Onko se niin rankkaa?
Odotan kaksosia viikoilla 13+6. Olen lueskellut paljon sekä suomalaisia että ulkomaisia kaksossivustoja sekä kirjallisuutta ja lehtiä. Joka paikassa toitotetaan sitä, miten järkyttävän rankkaa vauva-aika kaksosten kanssa on, miten omaa aikaa/aikaa miehen kanssa ei ole minuuttiakaan ensimmäisen vuoden aikana, miten ei kerkeä edes suihkussa käydä, laittaa ruokaa, vaihtaa vaatteita, pestä pyykkiä eikä astumaan edes ovesta ulos, kaksosten kanssa tai ilman. Informaatio kirjoissa ja lehdissä on kautta linjan aika negatiivista. Toki ymmärrän, että kirjallisuus on suunnattu kaikille ja niissä halutaan tietenkin varauduttaa ihmiset pahimpaan.
Itse olen mielestäni aika realisti ja osaan kuvitella, että 9 tunnin yöunet voi unohtaa joksikin aikaa ja syöttörumbakin on varmasti melkoinen. Mieheni kanssa on kuitenkin asiasta keskusteltu ja tultu siihen tulokseen, että se miten vaikeaksi asiat tekee, on paljon ihmistyypistä kiinni. Meille kaksoset on esikoiset eli ei tiedetä minkälaista vauva-aika yhdenkin kanssa on.
Haluaisikin kuulla nyt kokemuksia kaksosten vanhemmilta. Oliko se vauva-aika todella niin rankkaa ja kamalaa kuin ympärilläni annetaan ymmärtää? Kai siinä on aika paljon hyvääkin...?
Kommentit (58)
Paljon helpommalla pääsee kun lapset ovat eri-ikäisiä vaikka ikäeroa olisi vähänkin. Meillä on kaksoset kohta 7v ja pojat 2v ja 1v. Kaksosuus tuo edelleen mukana sellaisia asioita joita ei pienten kaksosten äidit voi vielä tajuta, mutta odottakaa vaan ;)... En tarkemmin jaksa piruja seinille maalata mutta oma kokemukseni tähän asti on että olisi ollut ihan kiva jos nuo kaksi tyttöä olisivat syntyneet eri vuosina.
niissä perheissä joissa kaksoset ovat samaa sukupuolta. Jos on tyttö ja poika niin helpompaa on, mitä olen kuulut ystäviltä, joilla on kaksosia.
On aivan eri asia olla palvelematta 2-viikkoista tai 2-kuista vauvaa kuin 1- tai 2-vuotiasta lasta! Ei vauvan voi olettaa ymmärtävän, että kun hän hetken odottaa, hän saa ruokansa tai pääsee syliin. Vauvan itkuun tulee vastata mahdollisimman pian ja aika " kylmä" on se äiti, jota ei oman vauvan itku ahdista...
Et ilmeisesti ole koskaan ollut tilanteessa, että imetät toista vauvaa kun toinen herää sängyssään ja alkaa itkeä... an niin, et tietenkään, koska et imettänyt kovin kauaa. Tai jo se, että toista imettäessäsi alkaa toinen ährätä ja saat koko ajan jännittää herääkö hän ennen kuin toinen on kylläinen... nauti siinä sitten äidin ja vauvan läheisyydestä ja imetystuokioista niin kuin yhden vauvan kanssa voisi tehdä. Harva 1- tai 2-vuotias eskoinen heräilee yöllä kolmen tunnin välein ja saa maitoa - ja jos niin on, ei siitä voi ainakaan lasta syyttää. Vauvat sen sijaan useinkin syövät moneen otteeseen yöllä ja vauvantahtisesti eli niin, että toinen ehkä 3h välein, toinen aluksi 4 ja loppuyöstä 2 tunnin välein. Tai toinen syö alkuyöstä ja toinen loppuyöstä tai...
Puhumattakaan siitä, millaista on kun kaksi lasta oppii samoja asioita yhtäaikaa, on yhtäaikaa uhmaiässä, puree toisiaan, keksii yhdessä päättömiä ideoitaan, sparraavat toinen toistaan niin ruualla sotkemisessa kuin seiniin piirtämisessäkin tai vaikka autotielle juoksemisessa... Jokainen lastenhoitajakin tietää, että samanikäiset lapset leikkivät kaikkein huonoimmin keskenään tai siis heille tulee eniten kinaa. Parasta on, kun mukana olisi joku isompi ohjaamassa leikkiä, joku, joka jo osaa joustaa ja tuntee sääntöjä.
Mutta jokaiselle on oikeus mielipiteeseensä - olkoon se miltä tahansa kokemuspohjalta ponnistettu :) En minä sanonut, etteikö niitä positiivisia asioita saisi tuoda esiin, kunhan varoittelin liikaa nostamasta itseä jalustalle. Lapset ja tilanteet kun ovat niin erilaisia kuin ovat. Parempi kuitenkin ASENNOITUA niin, että rankkaa tulee olemaan ja ehkä yllättyä iloisesti - tai sitten ei. Vankka parisuhde on kuitenkin kaiken a ja o, ilman sitä kaksosvauva-arki (ja mikä tahansa vauva-arki) on rankkaa. Aivan varmasti.
