Huudatko pienille lapsille?
Mulla on muutama huutaja äiti lähipiirissä ja ihan kauhulla seuraan sivusta kun lapsi on tehnyt jotain mistä äiti ei tykkää. Ihan hirveen agressiivisesti komentelevat lapsiaan ja huutavat niille kun ne olisi aikuisia. Ihan kamalaa. Luulisi, että lapsen itsetunto ja turvallisuuden tunne kärsii sellaisesta. Jos huudat lapsillesi, niin LOPETA SE!
Kommentit (27)
ja se on ollut joskus välistä ainoa tapa saada "katki"joku alkanut ns. pahanteko..ei muu auta.Yritän aina ensin kummiski ihan puheella!
tässä tarkoitetaan huutamisella? Onko se todellakin huutamista, joka vie itsetunnon, kun huutaa 3-vuotiaalle LOPETA!!!!! kun kiskoo koiraa hännästä?
Jos on, olen syyllistynyt huutamiseen ja olen paha, paha äiti, tuhonnut lapseni itsetunnon.
lapsille kun käyttäytyvät täysin ääliömäisesti. Joskus kun heidän käytöksensä veetuttaa ihan kympillä, olen jopa pitänyt viiden minuutin huutoluennon autossa eri aiheista. Se on ainoa tapa saada lapset hiljaiseksi ja kuuntelemaan luentoa aiheesta, joka ei heitä kiinnosta, kuten parkkipaikkakäyttäytminen, tavaroiden hukkaaminen, toisten lyöminen.
Sorry kaikille herkkähipiäisille, jotka loukkaantuvat ääliölasteni puolesta.
Kiva kuulla, että ääntä löytyy muiltakin äideiltä. Meillä esikoinen on se luonteeltaan uhmakkaampi, ja vaikka joka aamu päätän, etten tänään huuda yhtään... Silti huudan. Poika ei kertakaikkiaan ota ohjeita tai kieltoja kuuleviin korviinsa, kun normiäänellä puhuu. Tuijottaa ja höhöttää vaan uhmakkaasti...
Ääntäkin voi korottaa monella tapaa, eikö?
Minusta pahinta huutamista on sellainen, mitä ehkä ap:kin tarkoitti kirjoittaessaan huudetaan kuin aikuiselle. Joskin monikaan ei aikuiselle kehtaisi sillä tavalla raivota. Ehkä se on ennemminkin sitä että aikuinen tipahtaa lapsen tasolle, näyttää siltä että itsehillintä on nyt pettänyt pahan kerran. Se on sellaista ettei siinä välttämättä tarvitse edes kovalla äänellä karjua, ja siitä tulee paha mieli kaikille, varmaan myös sille huutajalle jollain tasolla.
Sitten on sellaista minusta ihan tyhjän päiväistä huutamista, karjaistaan vaikka lapselle niin kovaa kuin pystytään NIKO! kun se juoksee parkkihallissa, halli raikuu ja iloinen Nikopetteri kihertäen hidastaa parin askeleen ajaksi, ja kolmen sekunnin päästä taas uudestaan huudetaan samasta asiasta. Mutta ei oteta kädestä kiinni tai anneta mitään rangaistuksen tapaista siitä juoksentelusta, ihmetellään vaan kun Nikopetteri ei millään opi ja aina joutuu huutamaan koko ostosreissun ajan alusta loppuun.
Olen 2-vuotiaalle huutanut jostain kun hän vaikka keikkuu tuolilla eikä suostu istumaan alas, tai hän vetää pöytäliinaa, ehkä sitä pitäisi sanoa huudahtamiseksi kuitenkin.
vaikka joka kerta kun olen huutanut tulee paha mieli itselle ja pyydän anteeksi lapsilta. Ja välillä oikeasti tuntuu siltä että olen todella huono äitä kun menettää malttinsa ja huutaa, olen jopa monta kertaa itkenyt sen takia.
kun läksytän sitä jostain typeryyksistä, vaikka puhuisin täysin normaalilla äänenvoimakkuudella ;D
1-vuotiaalle lapsellemme. Esim. silloin, kun hän työntää kätensä vessanpyttyyn, saatan huutaa EI!
Sitä ennen ajattelin, että miten joku voi huutaa lapselleen. Mutta kun saa kaksi voimakastahtoista lasta ja itsekin on aika jääräpää, niin huutamiselta ei voi välttyä puolin eikä toisin.
Joskus vaan palaa hermot, vaikka muuten olenkin rauhallinen tapaus. Meillä myös keskustellaan näistä riita-asioista jälkeenpäin ja sovitaan ridat.
Ei nuo lapset kauhean kärsiviltä vaikuta.
Ei ihme sitten, että Suomessa ihmiset ovat yleensä hyvin hiljaisia.
Itselläni taas pää pamahtaisi jos en huutaisi silloin kun siihen on aihetta. Jos lapsillekin pitäisi aina pitää naama pokerilla ja ääni sordiinolla, kuristaisin ne varmaan ennen pitkää silkasta patoutuneesta aggressiosta.
ennen paljon lapsille. Taatusti täysin turhastakin. Siitä tuli jotenkin ikävä tapa :( Opettelin tietoisesti moisesta ikävästä tavasta pois. Nyt käytän huutamista/äänen korottamista tehostekeinona, esim. semmoisessa, missä on saatava joku typerä toiminto loppumaan HETI. Esim. autotielle päin juokseminen, toisen satuttaminen tms.
