Tiedätkö jonkun, joka ei saanut elää hyvää lapsuutta? Millainen

Mulla on 70-luvun alkupuolella ollut mielestäni hyvä lapsuus, mutta se sama "hyvä lapsuus" on nykymittapuiden mukaan silkkaa heitteillejättöä ja tunnekylmyyttä.

Onhan näitä. Väkivaltaa, alkoholismilla ja ilman nyt ensimmäisenä tulee mieleen.

Sitä varjosti perheväkivalta ja alkoholismi, need I say more.

sen kautta, mitä se kullekin henkilökohtaisesti tarkoittaa. En vastaa siihen siis itse. ap

vanhemmat hakkasivat toisiaan kunnes saivat erottua ja ketään ei oikeastaan kiinnostunut mitä hän teki. Vanhemmilla oli omissa ihmissuhdesotkuissaan liikaa hommia.

Äidin äiti sai neljä lasta, joista ei hoitanut yhtäkään. Kaikilla eri isä, osa joutui mummullensa, osa lastenkoteihin. Isää ei ollut, äiti käytti alkoholia ja lääkkeitä. Varasti lapsilisät ym omiin menoihinsa. Hakkasi ja varasti tavaroita äidiltänäs ja lapsiltansa.

ja alkoholin keskellä lapsuutensa. Hän on päällisin puolin hiljainen ja mukava, mutta todella ailahtelevainen ja äkkipikainen persoona. Hermostuu heti ja haukkuu kaikki jos asiat ei mene kuten haluaa jne. Olen aina yhdistänyt nämä "pimeät puolet" noihin lapsuuden kokemuksiin ja yritän ymmärtää tiettyyn pisteeseen asti. Aina ei jaksa ymmärtää.

Lähes kaikki ikäiseni ovat kokeneet lapsena vähintään tarpeidensa laiminlyöntiä ja hylkäämistä. Lapsentahtisuus on varsin uusi ilmiö. Toisaalta rankimmat tapaukset, jotka tiedän, ovat 10 viime vuoden ajalta.

äitipuoli hakkasi ja kidutti minua siihen asti,kunnes pääsin viimein karkaamaan kotoa,16vuotiaana.



eli aloitti hakkaamisen kun olin 4v,ja loppui 16vuotiaana.



hakkasi remmein,kumisaappain,mattopiiskalla,koiranremmillä,tukisti,repi hiustuppoja päästä,pisteli neuloilla,poltti saunassa,poltti käsiä kiehuvalla vedellä.ei antanut ruokaa,piti nälässä,paitsi aamupuuroa pakotti syömään "kattilallisen",jonka jouduin oksentamaan pois,söin koiranruokaa,joka oli tarkoitettu ja annettu koiralle,kun oli niin nälkä.. kidutti kaikinpuolin.

pääni tikattiin ym.



ja ei,en ole vieläkään päässyt yli siitä helvetistä, ikää 37v.

äitipuoli hakkasi ja kidutti minua siihen asti,kunnes pääsin viimein karkaamaan kotoa,16vuotiaana.

eli aloitti hakkaamisen kun olin 4v,ja loppui 16vuotiaana.

hakkasi remmein,kumisaappain,mattopiiskalla,koiranremmillä,tukisti,repi hiustuppoja päästä,pisteli neuloilla,poltti saunassa,poltti käsiä kiehuvalla vedellä.ei antanut ruokaa,piti nälässä,paitsi aamupuuroa pakotti syömään "kattilallisen",jonka jouduin oksentamaan pois,söin koiranruokaa,joka oli tarkoitettu ja annettu koiralle,kun oli niin nälkä.. kidutti kaikinpuolin.

pääni tikattiin ym.

ja ei,en ole vieläkään päässyt yli siitä helvetistä, ikää 37v.

täälläkin lukee näitä aika-ajoin,kuinka äitipuolet vihaavat miehensä lasta---minä tiedän siitä kaiken.

olen kokenut kaiken muun väkivallan ,paitsi en seksuaalista väkivaltaa.

Jos on totta niin olen todella pahoillani puolestasi ja toivottavasti olet saanut psyykkistä apua.

äitipuoli hakkasi ja kidutti minua siihen asti,kunnes pääsin viimein karkaamaan kotoa,16vuotiaana.

eli aloitti hakkaamisen kun olin 4v,ja loppui 16vuotiaana.

hakkasi remmein,kumisaappain,mattopiiskalla,koiranremmillä,tukisti,repi hiustuppoja päästä,pisteli neuloilla,poltti saunassa,poltti käsiä kiehuvalla vedellä.ei antanut ruokaa,piti nälässä,paitsi aamupuuroa pakotti syömään "kattilallisen",jonka jouduin oksentamaan pois,söin koiranruokaa,joka oli tarkoitettu ja annettu koiralle,kun oli niin nälkä.. kidutti kaikinpuolin.

pääni tikattiin ym.

ja ei,en ole vieläkään päässyt yli siitä helvetistä, ikää 37v.

ja siitä kärsimme koko perhe loppuelämämme.