Yhä edelleen väitän, ettei kaksoset ole sen helpommat tai vaikeammat kuin sisarukset muuten lyhyellä ikäerolla. En myöskään ala väittämään, että siinä kaksi menee kuin yksikin, sillä onhan hommaa tuplasti. Kaksosuus ei kuitenkaan tee elämästä rankempaa, vaan ne muut asiat. Keskosvauvat ovat varmasti aina oma lukunsa ja sairastelut rassaavat, mutta noita voi olla ilman kaksosuuttakin. Tulee myös hetkiä, jolloin ei vain voi revetä molemmille ja toinen muksuista loukkaantuu, mutta sama tilanne on sisaruksilla muutenkin. Itseasiassa ehkä kovempikin, sillä silloin esikoinen on tottunut saamaan vanhempansa täysin itselleen ennen vauvan tuloa.
Onhan se ihan eri asia jos on vaikka kaksi lasta vuoden ikäerolla kuin että on kaksoset. Meiltä löytyy nämä kaikki, siis neljä lasta ja vanhin on reilut kolme vee. un kakkonen syntyi, osasi esikko jo kävellä. Liinavauva meni kuin huomaamatta esikon kanssa touhutessa, tissitakiainen sai olla liinassa tissi suussa koko päivän. Nyt vauvoja on kaksi ja vaikka ei noita isompia edes oteta huomioon, rinnalle haluajia on kaksinkappalein, molemmat yhtä ymmärtämättömiä sanoja ´hetki vielä´ kohtaan. Kaksosten imetystyyny on tiuhassa käytössä, sillä lohdun tuo yleensä vain rinta. Ja mies ei voi olla kuin henkisenä tukena vauvojen ruoka-asioissa. Yöllä on kuitenkin myös minun nukuttava joten imetän pitkällään, vauva nukkuu tissi suussa sinne saakka kun toinen herää ja pitää kääntää kylkeä. Tuolloin tarvitaan miestä lohduttelijaksi, sillä pikkuinen haluaisi edelleen olla rinnalla ja haistaa, maistaa sekä tunteä äidin siinä ihan vieressä, unessaankin.
Kyllä sitä hyvin pärjää, mutta onneksi on tuo mies. Huolehtii nuo isommat sekä kodin - ja vähän enemmänkin. Joskus on silti vain mietittävä, että kumpiko huutaa kovemmin... Unta tarvisee äitikin myös päiväaikaan ja toistaiseksi se on onnistunut. Elämisen rankkuuteen voin palata vuodenvaihteessa kun jään yksin lasten kanssa, kaikkien neljän, miehen palatessa töihin. Tämän viiden viikon suppean näkemuksen pohjalta sanoisin että kaksosarki on tasan kaksi kertaa niin rankkaa kuin arki yhden vauvan kanssa, sillä syöttöjä ja vaipanvaihtoa on tasan kaksinkertainen määrä...
Ihaa ja nyytit 5vkoa
TOTTAKAI se on erilaista kahden samanikäisen kanssa kuin vaikka vuoden ikäeron omaavien muksujen kanssa. Kummassakin on omat hyvät ja " huonot" puolensa. Vauva ei ymmärrä, miltä tuntuu odottaa, mutta toisaalta se ei imetyksen aikana kiipeä kirjahyllyyn ja tipu sieltä alas. Erilaiset tilanteet on erilaisia, mutta mun mielestä on hassua tämä ajattelu, että kaksosuus jotenkin automaattisesti nostaa vaikeusasteen taivaisiin.
TIETYSTI vauvan itku ahdistaa. Niin tekee myös pienen taaperon itku (ja isompienkin..), sillä ei itkut lopu yhtäkkiä vuosikkaina. Myös hieman isompi lapsi voi olla kipeänä, olla mustasukkainen, tahtoa huomiota, pahoittaa mielensä tai muuta vastaavaa. Toisaalta itse olen muksujeni kanssa huomannut, ettei kaikki itku ole yhtä hankalaa kestää. Kaksosten kanssa joutuu myös kuuntelemaan itkua, mutta jos tietää, että toisella on periaatteessa kaikki ok, on se paljon helpompaa kestää. Ja vielä tähän lisäys, että puhun nyt ns. perusterveistä muksuista, sillä vakavat sairastelut ym. eivät taas ole kaksosuudesta johtuvia.
TIETENKIN olen ollut useastikin tilanteessa, että syötän toista ja toinen alkaa itkeä. Ei ollut mukavaa, mutta siitä selvittiin ilman traumoja. Ja ei, en imettänyt kauaa, mutta samalla tavalla olen kaksosarkea viettänyt kuin kuka tahansa imettänytkin äiti. Ja usko tai älä, tiedän myös yöheräilyt ja syönnit. Enää ei mennä kuin yhdellä syötöllä ja ehkä kuudella muulla herätyksllä, joten yöt ovat jo melko ehjiä..-) Ja juu, harva 1- tai 2-vuotias esikoinen heräilee yöllä, mutta toisaalta vaikka kahden vauvan kanssa sai heräillä öisin, sai myös nukkua aamulla ja päivisin ihan eritavalla kuin pienen taaperon kanssa. Usein olen kuullut kahdenlapsenperheistä tarinoita, kun vauva on yökeikkuja ja nukahtaa puolenyön aikoihin, heräilee yöllä syömään ja puol seittemän pirteä esikoinen kiskoo äidin sängystä. Taas siis kaksosarki on erilaista, mutta vaikeammasta tai helpommasta on varmaan turha puhua.
