Omaehtoinen lapsi... miten ominaisuudesta pääsisi eroon?
Lapsellani on haitallista omaehtoisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi tahtoo itse päättää kaikesta. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että kaikesta joutuu tappelemaan ja loppuun asti, koska periksi sille ei voi antaa (tai kokee olevansa pomo johon kai pyrkiikin).
Kaikessa yrittää päästä niskan päälle. Tällä hetkellä istuu miettimistuolilla ja on istunut jo 30 min. Ikää 7v ja istumista olisi 7 min... jos vain suostuisi siihen rauhottumaan. Mutta ei suostu koska se olisi periksi antamista.
Eli mitä ihmettä. Miten tuon jästipään kanssa pitäisi toimia? Periksi ei saa antaa mutta toisaalta tilanteista ei saa tulla valtataisteluakaan... mutta miten se vältetään? Ja ei, en olisi voinut olla laittamatta jäähylle, koska lapsi heitti lelun, käskin hakea sen takaisin paikalleen ja kielsin heittelemästä jolloin tiukasti silmiini katsoen heitti toisen lelun.
Kommentit (31)
Meillä lapsi on jo 10-vuotias. Tilanteet tuntuvat vain pahenevan vuosien mittaan, vaikka periksi ei ole annettu...
ihan niuho olet. Lapsella on varmasti ollu pitkä päivä, ja se on väsynyt. Itte olisin ottanut lapsen syliin, halannu pitkään ja sanonu että tuus ottamaan jotain välipalaa, oot varmaan väsynyt. Aina ei tarvitse olla pienelle ikävä, kaikilla on huonot hetkensä, myös minulla ja sinulla, silloin voi oikein hyvin silittää myötäkarvaan. Jaksamisia Ap:lle!
Lukea se A.Wahlgrenin Lapsikirja, 7 ja 10 vuotiaan kohdalta, ehkä myös 11 vuotiaan kohdalta, siinä kerrotaan hyvin miltä ton ikäisestä tuntuu, ja miten niiden kanssa ollaan, että kaikilla on hyvä olo. Ja miksi ei elämässä saa antaa periksi, kuinka menettelette, jos miehen kanssa tulee kinaa, kumpikaan ei anna periksi? Aika huonot evää annetaan pienelle lapselle elämään, jos koskaan ei voi antaa periksi missään.
Niitä tulee meillä, jos lapsi on väsynyt, nälkäinen tai kokee, että hänet on pistetty seinää vasten. Sen sijaan, jos annan hänelle vaihtoehtoja, joista valita, asiat menee paljon paremmin.
Jos näen Tilanteen olevan kehittymässä, yritän purkaa sen ennen kuin menee homma käteen vaikka keksimällä lapselle jotain ihan muuta hommaa, joku muu mielenkiinnon kohde.
Huumori auttaa joskus, että heittäydyn itse lapseksi ja kauhukakaraksi ja käyttäydyn vähän aikaa kuin apina. Tilanne laukeaa sillä ja lapsi ei halua sen jälkeen olla samanlainen idiootti kuin äiti. ;)
Kaikkia tilanteita ei tietenkään voi kiertää, ja joskus vaan pitää tapella ja pistää kova kovaa vastaan. Se nyt on vaan voimakastahtoisen lapsen äidin arkea. :/ Mutta pieni manipulaatio helpottaa arkea.
Paljon yritän ottaa huumorilla, mutta tuota ei voi hyväksyä.
ap
Rankaisuilla ei ole muuta tehoa, kuin se että katkeruus lisääntyy. Lapsi katsoo asiaa omalta kantiltaan, samoin sinä. Ja kumpikaan ei voi antaa periksi, ihan samanlaisia olette. Ei voi aina sanoa että aikuinen on oikeassa, varsinkaan kun se ei aina edes pidä paikkaansa. Epävarma ihminen käyttää rankaisupenkkejä, ja jos tossa iässä on lapseen jo noin käsittämättömät välit, ni millä eväillä luulet selviäväsi murroiästä?
meillä on kotona myös jästipää.