Hänen vanhempansa erosivat, kun lapset olivat pieniä, ja isä käytännössä hylkäsi lapset vuosiksi. Äiti oli kuulemma aina kiireinen ja väsynyt.



Ymmärrän, että mieheni kokee asian näin, mutta en ehkä kuitenkaan usko, että hänen lapsuutensa on ollut niin kauhea kuin hän sen on kokenut. Monet perusasiat olivat kunnossa: äiti hoiti lapsia tunnollisesti ja takasi toimeentulon; hän panosti lasten harrastuksiin ja koulunkäyntiin, isovanhemmat olivat mukana kuvioissa, jne. Äidin kiireisyys ja väsymyskin selittyvät sillä, että hän oli yksin vastuussa kolmen lapsen elannosta ja kasvatuksesta. Uskon, että anoppini on ollut niin hyvä äiti kuin mahdollista.



En missään tapauksessa halua vähätellä miestäni, mutta välillä tekisi mieli sanoa, että koeta nyt päästä irti siitä lapsuutesi surkuttelusta. Välillä tuntuu, että hänen elämänsä on tuomittu epäonnistumaan huonon lapsuuden takia, siis hänen mielestään.

Jos on totta niin olen todella pahoillani puolestasi ja toivottavasti olet saanut psyykkistä apua.

äitipuoli hakkasi ja kidutti minua siihen asti,kunnes pääsin viimein karkaamaan kotoa,16vuotiaana.

eli aloitti hakkaamisen kun olin 4v,ja loppui 16vuotiaana.

hakkasi remmein,kumisaappain,mattopiiskalla,koiranremmillä,tukisti,repi hiustuppoja päästä,pisteli neuloilla,poltti saunassa,poltti käsiä kiehuvalla vedellä.ei antanut ruokaa,piti nälässä,paitsi aamupuuroa pakotti syömään "kattilallisen",jonka jouduin oksentamaan pois,söin koiranruokaa,joka oli tarkoitettu ja annettu koiralle,kun oli niin nälkä.. kidutti kaikinpuolin.

pääni tikattiin ym.

ja ei,en ole vieläkään päässyt yli siitä helvetistä, ikää 37v.

yritin päästä lastenkotiin pariin otteeseen turvaan,mutta viranomaiset uskoivat isääni ja äitipuoltani,ettei meillä mitään tapahdu.

vaikka mm.koulutoveritkin ilmiantoivat minut terveydenhoitajalle,kun jalkani oli hakattu koiranremmillä auki,ja ne paljastuivat aina liikuntatunneilla ym. jälikä pahoinpiteyistä.1

eli ei ole kovin vahva luotto viranomaisiin,jotta apua tarvitseva lapsi saisi apua. ei sitä uskota.

t.11

4 vuotta vanhempi veljeni piinasi minua koko lapsuuteni. alkoi kun olin 9-vuotias. potki, hakkasi, uhkasi tappaa, nimitteli, huuteli kuinka toivoo kuolemaani, kun olin esim.syömässä ajoi pois keittiöstä jos isä ei ollut kotona. Yleensäkin jos isä ei ollut kotona piti varautua juoksemaan vaikka sukkasillaan ulos pakoon. Vanhempani yrittivät auttaa mutta heillä ei ollut riittävästi ymmärtämystä asiaan. He näkivät ja tiesivät mitä meillä tapahtuu, ja veivät veljeäni perheneuvolaan ja ammattiauttajille mutta luovuttivat pian. Minä en saanut koskaan mitään tukea. Tämä loppui joskus kun täytin 18. olen käynyt juttelemasta asiasta ammattilaisen kanssa mutta en saanut sieltä mitään apua kun hän pohti pitkän aikaa sitä olenko liian vanha tänne nuorisopuolelle...ja loppujen lopuksi turhauduin ja jätin asian sikseen. Lapsuuteni on vaikuttanut nykyiseen elämääni todella paljon. Lapsena olin sosiaalinen ja iloinen ja erittäin puhelias. 9 vuoden mollaamisen jälkeen itsetuntoni on olematon ja olen yleensä todella hiljainen. en myös osaa puhua omista asioistani edes ystävilleni koska opein jo lapsena etten voi puhua niistä. En siis kertonut koskaan lapsena kenellekään veljestäni. Syytä en tiedä, koska ei minua ole kiellettykään. Ehkä en vain osannut. Aviomiehelleni olen kyllä puhunut ja pystyn puhumaan mutta ei hänkään saa tehtyä tekemättömäksi.

En ole enää missään tekemisissä veljeni kanssa ja isäni puhuu kuinka toivoisi meidän sopivan. Mutta en vain käsitä miten tuommoisen voisi antaa anteeksi?

Oletko yrittänyt saada häntä edesvastuuseen teoistaan täysi-ikäisenä? Toivon todella, että tuollainen sadistinen kiduttaja saisi tuomionsa tavalla tai toisella.

Jos on totta niin olen todella pahoillani puolestasi ja toivottavasti olet saanut psyykkistä apua.