Ja juu, varmasti tulee monta ongelmaa eteen tulevaisuudessa, mutta sitähän lastenkasvatus on. Itse oon ollut ainut lapsi, mutta se ei tarkoittanut sitä, etten olisi hölmöillyt. Samanikäistä seuraa löytyi kehittämään hölmöyksiä ja toisaalta ihan itsekin keksin " laittaa ruokaa" myrkkysienistä. Ei sisaruksia tarvita hölmöyksien tekoon. Kaksi on aina kaksi, niin hyvässä kuin pahassakin, mutten vielä noidenkaan pelotteluiden jälkeen jaksa myöntää kaksosten olevan jotenkin älyttömän rankkaa. Ja toisaalta eri-ikäisten sisarten kanssa on hyvin herkästi pienimmän sortoa ja " nakittamista" typeryyksiin. Sääntöjen tunteminen ei aina tarkoita niiden noudattamista. Vuoden tai kahdenkaan ikäero ei vielä velvoita isompaa käyttäytymään " aikuismaisesti" .
Joku mainitsi, että tytön ja pojan kanssa on helpompaa tulevaisuudessa ja tuo varmasti pitääkin paikkansa. On varmasti ihan erilaista kasvattaa vaikka identtisiä tyttöjä kuin tällaisia pikku persoonia, joissa on samaa jaettu masuaika. Se varmasti tuo oman värinsä lapsuuteen ja varmaan useamman ongelmankin.
Pahoittelen, jos nyt jonkun mielestä olen itseäni nostellut jalustalle tai väheksynyt jonkun toisen kokemusta. Kuten jo aiemminkin sanoin, vauva-arki voi olla rankkaa riippumatta vauvojen määrästä, eikä kaksosten kanssa ilman tekemistä jää, mutta vieläkin uskallan sanoa, että tämä voi olla myös hieno kokemus. Olen ehtinyt nauttiakin suorittamisen välissä ja yhä edelleen pidän kaksosia lähinnä älyttömän hyvänä tuurina. Ainut asia, mikä on joskus harmittanut on ollut se, ettei välttämättä enää ikinä koe raskautta ja synnytystä ja pikkuvauva-aikaa uudelleen. Koska vaikka yöheräämiset menee kerralla, niin niinpä menee myös hyvät asiat ja potkut masunahan läpi.
Dummy + kaksikko
olen harvinaisen samaa mieltä sun kanssa, vaikkei mulla olekaan vanhempia lapsia 10 kk kaksosten lisäksi, sitä kompensoi varmasti sitten se, että olen yksinhuoltaja ja sitä olen ollut alusta asti.
Itselläni on ollut omasta mielestäni helppoa, mutta luulen sen johtuneen siitä, että mua varoteltiin NIIN PALJON. Ettei todellisuus sitten jysähtänyt niin pahasti. Toki hyvillään olen siitä nyt, että varoitteluja tuli.
Muistan aina kun kätilö sanoi laitoksella kun olin synnyttänyt että " selvää on,ettet yksin tule pärjäämään"
Se itketti älyttömästi, ja loukkaannuin siitä todella syvästi.
Mutta, niin kuin edellä jo sanoin, Koen olevani etuoikeutettu että olen saanut kaksi lasta samaan aikaan!
Nauttikaamme kaikki ihanista vauvoistamme ja vähän vanhemmistakin, oli niitä sitten yksi kaksi tai kolme=))))))) !
Niin... osaahan ne vuosikkaatkin vaatia, mutta jotenkin kuvittelen olevan helpompaa imettää yhtä vauvaa ja samalla vahtia, ettei se isompi kiipeä kirjahyllyyn kuin imettää kahta, jotka heräävät vaikkapa hiukan eri aikaan tai joista toisella on ongelmaa imuotteessa... Toki tämäkin pohjautuu vain omaan kokemukseeni kaksosista ja parivuotiaasta esikoisesta - koskaan en ole päässyt kokeilemaan kahden lapsen perhettä.
Niin ja osaahan ne vuosikkaatkin itkeä, mutta heillä ei enää syynä ole nälkä, heiltä puuttuu tuo vauvoille ominainen suoranainen eloonjäämisitku. Kipu on tistysti asia erikseen, mutta kuten jo yllä mainitsin, on sen eliminointi helpompaa kun sen tekee etukäteen.
Nukkuminen kahden vauvan kanssa päivisin ei sekään ole itsestäänselvyys, sillä kukaan ei voi voi vannoa, että juuri SINUN vauvasi ovat samanrytmisiä, nukkuvat ja syövät samaan aikaan. Tai että he nukkuisivat koskaan päivisin tuntia kauempaa kerrallaan. Kokemuksella sekä vauvoista että taaperoista väittäisin, että helpompaa on joustaa taaperon nukutusajoissa ja laittaa hänet nukkumaan silloin kun vauvakin nukkuu ja näin sallia äidille vapaahetki - ja ehkä pienet unet. Vauvaa kun ei saa niin vain säädettyä - hän syö kun on nälkä ja nukkuu kun nukkuu. Tämän lisäksi meillä oli se tilanne, että esikoinen kukkui aamuseitsemältä kun kaksoset laulattivat yötä pitkälle pikkutunneille eli molemmat samassa paketissa on tullut koettua...
