Lue keskustelun säännöt.
Takertuva ystävä
13.05.2011 |
Mua on alkanut rasittamaan eräs ihminen, joka soittaa lähes jokapäivä ja jos en vastaa, niin laittaa viestiä. Hän haluaisi jatkuvasti nähdä, puhua puhelimessa ja ehdottaa koko ajan jotain yhteistä tekemistä. Ahdistaa!! Joskus hän soittaa jopa useita(!) kertoja yhden päivän aikana, vaikka oltais jo puhuttu sinä päivänä aiemmin puhelimessa tai nähty. Eikä silläkään ole mitään väliä, onko äitienpäivä, pääsiäinen tms, olenko joutunut valvomaan koko yön tms.
Esim. viime viikolla näimme peräti kolme kertaa ja tämänkin viikon aikana on tullu jo useita viestejä, että mitä voitais tehdä yhdessä. Tuntuu etten sais rauhassa viettää omaa aikaa ollenkaan ja ihan ku kaikki tekemiset pitäis olla sidoksissa häneen. En ymmärrä, miksi hän haluaa nähdä koko ajan, kun ollaan ihan aikuisia ihmisiä molemmat ja itse olen kokopäivätyössä.
Niin, ja se tapaaminenkin hänen kanssaan vie yleensä jopa useita tunteja. Järkkyä, että pitäis yhdelle ihmiselle uhrata töiden jälkeen vielä noinki paljon aikaa ja monta kertaa/vk!! Ja sitten ku koko ajan tulee noita viestejä, missä kysellään mun päivänohjelmaa, kartotetaan missä välissä on "taukoa" (milloin voi nähdä häntä) niin jotenkin alkaa olemaan vähän hermot kireellä.
Siis en haluais mitään välejä laittaa poikki tai loukata häntä, mutta jotenki tuntuu että tuo ei ole enää normaalia?! Mitä siis voisi tehdä?
Kommentit (72)
vaan pelastamaan - vai eikö siellä ole töitä ollenkaan?
pyrin olemaan tavoitettavissa ja toivottavasti myös tukena siellä, missä ihmisetkin ovat, kuten aika ajoin myös tällä palstalla! Työpaikkani on siis hyvin laaja käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos haluat ystävyyden kuitenkin säilyttää, niin voisit kokeilla sanoa positiivisesti, että tavataan silloin ja silloin.
Ehkä ystäväsi ei tajua, että koet hänen roikkuvan itsessään. Tuo kaikki voi olla tapa ja ystäväsi kokee, että olet tyytyväinen nykyiseen tilateeseen. Tai ei siis edes ajattele tekevänsä mitään "väärää" jos ystävyytenne on aina toiminut noin.
Itse kokeilisin tilanteessasi juuri sanoa, että jos hän esim pe kyselee, mitä teet / kävisikö tapaaminen sanoisin vaikka että tavataan tiistaina (jos se minulle oikeasti sopisi) ja seuraavan kerran hänen kysellessä koska tavataan sanoisin taas että minulle käy vaikka taas seuraavalla viikolla jonain päivänä (jos en kokisi, että se on liian usein).
Päivän ohjelmasta utelemiseen, sanoisin vain ehkä jotan pintapuolisesti. Yrittäisin myös pysyä iloisen kuuloisena, mutta tiukkana ja vetoaisin perhesyihin, työjuttuihin tms. Jotka ovat toki aivan totta, etenkin perhesyyt. Ei elämä voi pyöriä yhden ihmisen ympärillä.
Noin siis toimisin, jos haluaisin ylläpitää ystävyyden, mutta samalla haluaisin "huomaamatta" vähentää tapaamisia. Ja yksinkertaisesti en vaan aina vastaisi puhelimeen enkä myöskään reagoisi tekstareinin. Voisin reagoida vaikka kerran päivässä illalla.
Meillä kun on lapsia, niin esim lasten nukkumaan menon jälkeen.
