Takertuva ystävä

ja niiden vaihdosta. Joku antaa energiaa, joku toinen ottaa sitä. Tasapainoisessa suhteessa annetaan ja otetaan suurin piirtein saman verran.



Nyt vaikuttaa siltä, että sinä annat energiaa ja hän oikein janoaa sitä. Hän haluaisi hirveästi viettää aikaa kanssasi, koska siitä tulee hänelle hyvä olo. Sinä puolestasi koet hänen energiannälkänsä raskaana, koska et saa häneltä niin paljoa kuin itse annat, etkä edes ehdi tapaamistenne välillä ladata energiavarastojasi, koska hän on jo kärkkymässä lisää. Hänen jatkuva tarpeensa olla yhteydessä on sinulle kuluttavaa, kun taas hän kokee tarvitsevansa yhteistä aikaa kipeästi täyttääkseen omat energiavarastonsa.



Miten sitten ratkaista tilanne? Ole tietoisesti itsekkäämpi, eli älä jaa energiaasi niin auliisti kuin tähän asti. Kerro enemmän omista jutuistasi, älä kysele hänen kuulumisiaan samaan tapaan kuin ennen ja ole muutenkin kylmäkiskoisempi. Kun ystäväsi ei enää yhtäkkiä saakaan energiaa samassa määrin kuin ennen hän todennäköisesti ottaa sinuun hieman etäisyyttä aivan omasta halustaan. Tällä tavoin voit tasapainottaa suhdettanne terveempään suuntaan. Jos suhteenne tämä kestää, teistä voi tulla todella hyvät ystävät. Jos ei kestä, hän oli pelkkä energiavaras, ei todellinen ystävä. (Muista kuitenkin, että ystäväsi tuskin on varastanut energiaasi tietoisesti, joten älä ole hänelle vihainen!)



Jokainen voisi kohdallaan miettiä, onko missäkin ihmissuhteessa se energiaa antava vai ottava osapuoli, vai onko suhde tasapainoinen. Jos huomaa olevansa energiasyöppö, sitä voi tietoisesti hillitä ottamalla se toinen osapuoli paremmin huomioon. Jo vähäinenkin epäitsekkyyden ja huomaavaisuuden lisäys tällaisessa suhteessa voi saada ihmeitä aikaan! Sama juttu toisin päin: jos huomaa, että ystävä on energiavaras, pienikin itsekkyyden lisäys voi parantaa suhdetta. Kaikki suhteet eivät sitä kestä, mutta tällaisen suhteen on ehkä hyväkin katketa.



Jotkut uskoo, että energian antamisen voi lopettaa laittamalla jalat ja kädet ristiin, jotta kehon "virtapiiri" sulkeutuu. Tätäkinhän voi tietysti kokeilla, jos kiinnostaa. :D

esikoisen kaverin äiti.



Alan olla tosi kypsä tähän käytökseen.

maksavansa palkkaa nettisurffailusta??

Ei anna kovin hyvää kuvaa kirkosta - kuten ei moni muukaan asia.

No haloo. Mun työnantaja ainakin vaatii, että surffaan nettisivuilla ja hoidan firmamme markkinointia myö sniin. SoMe on nykypäivää. Tää on kanava, jolla tullaan ihmisten luo.

Lähinnä mun parille parhaalle kaverille soittelen välillä montakin kertaa päivässä, tosin hekin soittelevat minulle ( ei ehkä niin usein kun minä heille). Nyt, kun olen hoitovapaalla aikaa todellakin on. Olen ajatellut että se tuntuu heistä mukavalta kun on ystävä, joka on kiinnostunut tekemisistään. En ole ajatellut asiaa tuolta kantilta että se voikin tuntua ahdistavalta. Täytyypä alkaa pikkaisen vähentämään kontaktikertoja..

minusta on mukavaa kun minulla on sellainen kaveri joka soittelee!

Itse olen niin huono pitämään kontaktia ihmisiin, että on mukavaa kun on edes yksi kaveri, joka sitä tekee.

koko ajan kontaktia sinuun? Oletteko tunteneet jo kauan? Onko hänellä perhettä?

Kuulostaa hieman ikävältä jos joka viikko pitäisi joka päivä olla tekemisissä. Kerro rehellisesti muista menoistasi, niin eiköhän kaverisi ymmärrä.

Mun kaveri sanoi mulle että olen takertuvainen ja mietin mitä hän sillä tarkoitti, koska yleensä en soittele/lähettele viestejä hänelle enkä koulussakaan ole kokoaikaa hänen kanssan. Sitten kysyin häneltä niin hän sanoi että aina kun olemme yhdessä halailen häntä ja pidän kädestä... Mutta usein miten vaan laahustan perässä tai kuuntelen hänen juttujaan ihan vain huviksi ja kun ollaan porukassa niin seison jossain yksin ja kuuntelen... Ehkä en vain huomaa että halaan yht'äkkiä häntä tai otan kädestä mutta ollaan kuitenkin kummatkin tyttöjä ja mulla on poikaystävä jonka kanssa hengailen usein ja hän sanoo että olen takertuvan vastakohta... Mun poikaystävä sen sijaan on aika takertuva ja jos itseeni vertaan niin en ole takertuvainen... Kertokaa mitä se johtuu... Vai onko oikeasti mahdollista että halaan häntä vaikka en itse sitä huomaa/tiedä (sori jos on kirjotus virheitä)

Tämäkaltaiset ystävät ovat todella ahdistavia. Itsellä samankaltainen tilanne ja mietin kuinka saan päätettyä loukkaamatta toista.

Up

Minulla oli samaa ongelmaa erään kaverin kanssa ja alkoi stressaamaan jo se etten voinut mitään omia menoja/perheen kanssa mitään ym sopia kun tiesin että hän laittaa viestiä ja haluaa nähdä (ja sitten suuttui kun sanoin ettei käy) tämä alkoi jo stressata myös miestä sekä kahta lastamme kun "aino täti" on koko ajan meillä. Ja ei, hän ei ikinä noteerannut tai ollut lastemme seurana ym. Kerran sitten räjähdin kun hän alkoi valittaa että vietän päivän lintsillä lasten kanssa miehen ollessa töissä enkä halunnut olla hänen kanssaan. Hiipui pikkuhiljaa tuo kaveruus (tosin hän kyllä muuttui eikä ollut yhtä takertuva) , mutta oltiin väleissä edelleen kunnes meni taas siihen samaan vanhaan kaavaan. Silloin totesin että en halua olla hänen kaveri enään. Ja oli oikea päätös sillä stressi pykälät laski, ja paljon.

Miksi "kirkonsisko" ei voinut vaan ihmisenä antaa neuvoa? Miksi pitää korostaa, että on kirkosta? Juuri tämän takia hyvä ketju meni pilalle, koska tuli niin paljon aiheettomia viestejä.

Ja jos hlö korostaa, että on kirkon työntekijä, tarkoittaa se sitä, että hän luulee sen olevan jollain tapaa "lisä- arvo". En kyllä ymmärrä, miten? Onko hänellä psykologin koulutus?

Minuun on vuosien varrella takertunut useita, todella rasittavia ystäviä, vai pitäisikö sekin olla lainausmerkeissä ? He takertuu, pyytää apua ilman varautumisaikaa, soittelee jne. Eilen tuli mitta täyteen erään kanssa. Join rohkaisuksi viiniä, ja laitoin viestin, että en voi nyt enempää auttaa. Tuli monia viestejä, tänään 7 soittoa, joihin en vastannut. Töissä oli todella kiire, enkä halua, että minua pakotetaan vastaamaan! Järkyttävää!