Jos sanot, ettei sisaruksia tarvita hölmöyksien tekoon niin voin sanoa, että katsotaan mitkä ovat mielipiteesi kun kaksosesi ovat isompia... olin itse yhtä yksisilmäinen aikanaan ja vasta omien kaksosieni kautta olen törmännyt moneen moneen asiaan, joka heidän kanssaan on ainakin tuplasti hankalampaa kuin esikoisen. Mutta se onkin jo toinen juttu eikä liity vauvavuoteen ;)
Ja ei - en tarkoittanut sinua jalustalle nostamisessa. Olen pahoillani, jos sait sen kuvan. Tällä palstalla näitä itsensä kohottajia vain silloin tällöin näkyy - valitettavasti - ja olenpa sellaisiin elävässä elämässäkin törmännyt. Tarkoitukseni oli vain antaa tuoreille tai tuleville kaksosten äideille ajateltavaa ja pohjaa sanoa vastaan tai ainakin olla kuuntelematta heidän mollaustaan. Tarkoitukseni ei ollut haukkua sinua tai muitakaan!
Jokohan tämä keskustelu riittäisi? Ole iloinen, Dummy, että kaksostesi kanssa on sujunut hyvin - niitä kokemuksia rikkaampana kohtaat sitten ne tulevat vaikeudetkin. Jos ja kun niitä tulee. Toisille tuo ensimmäinen vuosi on kummitus, jonka varjo vaalenee vasta vuosien kuluessa.
TT
Mikään ei ole itsestään selvää. Ei kaksosten kanssa joka päivä päässyt nukkumaan, mutta tarpeeksi usein tuollainen hetki järjestyi.
Lapset ovat persoonia. Toiset vilkkaampia ja toiset rauhallisempia. Kaksosia tai ei, niin ne ovat lapsia ja kokeilevat rajojaan.
Ja juu, olen erittäin onnellinen lapsistani ja siitä, että kaikki on mennyt näin hyvin.
Dummy kiittää ja kuittaa..-)
Odotusaikainen pelottelu on minusta aivan turhaa. Sitä sai kuulla niin monenlaista päivittelyä puolitutuilta kaiken tietäviltä mummeleilta. Etukäteen on turha liikaa pelätä, jo se syö voimavaroja. Nauti odotuksesta ja vauvoista. Kaikki riippuu paljon siitä miten helpot tai vaativat vauvat satut saamaan. Väsymystä ja vaikeitakin aikoja varmasti tulee. Toivottavasti sinulla on ihmisiä, joita voit tarvittaessa pyytää avuksi.
Kaksoset on nyt 2 vuotta ja esikoinen 3,5 vuotta. On ollut hyviä aikoja ja sitten niitä vähemmän hyviä. Pari kertaa on jopa ollut mielessä, että pitääkö minun tosiaan väsyä masennukseen asti,vain siksi, että minulla on 3 pientä lasta. Meillä esikoinen ja varsinkintoinen kaksosista on ollut varsin vaativa ja itkunen vauva. Hyvä,että joukkoon mahtuu myös yksi helppo lellukka.
Loppujen lopuksi minulle alkuajat olivat helpompia, koska silloin sain apua kaupungilta. Väsymys iski pahemmin sitten kun jäin yksin lasten kanssa vaikka olivat jo yli 1/2vuotiaita. Silloin olisin toivonut, että sukulaiset olisivat ymmärtäneet, että olen oikeasti tosi väsynyt. Onneksi mies piti bonus isyysvapaan.
Onnea ja positiivista mieltä odotukseen!
Mä en pysty käsittämään, miten aina ja ikuisesti tämä imetysasia nousee esille. TripleTrouble:
Et ilmeisesti ole koskaan ollut tilanteessa, että imetät toista vauvaa kun toinen herää sängyssään ja alkaa itkeä... an niin, et tietenkään, koska et imettänyt kovin kauaa. Tai jo se, että toista imettäessäsi alkaa toinen ährätä ja saat koko ajan jännittää herääkö hän ennen kuin toinen on kylläinen... nauti siinä sitten äidin ja vauvan
Ei se pulloruokintakaan mitään juhlaa ole. Keittele siinä sitten yöllä pulloja puhtaaksi, jotta niitä voi seuraavana päivänä taas käyttää. Tai aina kun lähdet jonnekkin ota pullot ja tuttelit mukaan ja varmista että siellä on lämmitysmahdollisuudet.
En tarkoita Mitenkään vähätellä imetyksen työmäärää, mutta se ainainen " syyllistäminen" pullottelusta alkaa jo kyllästyttää...
Itse en imettänyt kuin muutaman viikon ja vaan toista lapsista. Mutta jos se imetys tuntuu niin hankalalta (kuin joistain " uhrautuvista" viesteistä -ei pelkästään tässä ketjussa- on voinut lukea) niin miksi sitä sitten pitäisi tehdä. Ja Kyllä tiedän että imetys on vauvalle parhaaksi. Mutta ei vauva tee myöskään mitään lopenuupuneella äidillä.Kaikkiaan kaksosten kanssa mielestäni pärjää maalaisjärjellä. Ei pidä kuluttaa itseään loppuun, vain sillä perusteella mitä yleisesti pidetään hyvänä äitinä. Asiat jotka helpottavat omaa jaksamista ovat jokaisen itse päätettävissä...