Tylymmin saattaisin toimia, jollen haluaisi.
ollut vastaavaa ongelmaa nuorempana, jolloin ei vielä ollut lapsia. Tosin kohdallani roikkuminen tapahtui lähinnä puhelimen välityksellä. Kyseinen kaveri saattoi hyvinkin soittaa viitisen kertaa päivässä! Ikinä ei ollut mitään asiaa vaan soittelu oli sen tyylistä, että mitäs touhuat/olet touhunnut. Pakko oli aina jättää vastaamatta, mutta pommitti vaan uudestaan ja uudestaan jos en vastannut. Vaikka luulisi ymmärtävän, että voin soittaa kyllä hänelle päin takaisin jos haluaisin jutella. Tämän kaverin kohdalla oli muutakin ongelmaa, joten välit menivät lopulta poikki.
Tylymmin saattaisin toimia, jollen haluaisi jatkaa ystävyyttä / ystävyydellä ei olisi niin paljoa väliä minulle.
Yrittäisin varmaan kyllä tuolloinkin selvitä tilanteesta "siististi". Eli välttely systeemillä, olemalla vastaamatta, mutta en totaalisesit ignooraamatta vaan vastaisin samana päivänä, mutta myöhemmin. Ja juuri sopien tapaamisia harvakseltaan.
ja olen samaa mieltä hänen kanssaan, eli jos ystäväsi kysyy koska voisitte tavata, niin vastaat jonkun ajankohdan, vaikkapa muutaman päivän päähän. Siloin ystävä sai vastauksensa ja sinä saat (toivottavasti) rauhan ystäväsi "häiriköinniltä" pariksi päiväksi.
Onhan se sinäänsä harmi, että ystävällä ei ole muuta kuin sinä, joten toki hän sitten haluaa mahdollisimman paljon aikaa sinulta. Olisiko ap-lla toista jouteliasta ysätävää, jonka hän voisi tutustuttaa tähän yksinäiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheluihin pitäisi aina olla valmius vastata ja ne kestävät pitkään. Tulee viestejä, ei kummempaa asiaa. Kun on muutakin elämää, ei jaksa aina olla yhden ihmisen saatavissa.
Tällä minun tuttavalla ilmeisesti yksinäisyyttä ja vaikeus solmia sosiaalisia kontakteja.
Olen ehdottanut eri mahdollisuuksia tavata ihmisiä, mutta mikään ei kelpaa.
Joskus on suuttunut, kun en pysty puhumaan puhelimessa riittävän kauan.
Joskus en vastaa ollenkaan ja laitan viestin, että on menoa. Usein asia näin onkin.
Ei raahtisi kokonaan katkaista välejä, sillä tuo ihminen on paljon omissa oloissaan.
Jutun aiheet ovat yleensä hänessä;tunnetiloja, hankintoja-siis hänen ympärillään pyörivää teemaa.
Ahdistaa joskus kertoa sekin, monelta pääsen minäkin päivänä töistä, sillä on takuuvarmaa, että olettaa minun ne ajat olevan hänen käytössään.
Lähinnä mun parille parhaalle kaverille soittelen välillä montakin kertaa päivässä, tosin hekin soittelevat minulle ( ei ehkä niin usein kun minä heille). Nyt, kun olen hoitovapaalla aikaa todellakin on. Olen ajatellut että se tuntuu heistä mukavalta kun on ystävä, joka on kiinnostunut tekemisistään. En ole ajatellut asiaa tuolta kantilta että se voikin tuntua ahdistavalta. Täytyypä alkaa pikkaisen vähentämään kontaktikertoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä mun parille parhaalle kaverille soittelen välillä montakin kertaa päivässä, tosin hekin soittelevat minulle ( ei ehkä niin usein kun minä heille). Nyt, kun olen hoitovapaalla aikaa todellakin on. Olen ajatellut että se tuntuu heistä mukavalta kun on ystävä, joka on kiinnostunut tekemisistään. En ole ajatellut asiaa tuolta kantilta että se voikin tuntua ahdistavalta. Täytyypä alkaa pikkaisen vähentämään kontaktikertoja..
SInun täytyy ehkä kuulostella miltä kaverisi kuulostavat, mitä puhuvat, onko kiire kun soitat heille. Jos siis soitat usein.
Soittelimme yhdessä vaiheessa kahden kaverini kanssa useita kertoja päivässä, ja puhelut saattoivat kestää vaikka tunnin kerrallaan. Mutta tällöin kaikkien tilanne sen salli, eli asuimme kaikki yksin, eikä erityisiä menoja kellään. Puhelut eivät siis haitanneet. Pikkuhiljaa kaikkien muutettua yhteen miesten kanssa, puhelutkin alkoivat vähentyä, koska ei ollut aikaa iltaisin roikkua puhelimessa, vaan sen puolisonkin kanssa haluttiin olla.