Meidän 5v. kyllä sanoo mulle aina "älä huuda", vaikka puhuisinkin normaali äänellä, mutta ehkä tiukemmalla äänensävyllä jostain asiasta, mikä on typerää toimintaa/kiellettyä tms.
ole vielä lapsia, mutta voin jo etukäteen kertoa, että ihan varmasti tulen huutamaan pienelle lapselleni.
itsepäisempiä, vilkkaampia ja nopeampia keksimään kaikenlaista kiellettyä. Mutta väittäisin myös, että jos lapselle joutuu joka päivä huutamaan monta kertaa, samoista asioista päivittäin, ja hän ei reagoi edes jos normaalilla äänellä sanotaan jotain, niin siinä on muodostunut jonkinlainen kierre tai tapa. Lapsi on tottunut huutamiseen, vanhempi on tottunut huutamiseen, lapsi on täydellisesti sisäistänyt mitkä on ne kielletyt asiat...
En väitä että lapset menisi rikki jos vanhempi hermostuu pöllöilystä, mutta pitäisi minusta miettiä mitä tarkoitusta sellainen jatkuva tavan vuoksi huutaminen palvelee. Tuleeko siitä hetkellisesti pätevämpi olo vanhemmalle, onko se lapsesta vain jännä huvitus päivään, olisiko joku muu reaktio vanhemmalta vähän tehokkaampi.
Ja millä tavalla se lapsen huomioi oikein sitten saadaan todellisessa vaaratilanteessa, kun on huutaminen kulutettu arkipäiväisissä jutuissa jo loppuun. Jos se on vain vanhemman paineiden purkamista, niin... voisikohan olla joku parempi tapa olemassa siihen tarkoitukseen, jotta huutaminen ja raivoaminen säästyisi sellaisiin harvinaisiin tilanteisiin, joissa lapsen huomioi oikeasti täytyy vakavassa paikassa saada, ja hänen täytyy oikeasti tajuta että nyt vanhempi on tosissaan, vaikka sitten teini-ikäisenä, kun pöllöilyt on vähän toista kertaluokkaa kuin jollain kaksivuotiaalla.
Joskus niin paljon että ääni on käheenä.
En voi sietää kukkahattuajattelua että kaikki lapset pitäisin kasvattaa pumpulipuikoilla ohjaamalla, se ei vaan kaikkien lasten kohdalla toimi.
Eli voitte kukkahatut jättää sen kauhistelun sikseen ja keskittyä vaikka virkkaamaan tiukkoja pipoja toisillenne.
Joskus niin paljon että ääni on käheenä.
En voi sietää kukkahattuajattelua että kaikki lapset pitäisin kasvattaa pumpulipuikoilla ohjaamalla, se ei vaan kaikkien lasten kohdalla toimi.
Eli voitte kukkahatut jättää sen kauhistelun sikseen ja keskittyä vaikka virkkaamaan tiukkoja pipoja toisillenne.
Esikoinen on 6-vuotias ja en varmaan koskaan ole huutanut sille. Tää nuorempi vaan on niin jäärä ja uhma alkoi heti, kun täytti 1. Tekee jatkuvasti kiusaa ja ei usko mitään. En nyt huuda pitkään ja jatkuvasti, mutta välillä karjaisen kunnolla, vaikkei varmaan saisi. Menee vaan hermot niin täysin. Tekee kymmenen kertaa saman kiusan putkeen ja tietää tekevänsä kiusaa. Esimerkiksi tänään on kaksi vessapaperirullaa uinut pytyssä... Tietää tasan, ettei saisi, mutta tipauttaa ja katsoo mua uhmakkaasti päälle.
Muuten tietysti tää kuopus on ihan mahdottoman hurmaava lapsi. Sellainen väripilkku, jossa on naurua ja iloa, ja uhmaa muille jakaa.
Esikoinen on 6-vuotias ja en varmaan koskaan ole huutanut sille. Tää nuorempi vaan on niin jäärä ja uhma alkoi heti, kun täytti 1. Tekee jatkuvasti kiusaa ja ei usko mitään. En nyt huuda pitkään ja jatkuvasti, mutta välillä karjaisen kunnolla, vaikkei varmaan saisi. Menee vaan hermot niin täysin. Tekee kymmenen kertaa saman kiusan putkeen ja tietää tekevänsä kiusaa. Esimerkiksi tänään on kaksi vessapaperirullaa uinut pytyssä... Tietää tasan, ettei saisi, mutta tipauttaa ja katsoo mua uhmakkaasti päälle.
Muuten tietysti tää kuopus on ihan mahdottoman hurmaava lapsi. Sellainen väripilkku, jossa on naurua ja iloa, ja uhmaa muille jakaa.
lapseni on pässi :)
Ja kun karjaisen, niin hän vielä nauraa minulle takaisin ja yrittää tökkiä silmään..
Ja lapseni varmasti tietävät, että huudan aiheesta. Isompien kanssa keskusteltu järkevästi aiheesta. Kyllä lapsetkin ymmärtävät, että aikuinen on turvallinen ja rakastaa, vaikka välillä korottaa ääntään.
Olen ihan hulln kova huutamaan. En ehkä pysty lopettamaan. Minullekin huudettiin, kun olin lapsi ja minua kyllä vain nauratti se sairas huuto. Minun toinen lapsi kyllä inhoaa huutamista ja yritän vähentää sitä hänen takiaan. En halua, että hän kärsii.
vaan siitä saaa sakot. Ei sen puoleen, on meillä käynyt koivuniemen herrä kylässä.