Sen verran haluan vain lisätä, ettei kaksosten keskosina syntyminen välttämättä tee arjesta vaikeampaa. Henkisesti oli alku tietenkin rankka, kun pallerot olivat keskolassa, ( syntyivät rv 34+3) mutta kotiin pääsyn jälkeen meillä on ollut aivan normaalia vauva-arkea. Kummallekaan ei ole onneksi seurannut keskosuudesta mitään sairauksia tai kehitysviiveitä.
Ilmeisesti keskolan jäljiltä molemmilla vauvoilla ollut esim. yön suhteen samanlainen rytmi. Päivät olivat aluksi väsyttäviä, kun jompi kumpi oli aina nälkäinen tai uninen, mutta kun yöllä sai itsekin tarpeeksi nukkua, jaksoi päivät ihan hyvin.
Olen onnellinen siitä, että sain kaksoset, jos vertaa sitä siihen, etten olisi saanut lapsia ollenkaan :).
Enna ja pikkaset ( tyttö & poika)
Alkuperäisen viestin kirjoittajahan pyysi kokemuksia kaksosten vanhemmilta,ja niin se vaan on että toisilla on mennyt helpommin kuin toisilla. Sitä en ymmärrä miksi ei saisi sanoa että jos on ollut helpompaa kuin monilla muilla. Ja mä ainakin sain sen käsityksen että nyt puhutaan vauvojen ekasta vuodesta eikä taapero ajasta,mikä on ihan oma juttunsa.
Muistan kun kirjoitin tänne kun vauvat olivat 3kk vanhoja että mulla on ihan oikeesti tylsää,onko muita...Niin sain ihan kivoja viestejä mutta sitten oli näitäkin jotka heti alkoivat paasata siitä etten tiedä mistään mitään vielä ja etten saisi sanoa että kaksosvanhemmuus on ollut helpompaa minulle kuin etukäteen raskausaikana luulin. Nytkin kun kyseltiin kokemuksia niin olisiko minun ja kaikkien muiden helppojen vauvojen äitien pitänyt sanoa että voi voi kun oli rankkaa kun vauvat vaan vetivät unta palloon 4h putkeen,söivät ja taas nukkuivat..Ja että voi voi kun oli rankkaa kun meillä ei mahavaivoja ollutkaan eikä vauvat valvottaneet paljon yöllä.
Tottakai kaksosissa on hommaa ihan eritavalla kuin yhdessä lapsessa,mutta luulen että kaikki kaksosia odottavat asennoituvat siihen jo raskausaikana ja se että se ei ollutkaan niin kamalaa yllätti minut totaallisesti.
Ja minunkaan mielestä ei pitäisi vetää tuota imetysjuttua tähän keskusteluun mukaan,muutenkin ne jotka kaksostensa imetyksessä ovat epäonnistuneet ovat varmasti saaneet kuulla siitä ihan tarpeeksi ympäristöltä,joten minun mielestä täällä meidän kaksosten vanhempien ei pitäisi alkaa mollaamaan toisia jotka eivät ole imettäneet pitkää aikaa. Jokainen kun tietää mikä rumba ja stressin aiheuttaja se on.
Ja myönnän,itse en imettänyt kuin 7 viikkoa,osalta sekin helpotti tietenkin minun jaksamistani arjessa.
Niin ja sitä vielä piti sanoa että eiköhän jokainen odottaja tajua itsekkin sen että vaikka toisella on mennyt todella hyvin,hänellä se välttämättä ei mene kuitenkaan niin. Ja päinvastoin.
martina ja lapset 1v5kk
Voi kun sen tajuaisikin niin - ehkä järjellä, mutta tunteella ei. Kukapa ei toivoisi, että itsellä kaikki sujuu ainakin yhtä hyvin tai vieläpä paremmin kuin toisilla? Kukapa ei tuntisi huonommuutta ja/tai katkeruutta, jos jollakin toisella sujuu hyvin ja itsestä tuntuu kuin rämpisi syvässä suossa? Vaikka päällisin puolin olosuhteet olisivat ihan samat.
Kyllä äitiys on tänä päivänä nostettu sellaiseen suorittamisen malliin, että siinä itse kukin helposti sortuu ainakin hetkellisesti. Aivan kuten tekin älähditte heti, kun mainitsin imetyksestä - tunnette siitä aivan turhaan huonommuutta, mutta minkäs teet kun järki sanoo muuta kuin pää ja tunteet...
martina:
Niin ja sitä vielä piti sanoa että eiköhän jokainen odottaja tajua itsekkin sen että vaikka toisella on mennyt todella hyvin,hänellä se välttämättä ei mene kuitenkaan niin. Ja päinvastoin.
PS. Mitä kauemmin vauva-ajan ikävyyksistä ja tylsyyksistä on, sen paremmin aika kultaa muistot :)
NIIN totta tuo viimeinen, että mitä kauemman vauva-ajasta on, sitä varmemmin (ja paremmin) aika kultaa muistot.
En tosiaan tarkoita olla ilkeä, mutta en malttanut olla viittaamatta keskusteluun, jota käytiin tasan 1 v sitten, Martina1:n pienokaisten ollessa 5 kk. On ollut raskaita aikoja sielläkin, jos helppojakin, kuten tässä ketjussa nyt pääsääntösesti muistelet. Just niin meilläkin, kaikkea mahdollista tähän reiluun vuoteen on mahtunut. Onneksi Martina on ajat teilläkin helpottaneet siitä. Toivottavasti luet tätä omaa aiempaa tekstiäsi nyt hymyssä suin, jos tämän luet. Ja niin on helpottanut meilläkin, nyt kun ipanat ovat 1 v. 3 kk.