Tämä siis kävi ymmärryksessä. Edelleen soittelemme usein, mutta pakko ei ole vastata, ja jos vastaa, niin saa sanoa kun pitää tehdä muuta.
Olemme ottaneet tavaksi, että jos ei jaksa puhua, niin ei vastaa. On helpoin tapa sekä soittajalle että vastaajalle. ja sitten soitellaan takaisin kun ehtii :)
Mutta kuulostele! :) Voi olla että tykkäävätkin puheluistasi, joten miksipä niitä vähentämään!
maksavansa palkkaa nettisurffailusta??
Ei anna kovin hyvää kuvaa kirkosta - kuten ei moni muukaan asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asia on suhteellista. Mutta jos ovat esim. töissä käyviä perheellisiä/parisuhteessa eläviä ihmisiä niin tuskin tykkäävät siitä jos esim. kesken työpäivää soittelee. Itselläni on eräs kaveri joka soittelee töihinkin ja joskus vastaan, koska ajattelen, että mitä jos hänellä onkin jotain tärkeää asiaa. Myöskään joka ilta ei jaksa roikkua puhelimessa kun on ensin ollut koko päivän töissä niin oma perhe kaipaa seuraa ja minä ihan pelkkää rauhaa.
Lähinnä mun parille parhaalle kaverille soittelen välillä montakin kertaa päivässä, tosin hekin soittelevat minulle ( ei ehkä niin usein kun minä heille). Nyt, kun olen hoitovapaalla aikaa todellakin on. Olen ajatellut että se tuntuu heistä mukavalta kun on ystävä, joka on kiinnostunut tekemisistään. En ole ajatellut asiaa tuolta kantilta että se voikin tuntua ahdistavalta. Täytyypä alkaa pikkaisen vähentämään kontaktikertoja..
SInun täytyy ehkä kuulostella miltä kaverisi kuulostavat, mitä puhuvat, onko kiire kun soitat heille. Jos siis soitat usein.
Soittelimme yhdessä vaiheessa kahden kaverini kanssa useita kertoja päivässä, ja puhelut saattoivat kestää vaikka tunnin kerrallaan. Mutta tällöin kaikkien tilanne sen salli, eli asuimme kaikki yksin, eikä erityisiä menoja kellään. Puhelut eivät siis haitanneet. Pikkuhiljaa kaikkien muutettua yhteen miesten kanssa, puhelutkin alkoivat vähentyä, koska ei ollut aikaa iltaisin roikkua puhelimessa, vaan sen puolisonkin kanssa haluttiin olla.
Tämä siis kävi ymmärryksessä. Edelleen soittelemme usein, mutta pakko ei ole vastata, ja jos vastaa, niin saa sanoa kun pitää tehdä muuta.
Olemme ottaneet tavaksi, että jos ei jaksa puhua, niin ei vastaa. On helpoin tapa sekä soittajalle että vastaajalle. ja sitten soitellaan takaisin kun ehtii :)
Mutta kuulostele! :) Voi olla että tykkäävätkin puheluistasi, joten miksipä niitä vähentämään!
Mä olin nuorena tuommoinen takertuva ja samaa piirrettä on vieläkin. Mulla ei ollut lapsena sisaruksia ja kun näin muita sisarustensa kanssa, näytti aina siltä, että heillä oli hyvin tiiviit välit. Toivoin ystävältäni samanlaista läheistä ja tiivistä yhteyttä. Se ei tietenkään onnistunut, pakko se oli tajuta jossakin vaiheessa.
Nykyään en ehdi enkä jaksa mielestäni roikkua kenessäkään, mutta vieläkin tunnen, että painostan muita liikaa...puhelimessa en tosin jaksa enää puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maksavansa palkkaa nettisurffailusta??
Ei anna kovin hyvää kuvaa kirkosta - kuten ei moni muukaan asia.
mutta vastaan, ettei tulisi epäselvyyksiä.
