Tiedätkö jonkun, joka ei saanut elää hyvää lapsuutta? Millainen

ovat siis yhä edelleen lapsia, nyt n. 10-13 vuotiaita. En voi tietenkään mennä heidän päänsä sisään, mutta ulkopuolisena ajateltuna heidän elämänsä muuttui superonnellisesta aika onnettomaksi nopeasti



Perhe eli oikein suomalaista unelmaa, uusi omakotitalo arvostetulla alueella, äiti, isä ja kaksi suloista lasta. Äiti vannoutunut kotiäiti, isällä hyvä työpaikka. Kaikki oli tyyliin täydellistä.



Kunnes aivan puun takaa äiti sairastui hitaasti riuduttavaan ja tappavaan tautiin, jonka ennusteesta kukaan ei osannut sanoa mitään. Myös isä sairastui, mutta ei ihan nin vakavasti, toipui pikkuhiljaa. Elämä varmaan jotenkin uuvutti ja tuli ruma ja riitaisa ero mukana taistelu omaisuudesta ja lasten huoltajuudesta jne. jne. Kumpikin puhui tosi inhottavia asioita toisistaan kodin ulkopuolella.



Varsinkin noista lapsista nuorempi muuttui jotenkin todella pelottavalla tavalla ilottomaksi ja masentuneeksi. Olemme sittemmin muuttaneet kokonaan toiseen kaupunkiin, mutta en moneen vuoteen koskaan nähnyt tuon lapsen hymyilevän tai nauravan ja muuttui ulospäinsuuntautuneesta lapsesta todella sulkeutuneeksi, ja nyt puhutaan silloin 6-vuotiaasta lapsesta.



Sen tiedän, etä perheen äiti on sittemmin kuollut.



Tuntuu niin epäreilulta ja kamalalta. Siis että aina ei kovien kokemusten takana ole väkivaltaa tai alkoholismia jne. vaan kohtalokin voi tehdä todella kammottavia temppuja. Kun homma oli perheessä pahimmillaan, valvoin jopa öitä miettien miten omien lastemme kävisi jos toinen meistä sairastuisi tai kuolisi jne. jne. kunnes tajusin eten voi elää murehtimalla.

en ole ollut isäni, enkä äitipuoleni kanssa tekemisissä sitten sen jälkeen,kun pääsin karkuun sieltä, silloin 16 vuotiaana.

3-4kertaa ollaan tavattu suvun tilalla ohimennen,ei sanaakaan vaihdettu. no ok,kerran se nainen kysyi,mitä kuuluu,siihen totesin,että tuskimpa se sitä kiinnostaa...



terapiaa varmaan oikeasti tarvitsisin,en kestä elämässä mitään tunteita,mikä liittyy lapsiin,itkemättä.johtunee ehkä siitä,etten lapsena saanut mitään lämpimiä tunteita,ja en myöskään itse saanut näyttää tunteita--aina kun se nainen hakkasi minua,niin ukaasina oli,että jos huudan/ääntelen,saan lisää remmiä tms.



kai isäni rakastaa häntä,kun kerran yhdessä ovat edelleen? en osaa sanoa,en tunne heitä niin.



-11