Kaikille odottajille, ja erityisesti vaikeiden aikojen kanssa parhaillaan jo painiville paljon tsemppiä ja sisua. Kyllä tämä kaikki kannattaa, ihanat hetket on niin ihania, ja kyllä niitäkin tulee, paljon!!
Ja tässä alla siis suora lainaus keskustelusta tasan vuosi sitten (otsikko oli klassinen: Kaksostenhoitoon apua kunnalta - kaikki väsyneet äidit, lukekaa:)
martina1 - 06.11. 16:58 vastaa tähän viestiin (2/14)
kuulostaa hyvältä...
me taidetaankin muuttaa todellakin muuttaa sinne.. :)
taas on ollut sellaisia päiviä että oksat pois...yöt valvotaan, päivät valvotaan ja kiukutellaan. nukuttan max.45min unia ja tietenkin vuorotellen..hulluksi tulen ihan just..sitten on vielä tässä muutto ja pitäis sentään saada pakattua,mutta minkäs teen kun vauvat ovat koko ajan sylin tarpeessa...:(
mä soittelin sinne MLL:n lastenhoito juttuun ja todellakin sanottiin että e oo...:( ja kuulemma huonommin on kaksosperheille hoitajaa tarjolla..mitä hiton hoitajia ne sellaiset on jotka ei muka muutamaa tuntia kahen vauvan kanssa pärjää.olenhan minäkin joutunut heti olemaan 24h vuorokaudessa vaikken lapsia ikinä ollut hoitanut ennen tätä..tai siis ainakaan näin pieniä. kummastuttaa muutenkin tuo juttu. menevätkö ne vain yksilapsisiin perheisiin sitten jos ei kahta voi vahtia. onhan monessa perheessä kolmekin lasta ja kaikki eri ikäisiä...voi #*****#..hermo palaa tän kunnan toiminnan kanssa..me muutetaan oikeesti kohta sinne kirkkonummelle...
tänään taas,asiasta kolmanteen,niin puhuin äitini kanssa näistä hoitojutuista, ja huokasi vaan että on niin kiireinen ettei kerkee tulla edes moikkaamaan...ja sitten meni hermot ja annoin tulla tuutin täydeltä purkausta itkun ja huudon kanssa...sillä tuloksella vain että ottaa vauvat joulukuussa hoitoon ku lähden miehen työpaikan pikkujouluristeilylle mukaan..ja sekin on vaan sellainen 7h risteily..
mä vaan ootan ens kesäkuuta kun lähen takas töihin..pääsee sinne ainakin lepäämään,vaikka teen tallihommia,jotka on fyysisesti aika rankkaa..
ja viimeyönä keksin sellaisen kuningas idean,että mitäs jos eroaisin miehestä niin sitten saisin ainakin sen joka toisen viikonlopun vapaakis..joo..kaiken näköistä sitä tulee väsyneenä ja yön pimeinä tunteina mieleen....!!!!:)
Hakemalla varmasti löytyisi mun raskausaikasia kirjotuksia, joissa valittelen sen hetkistä oloani, mutta SILTI olin/olen koko ajan sitä mieltä, että raskaus sujui mitä loistavimmin.
Sanon myös, että synnytykseni oli helppo, hyvä ja nopea, mutta silti muistan erittäin hyvin, että kouristelin kivusta kolme tuntia miltei yhtäjaksoisessa supistuksessa ilman puudutuksia. Sitten ponnistamiset. Tottakai sattui, mutta silti sanon, että synnytykseni oli hyvä ja että tekisin sen uudelleen.
Tiedän myös, että tähän viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut myös huonoja päiviä ja itkuja niin äidiltä kuin pienokaisiltakin. On väsyttänyt, ketuttanut ja tuntunut, ettei mikään toimi, mutta silti pidän tätä positiivisena aikana. Mulla ainakin oli noita huonoja päiviä myös aikana ennen muksuja, joten ne eivät ole uusi juttu. Välillä väsyttää ja mikään ei huvita, eikä kesken unien herääminen nyt aina mitään juhlaa ole, mutta se nyt vain on osa tätä pienokaisten kasvatusta.
Se, että sanon vauva-aikaa ihanaksi, ei johdu siitä, että aika kultaisi muistot tai että olisin saanut elää jotenkin pilvilinnassa. Totta on, että on varmasti päästy keskivertoa helpommalla, mutta toisaalta ei jokainen pikkuasia luo kuvaani maailmasta. En erityisemmin nauti tiskaamisesta, kotitöistä, kakkavaipoista tai aikaisista herätyksistä, mutta en silti marise niistä joka käänteessä. Ne nyt vain kuuluvat tähän elämänvaiheeseen ja mun mielestä jäävät selkeästi kakkoseksi, kun toiselle puolelle vaakaa pistetään kaikki ne hyvät ja ihanat asiat, mitä tällä hetkellä elämään kuuluu.