Sosiaalinen media on minun ja monen muunkin eräs "työmaa". Kirkon strategiaan kuuluu jalkautua sinne, missä ihmiset ovat. Ja diakonian taas tarkoitus on antaa tukea. Itse omalla paikallani yritän tätä muun muassa täällä.
Tämä on vain pieni prosenttiosuus työstäni - itse asiassa haluaisin tätä enemmänkin.
Kirkon ei ole tarkoitus ainoastaan kutsua ihmisiä tilaisuuksiinsa kirkolle, vaan olla käytettävissä ja auttamassa siellä, missä ihmisten todellinen elämä on. Toki ei se tee kirkon tilaisuuksia tarpeettomaksi, ja esim. perhekerhot kasvattavat suosiotaan koko ajan.
Hyvää päivänjatkoa kaikille, nyt lähden käväisemään yhdessä kokouksessa, mutta palailen taas puolenpäivän jälkeen :)
Kirkkosisko.
Ei-diakoni vastaa nyt tuohon haukkumiseen, ettei muka anna hyvää kuvaa kirkosta. Minusta nimenomaan antaa hyvän kuvan kirkosta, että kirkko käyttää myös sosiaalista mediaa työnteon välineenä. Etenkin kun diakonin vastaus oli hyvä.
Mielestäni tämä kertoo siitä, että kirkko tulee lähemmäksi kansaa ja pyrkii auttamaan monien eri kanavien kautta.
Ja kyllä: kuulun kirkkoon ja maksan kirkollisveroa, en tosin Vantaalle. Toivoisin, että omia kirkollisäyrejäni käytettäisiin vastaavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos edes joku vastailee asiallisesti ja fiksusti tälläkin palstalla. Jos ei tekisi asiaa työnsä puolesta eli ihan luvallisesti, niin miksi laittaisi viestin alle tuon nimi- ja tittelilitanian? Eli positiivista vain tuo diakonin "nettisurffailu".
maksavansa palkkaa nettisurffailusta??
Ei anna kovin hyvää kuvaa kirkosta - kuten ei moni muukaan asia.
hän on tietoinen siitä, että sinusta työtehtäviisi kuuluu Vauva-palstalla notkuminen?
hän on tietoinen siitä, että sinusta työtehtäviisi kuuluu Vauva-palstalla notkuminen?
ja esim Suomi24 keskusteluissa Suhteet-osion alla on oma "Kirkko Kuulolla" -palsta jossa vastaa työntekijöitä koko Suomen ev.lut. kirkon alueelta etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Täällä vauvassa olen vain minä.
Mutta ap:lle anteeksi, että tämä vei nyt tästä palstatilaa.
teille kannustajille: KIITOS
maksavansa palkkaa nettisurffailusta??
Ei anna kovin hyvää kuvaa kirkosta - kuten ei moni muukaan asia.
Itse olen varsin kirkkokriittinen. Olenkin eronnut kirkosta. Mielestäni juuri tämä on oikea paikka jossa kirkon tulisi näkyä. Juuri tällaisen puutteen takia olen eronnut kirkosta. Kirkko ei ole osana meidän yhteiskuntaa, linnoittautuessaan vain omien seiniensä sisälle.
Tämä on juuri oikea paikka, jossa kirkon tulisikin näyttäytyä.
Jos kirkko olisi ollut näkyvillä tällaisilla foorumeilla, en ehkä olisi eronnut kirkosta. Toki tämä on vain yksi pieni toimi, eikä se ehkä vielä olisi estänyt eroamistani. Suunta olisi kuitenki oikea.
Kirkkosiskolle tsemppiä ja näkyvyyttä täälläkin.
että paasaa omia näkemyksiään. Se on ihan vaan omien näkemyksien paasaamista.
Olen kyllä tosi tyytyväinen, että olen eronnut kirkosta - ei tarvitse tuollaisiakaan besserwisser-loisia elättää.
maksavansa palkkaa nettisurffailusta??
Ei anna kovin hyvää kuvaa kirkosta - kuten ei moni muukaan asia.
Kerrankin kirkko on päivittynyt nykyaikaan ja auttaa ihmisiä siellä, missä he ovat. On turha seistä pää täynnä neuvoja siellä kirkossa, jos ne ihmiset eivät tule sinne neuvoja pyytämään.
vaan pelastamaan - vai eikö siellä ole töitä ollenkaan?