arkkuun ja lähtee kuljettamaan arkkua hautausta odottamaan. Tila oli kolkko betonibunkkeri, jossa oli lattikaivo. Vainaja hyvästeltiin ja veisattiin joku virsi.
Etukäteen en pelännyt. Itse tilanteessa ei tuntunut pahalta. Ainoastaan vähän vierastin sitä, kun aikuiset vielä silittivät vainajaa ja suutelivat tätä poskelle.
Mutta kotimatkalla tuntui jo todella pahalta. Illalla pelotti, enkä saanut unta. Olin todella itkuinen.
Vieläkään en osaa selittää miksi. Tämän kokemuksen takia en ole omia lapsiani koskaan vastaavaan tilaisuuteen vienyt. Enkä tule viemäänkään, ennen kuin itse välttämättä haluavat mukaan. Oli ikä mikä tahansa.
lapsi ymmärtää jo jossain iässä hyvin kuoleman, mutta ei häntä tarvitse järkyttää vainajaa näyttämällä. Jos kuolleesta ihmisesta valuu verta, on hänelle tehty ruumiinavaus.
Edes ruumiinavauksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en ottanut esikoista sairaalaan katsomaan kuolevaa appiukkoa. Nuoremman otin mukaan, kun ei ole niin herkkä eikä ymmärtänytkään niin paljon. Tosin ihmeissään hänkin oli, kun mummo vaan itki. Nyt en veisi edes häntä, jos saisin valita uudestaan.
Esikoiselle papan kuolema oli muutenkin tosi paha paikka, edelleen ei halua kuulla mitään kuolemasta, vaikka aikaa tuosta on jo n. 8 vuotta ja tytöllä ikää jo 12v. Tein tosiaankin oikein, etten vienyt tyttöä sinne silloin, kun aamupäivällä käytiin ja pappa kuoli illalla. Pappa oli ollut tajuton jo viikkoja silloin.
Anoppi siitä toipui kyllä, mutta edelleen mainitsee välillä, että hän olisi halunnut, että esikoinenkin olisi nähnyt papan vielä. Ei tajua vieläkään asiaa ja sitä, minkälainen paikka tuollainen voi lapselle olla.
Myös luterilaiset voivat käydä hyvästelemässä vainajan avoimen arkun äärellä.
katsomaan kuolevaa äitiäni sairaalaan. Hänelle oli tärkeää nähdä lapset ja minulle oli tärkeää että lapseni näkivät vielä mummoaan. Mutta kai meitä on moneen junaan.
miehen jälkeen. Niin että lapset olisi ensin minun kanssa kun mies käy arkulla, ja sitten miehen kanssa kun minä käyn arkulla vainaan.
Ei alle kouluikäisiä tarvitse minun mielestä viedä vainajaa katsomaan.
Itse olen ollut kerran tilaisuudessa jossa oli avoin arkku, ja arkussa rakkain mummoni. Olin silloin 17-vuotias, enkä käynyt arkun luona, mutta näin kyllä vainajan siitä missä seisoin. Ei kaikkien (tai kenenkään) odotettukaan käyvän arkulla, joku taisi jonkun kukan viedä sinne arkkuun. Tilaisuus oli jonkin verran ahdistava, mutta lähinnä vain siksi että lähes kaikki sukulaiset itkivät, minusta se oli ahdistavaa.
ollut jo pitkään tajuttomana. Ei hän siis ymmärtänyt, kävikö lapset katsomassa vai ei. Kun oli vielä tajuissaan, tottakai lapsetkin kävivät katsomassa. Tytölle tuli papan kuolemasta muutenkin pahat traumat, eli olen tyytyväinen, etten vienyt katsomaan.
katsomaan kuolevaa äitiäni sairaalaan. Hänelle oli tärkeää nähdä lapset ja minulle oli tärkeää että lapseni näkivät vielä mummoaan. Mutta kai meitä on moneen junaan.
Ei alle kouluikäisiä tarvitse minun mielestä viedä vainajaa katsomaan.
olen 32 vuotta enkä halua katsomaan ketään kuolleena...
Mitä nuorempi, sen paremmin oppii suhtautumaan kuolemaan luonnollisena asiana. Itse olen nähnyt vainajia alle kouluikäisestä asti ja suhtautumiseni kuolemaan ja kuoleviin on terve.