äitipuoli hakkasi ja kidutti minua siihen asti,kunnes pääsin viimein karkaamaan kotoa,16vuotiaana.

eli aloitti hakkaamisen kun olin 4v,ja loppui 16vuotiaana.

hakkasi remmein,kumisaappain,mattopiiskalla,koiranremmillä,tukisti,repi hiustuppoja päästä,pisteli neuloilla,poltti saunassa,poltti käsiä kiehuvalla vedellä.ei antanut ruokaa,piti nälässä,paitsi aamupuuroa pakotti syömään "kattilallisen",jonka jouduin oksentamaan pois,söin koiranruokaa,joka oli tarkoitettu ja annettu koiralle,kun oli niin nälkä.. kidutti kaikinpuolin.

pääni tikattiin ym.

ja ei,en ole vieläkään päässyt yli siitä helvetistä, ikää 37v.

yritin päästä lastenkotiin pariin otteeseen turvaan,mutta viranomaiset uskoivat isääni ja äitipuoltani,ettei meillä mitään tapahdu.

vaikka mm.koulutoveritkin ilmiantoivat minut terveydenhoitajalle,kun jalkani oli hakattu koiranremmillä auki,ja ne paljastuivat aina liikuntatunneilla ym. jälikä pahoinpiteyistä.1

eli ei ole kovin vahva luotto viranomaisiin,jotta apua tarvitseva lapsi saisi apua. ei sitä uskota.

t.11

Oletko yrittänyt saada häntä edesvastuuseen teoistaan täysi-ikäisenä? Toivon todella, että tuollainen sadistinen kiduttaja saisi tuomionsa tavalla tai toisella.

Jos on totta niin olen todella pahoillani puolestasi ja toivottavasti olet saanut psyykkistä apua.

äitipuoli hakkasi ja kidutti minua siihen asti,kunnes pääsin viimein karkaamaan kotoa,16vuotiaana.

eli aloitti hakkaamisen kun olin 4v,ja loppui 16vuotiaana.

hakkasi remmein,kumisaappain,mattopiiskalla,koiranremmillä,tukisti,repi hiustuppoja päästä,pisteli neuloilla,poltti saunassa,poltti käsiä kiehuvalla vedellä.ei antanut ruokaa,piti nälässä,paitsi aamupuuroa pakotti syömään "kattilallisen",jonka jouduin oksentamaan pois,söin koiranruokaa,joka oli tarkoitettu ja annettu koiralle,kun oli niin nälkä.. kidutti kaikinpuolin.

pääni tikattiin ym.

ja ei,en ole vieläkään päässyt yli siitä helvetistä, ikää 37v.

yritin päästä lastenkotiin pariin otteeseen turvaan,mutta viranomaiset uskoivat isääni ja äitipuoltani,ettei meillä mitään tapahdu.

vaikka mm.koulutoveritkin ilmiantoivat minut terveydenhoitajalle,kun jalkani oli hakattu koiranremmillä auki,ja ne paljastuivat aina liikuntatunneilla ym. jälikä pahoinpiteyistä.1

eli ei ole kovin vahva luotto viranomaisiin,jotta apua tarvitseva lapsi saisi apua. ei sitä uskota.

t.11

minun kutsumanimi oli kotona: "saatanan lutama!"

eipä sitä enää edesvastuuseen saa teoistaan,ei kai tässä auta kuin toivoa,että jokin "ylempi" voima antaisi rangaistuksen,jotain kärsimystä...

-11

Toisesta näistä tuli erittäin ihana ihminen omalle perheelleen ja muutenkin ylöspäin katsottava henkilöhahmo, kaikinpuolin lämmin ihminen.



Toisesta tuli säälittävä ja väkivaltainen hunsvontti. Jälkimmäistä en tosin ole nähnyt kohta 15 vuoteen, onneksi.

Selvitäpä asia. Sinullahan on kavereitasi todistajian.



Lisäksi isäsi on syyllinen siihen, ettei ole puuttunut tilanteeseen. Hänkin voisi saada tuomion, ellei asiaa katsota vanhentuneeksi.



Mielestäni tuollaisia ihmisiä ei saa päästää kuin koiraa veräjästä.

jos vaan jaksat kaivella vanhoja asioita niin ota asia ihmeessä esille ja yritä saada oikeutta itsellesi! Kyllä sä terapiaa tarvit ja varmasti saat jostain. Munkin mielestä myös isäsi on vastuussa asiasta. Onko tää ihminen ihan psykopaatti? Siis tämä ihmishirviö-äitipuolesi. Pystyykö hän tuntemaan mitään tunteita? Millaiset välinne ovat nyt? Rakastaako isäsi häntä? Olisi mielenkiintoista tietää, oli kyllä karmiva tapaus, mäkin olen erittäin pahoillani sun puolesta, vaikkei sillä nyt mitään väliä olekaan. Oot ajatuksissani. Toivon sydämestäni että saisit apua käydä tapausta läpi.