En tiedä, ymmärtääkö kukaan mun jorinoita, mutta yritän sanoa, että ihmiset nyt vain näkevät ja kokevat asioita eri tavoilla. Tottakai neljässä muksussa on enemmän tekemistä kuin yhdessä, muttei se silti suoraan kerro sitä, kuinka raskaana tuota aikaa pitää. Tiedän yhden lapsen äitejä, jotka ovat pitäneet vauva- ja pikkulapsiaikaa rankkana ja ovat olleet niin fyysisesti kuin henkisestikin poikki, eikä mulla tulisi mieleenkään vähätellä tuota väsymystä, koska onhan mekin pärjätty näin hyvin kahden kanssa. Erilaiset tilanteet nyt vain on erilaisia, eikä niitä voi pistää samalle viivalle ja vertailla.
Eli vielä TT:
En tiedä huomaatko, mutta teksteissäsi olet kovasti nostanut itseäsi " yksösten" vanhempien yläpuolelle. Sanoit itsekin, ettet kokemuksesta tiedä, millaista kaksilapsisessa perheessä (ilman kaksosia..) arki on, mutta silti olet varma, että kaksosten täytyy olla rankempaa. Samoin tuo imettämiskommentti. Itse en aluksi jaksanut asiaan kommentoida, mutta luepa se uudelleen ja mieti sitten, miten muuten se pitäisi tulkita kuin että pidät imettäneitä äitejä kovemmassa arvostuksessa kuin meitä korvikkeita käyttäviä. Ite oon kyllä sinut tuon kanssa, joten ei tuostakaan nyt mitään traumoja päässyt muodostumaan.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!!!
Kovapäinen Dummy, joka ei vain osaa olla hiljaa...-)
kerran Dummy vei sanat suustani.
Ei jokainen päivä voikaan olla helppo, mutta eihän elämä aina ole ruusuilla tanssimista ilman kaksosiakaan (tai ylipäätään ilman lapsia). On mulla elämään mahtunut murheitakin, mutta silti koen eläneeni hyvää ja onnellista elämää. On mun kaksosäitiyteen mahtunut huonojakin hetkia ja todella huonosti nukuttuja öitä, mutta silti koen vauva-ajan olleen helppoa.
Ja tuosta imetyksestä... Onko pakko jatkaa...? ;) Niinkuin joku tuolla jo aiemmin sanoi; jos se tuntuu ylivoimaisen rankalta, miksei siitä voi luopua? Itse en imetystä kokenut parin ensimmäisen viikon jälkeen (ne pari viikkoa meni siis tosiaan opetellessa) mitenkään liian " vaativana" asiana, mutta jos mun " mielenterveyteni" /jaksamiseni olisi vaatinut, olisin voinut imetyksen lopettaakin.
Ja niinkuin moni on tähänkin ketjuun laittanut: arjen helppous/vaikeus on hyvin pitkälti kiinni siitä, millaiset vauvat saat.
Yhteen vetona kai vois sanoa että hengissä ollaan kaikki selvitty!
Voisin kuvitella että meidän kaksosvauva-arki on ollut rankimmasta päästä ja silti onnellinen olen nyt, vaikka erokin tuli. Tytöt ovat iloisia ja tasapainoisia sekä tottuneet elämään näissä uusperhekuvioissa. Rankimmastakin vauva-ajasta siis selviää, vaikka ei kunnon tukijoukkoja olisikaan. Mikä ei tapa se vahvistaa. Ihmisenä olen varmasti vanhempi ja tasapainoisempi kuin ilman näitä rankkoja kokemuksia olisin, sillä olen kuilun pohjan nähnyt ja sieltä selvinnyt.
Minulla ei kutenkaan ole aika kullannut muistoja. Pieni tuskan siemen elää sydämmessä varmasti aina. Myös huono-omatunto vaivaa kun en ole mielestäni pystynyt olemaan tytöille niin hyvä äiti silloin vauva-aikana kuin olisin toivonut olevani. Onneksi asiaa pystyy paikkailemaan vielä nytkin kun olen voimissani ja toisaalta kahden nuorimmaisen kanssa olen saanut kokea onnellisen ruusunpunaisen äitiyden onnen. Kaksosarki on tuonut perspektiivin vauva-aikaan eikä juuri yhden vauvan kanssa tule pikku valvomista valitettua :)
siis se että sanon että meillä on ollut helpot lapset ja helpompaa on ollut kuin kuvittelinkaan niin ei tarkoita sitä ettei olisi ollut vaikeita päiviä tai viikkoja. Joskus on tuntunut että voikun on ihanaa ja hetken päästä on taas tuntunut että tästä ei tule mitään ja haluan nämä lapset johonkin hetkeksi.
Onhan se niin että aika kultaa muistot ja varmasti en muistakkaan ´niitä kaikkia hetkiä kun on tuntunut tosi pahalta,mutta mitä lueskelen raskauden ja vauva vuoden aikaisia päiväkirjojani,ei niistä välity rankkuus ja kamaluus,ainakaan kovin paljoo:)
Löytyyhän sitä tosiaan jos kaivamalla kaivaa niin raskauden ajaltakin vaikka mitä valitusta ja remppaa vaikka sanonkin että mulla oli super helppo raskaus. mä nyt olen muutenkin sellainen heiluri luonteeltani että joku asia saattaa suututtaa ja ottaa päähän sillä hetkellä ja 5min päästä se on jo pois pyyhitty juttu.
Mutta miten vaan....Omasta mielestäni meillä on mennyt helposti(vaikka niitä vaikeita aikojakin on ollut) enkä sitä muuksi muuta,vaikka kaivaisitte mitä lausuntojani esille.