Minä olen tullut siihen tulokseen, että pitää olla yksi tai kaksi asia vain kerralla, jotka haluaa karsia. Jos lapsella on taipumusta rikkoa tavaroita, niin sitten se on se juttu, josta joutuu jäähylle. Aina ja johdonmukaisesti. Mutta sitten ne muut katsotaan läpi sormien tai niistä voidaan neuvotella.
Jos on liikaa asioita, joista joutuu jäähylle, niin sittenhän se jästipää on jäähyllä jatkuvasti.
Totta kai oli syy heittelyyn. Heitteli leluja koska harmitti kun äiti käski laittaa telkun kiinni lastenleffan lpputtua.
Ei se asiaa silti hyväksyttäväksi tee.
ap
Totta kai lasta harmittaa tuollainen. Ja saahan sitä harmittaa.
Minä en tuollaisesta ole meidän jästipäätä rankaissut. Torunut sanallisesti tyyliin, että omatpa ovat lelunsa, että jos menee rikki, niin ei uusia saa.
10
Totta kai oli syy heittelyyn. Heitteli leluja koska harmitti kun äiti käski laittaa telkun kiinni lastenleffan lpputtua. Ei se asiaa silti hyväksyttäväksi tee. ap
Paljon yritän ottaa huumorilla, mutta tuota ei voi hyväksyä.
ap
No ei tietenkään. Nuo mun neuvot olivat yleisellä tasolla, _kuten oli alkuperäinen kysymyksesi_. Kun tilanne on mennyt tuolle tasolla, että lapsi on tehnyt jotain selkeästi väärin, tottakai hänet pitää saada ymmärtämään se. Mutta äitinä voit myös opetella näkemään, miten nuo tilanteet kehittyvät, ja mitkä asiat niihin johtavat. Joskus ne tulee silti aivan puskasta, eikä siinä auta sitten muu kuin kestää.
televisio pannaan sen jälkeen kiinni, koska tehdään sitä ja sitä. Ja lue se kohta niistä 7 vuotiaista, lapset on eri ikäisinä ihan erilaisia.
omaa tahtoa saa ja pitää olla. Omaehtoinen lapsi ei suostu ottamaan käskyjä, kieltoja eikä neuvoja aikuiselta koska hänelle se on "alistumista".
Toki. Mutta olisi myös hyvä, että kun on pyöräilemässä junan alle olisi edes minun käskettävissäni. Tai opettajan.
minusta tuo on normaalia käytöstä, sinä vaan haluat olla pomo ilmeisesti olet samanlainen omaehtoinen kuin lapsesi.
minusta tuo on normaalia käytöstä, sinä vaan haluat olla pomo ilmeisesti olet samanlainen omaehtoinen kuin lapsesi.
vaan lapsen, joka tajuaa 7v ikäisenä edes sen, että tavaroita ei paiskota seiniin.
Eikö teillä ole MITÄÄN kuria?? Ja tietysti perheessä aikuinen on se joka lopulta päättää, ja on pomo. Niin sen PITÄÄ olla tai lapsi olisi turvaton.
Että vanhempi sitten haluaa "alistuvan lapsen", jos haluaa ettei lapsi paisko kamojaan pitkin seiniä. Voihan vattu sentään! Istuta vaan siellä jäähyllä ja niin kauan kunnes asettuu. Siinä mitkään lässytykset ja halaukset auta... Eikä mielestäni sekään sanelu "heittele vaan, uusia et saa tilalle". Tuohan jo on outoa. Siinähän lapsi saa käsityksen, että rikkoa saa ja uutta ei osteta, päteeköhän sitten sama toisten tavaroiden suhteen "riko vaan maijan mankka, uutta ei me kuitenkaan osteta" - näin kärjistäen...
miten päästä luonteenpiirteestä eroon?!?
Hyväksy lpasesi ja yritä löytää keinoja selviytyä arjesta.
Vahva tahto ja itsenäisyys suojaa häntä nuorena aikuisena ja voi olla valtavan hyvä ominaisuus.
negatiivinen ominaisuus, jonka hallitsemisesta ja mahdollisesta muuttamisesta puhutaan paljon esim. e-lasten kohdalla nimenomaan ammattilasten taholta.
T: e-lapsen äiti jonka lapsella neuropsykologi totesi olevan "jonkin verran myös omaehtoisuutta"
lienee ainut varma tapa sammuttaa ihmisen persoona