En mielestäni enkä ainakaan tarkoituksella ole mitenkään itseäni nostanut - enhän ole edes kovin paljoa omista kokemuksistani puhunut vaan yleisesti. Jännä miten esim. Dummy silti voi lukea rivien välistä ihan mitä haluaa... Kahden lapsen arkea olen maistanut niinä harvoina kertoina, kun jompikumpi kaksosistamme on ollut mummolassa yötä, jotta saisimme edes joskus nukkua ja kyllä vaan on helpolta tuntunut. Vaan ehkä siinäkin on se pieni perspektiivivääristymä, kun voin verrata sitä omakohtaisesti vain kolmen lapsen arkeen? Tosin kuten olen jo kirjoittanut, minulla ON kokemusta sekä vauvoista että taaperoista kun taas kahden eri-ikäisen äidiltä puuttuu kokemus kaksosista. Kumpi siis voi vertailla (jos verrata täytyy) tilanteita paremmin?
Dummy:
Eli vielä TT:
En tiedä huomaatko, mutta teksteissäsi olet kovasti nostanut itseäsi " yksösten" vanhempien yläpuolelle. Sanoit itsekin, ettet kokemuksesta tiedä, millaista kaksilapsisessa perheessä (ilman kaksosia..) arki on, mutta silti olet varma, että kaksosten täytyy olla rankempaa. Samoin tuo imettämiskommentti. Itse en aluksi jaksanut asiaan kommentoida, mutta luepa se uudelleen ja mieti sitten, miten muuten se pitäisi tulkita kuin että pidät imettäneitä äitejä kovemmassa arvostuksessa kuin meitä korvikkeita käyttäviä. Ite oon kyllä sinut tuon kanssa, joten ei tuostakaan nyt mitään traumoja päässyt muodostumaan.
Ja sitten se parjaamasi imetyskommentti, jonka kirjoitin:
Et ilmeisesti ole koskaan ollut tilanteessa, että imetät toista vauvaa kun toinen herää sängyssään ja alkaa itkeä... an niin, et tietenkään, koska et imettänyt kovin kauaa. Tai jo se, että toista imettäessäsi alkaa toinen ährätä ja saat koko ajan jännittää herääkö hän ennen kuin toinen on kylläinen... nauti siinä sitten äidin ja vauvan läheisyydestä ja imetystuokioista niin kuin yhden vauvan kanssa voisi tehdä. Harva 1- tai 2-vuotias eskoinen heräilee yöllä kolmen tunnin välein ja saa maitoa - ja jos niin on, ei siitä voi ainakaan lasta syyttää. Vauvat sen sijaan useinkin syövät moneen otteeseen yöllä ja vauvantahtisesti eli niin, että toinen ehkä 3h välein, toinen aluksi 4 ja loppuyöstä 2 tunnin välein. Tai toinen syö alkuyöstä ja toinen loppuyöstä tai...
Kommenttini osoitin sille olettamuksellesi, että kaksi eri-ikäistä olisi sama asia kuin kaksosvauvat. En parjaa enkä syyllistä, mutta minun omaan äitiydenmalliini kuuluu pitkä imetys ja jos siitä tinkiminen on hinta kaksosten kanssa pärjäämiselle, on se hinta liian kova. En usko, että kovinkaan merkittävällä osalla kahden eri-ikäisen äidillä imetys tuottaa niin paljon hankaluuksia kuin se kaksosten kanssa useimmiten tuottaa. Imetys on niin herkkä " laji" , että sen onnistuminen jakaa äitejä jopa eri leireihin, kuten täältäkin keskusteluista saamme jatkuvasti lukea. En väheksy korviketta antavia äitejä, mutta ilman onnistunutta kaksosten imetyskokemusta on paha alkaa väittelemään nimenomaan vauva-ajan rankkuudesta 1 versus 2 vauvaa...
TT
....................................
Loppuun ihana ja niin tosi lainaus... ehkä minussakin asuu pieni täydellisyyden tavoittelija ;)
Muumiliina:
Minulla ei kutenkaan ole aika kullannut muistoja. Pieni tuskan siemen elää sydämmessä varmasti aina. Myös huono-omatunto vaivaa kun en ole mielestäni pystynyt olemaan tytöille niin hyvä äiti silloin vauva-aikana kuin olisin toivonut olevani. Onneksi asiaa pystyy paikkailemaan vielä nytkin kun olen voimissani ja toisaalta kahden nuorimmaisen kanssa olen saanut kokea onnellisen ruusunpunaisen äitiyden onnen. Kaksosarki on tuonut perspektiivin vauva-aikaan eikä juuri yhden vauvan kanssa tule pikku valvomista valitettua :)
Ei kaksoset välttämättä tee elämästä yhtään sen rankempaa kuin jos saisi yhden lapsen. Lapsiperheessä elämän rankkuus voi johtua niin monesta syystä: työn ja perheen yhteensovittamisesta, lasten sairastelusta, rahahuolista ym.
Itselläni on nyt jo koululaiset kaksoet ja lisäksi heillä pikkusisko. Näin jälkeenpäin ajatellen kaksosten kanssa vauva-aika oli kyllä enemmän " suorittamista" , itse ainakin pidin välttämättömänä pitää todella tiukasti kiinni tietyistä asioista (ruokailuajat, unirytmi jne.) jotta homma ei olisi levinnyt ihan käsiin. Yhden lapsen kanssa ehtii nautiskelemaan enemmän.