Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit tässä tilanteessa?
28.10.2005 |
Auttakaa nyt rakkaat siskot kerrankin! Minulla on jotakuinkin kolme vaihtoehtoa, minkä näistä valitsen?
1. Menen töihin vanhempieni yritykseen. Työaika 8-16, palkka hyvä mutta yksi perheellinen mies saisi potkut, ts. minä veisin hänen paikkansa. Ala ei kiinnosta minua p**kan vertaa enkä tule vanhempieni kanssa toimeen sillä he ovat itsekkäitä materialisteja. Parin vuoden kuluttua he jäävät eläkkeelle ja jos olisin mielin kielin, he jättäisivät yrityksen minulle enemmän kuin mielellään.
2. Opiskelen loppuun kaupallisen alan koulutukseni ja haen töitä kaupungista jossa asuin lapsuuteni ja jossa vanhempieni yritys on. Saisin töitä suhteilla (muutenhan niitä ei saa, kaikki sen tietää) mutta kaupallinen ala, edelleenkään ei kiinnosta p**kan vertaa.
3. Teen rohkean loikan ja alan opiskella jotain joka todella kiinnostaa minua. Vaikka tämä tarkoittaisi lähes kymmenen vuoden opintoja, ja sitä etten valmistuttuani saisi välttämättä koskaan töitä. Lisäksi joutuisimme elämään mieheni ei-niin-hyvällä-palkalla.
Kiitos jos joku jaksaa auttaa!!!
Kommentit (60)
Vierailija:
Irtisanomisperuste ei täyty myöskään silloin,kun irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden työntekijän ottaminen samankaltaisiin tehtäviin.....
Mitäs tuossa sanotaankaan???
Irtisanoutumisperuste ei täyty myöskään silloin kun irtisanomista on EDELTÄNYT tai seurannut uuden työntekijän ottaminen samankaltaisiin tehtäviin.
Eli sinähän olisit juuri se EDELTÄNEESTI töihin otettu.
On totta että näin koitetaan tehdä monessä yrityksessä. Vaan sekin on fakta että näistä käydään jatkuvasti myös oikeutta. Ja hyvin usein työntekijä voittaa. Uutisissahan nämä eivät ole kun kyse on pikkuisista perhepuljuista joiden saamat tuomiot eivät kiinnosta julkisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit ettei muita kiinnosta yritys. Aloituksessa se ei p....n vertaa kiinnostanut sinuakaan. Helppo raha tuntuu olevan ainoa motiivisi. Miten muut suhtautuvat jatkajaan, joka myy toisten elämäntyön heti tilaisiiden tullen pois?
jos kerran ykkönen on poissuljettu?
-ap-
Kolmonen jos mietit pitemmällä tähtäimellä ja painotat elämäsi laatua.
Sinun on vaan ap itse päätettävä kumpaa painotat enemmän ja miten haluat elämääsi arvottaa.
Vierailija:
Nyt kyselet kumpi on parempi 2 vai 3 vaikka aiot toteuttaa ilkeästi ensimmäisen vaikka tosiaan totesit ettei se sinuakaan pa..n vertaa kiinnosta?
...ja nyt kun hän havahtui siihen ettei se ykkösvaihtoehto noin vaan onnistukaan niin miettii näitä muita. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa päähän kun täällä naiset kouluttautuu yliopistossa kaiken maailman humanisteiksi, joilla ei ole paskankaan vertaa käsitystä tosielämästä tai työnteosta ja sitten ne itkee kotiäiteinä että " päästänkö miehen työpaikan pikkujouluun" (nää ketjut alkaa täällä varmaan ensi viikolla taas pyöriä)
Eli ota järki käteen. Raha tekee elämstä helpompaa ja sinusta onnellisemman (tutkittua tietoa), toteuta itseäsi sitten vapaa-aikanasi jos on pakko.
vanhemmille yritys on aina ollut nro1 ja lapset nro2, minä olen ainoa joka on ylipäätään väleissä heihin. sisaruksiani ei haittaisi yrityksen myynti.
ei ole minun asiani keksiä tekosyytä miehen irtisanomiselle, tämä sukupolvenvaihdos kuulostaa hyvälle syylle, kyllä me jotain keksittäisi. en koe olevani mainittavan älykäs ja luultavasti palkkaisin mieheni jossain vaiheessa rinnalleni, niin, mikäli en myisi yritystä.
ajattelen vain lapsiani, haluan heille hyvän elintason. jos olisin lapseton, en ikinä edes harkitsisi vaihtoehtoa 1, joka nyt muutenkin taisi pudota pois kun olitte niin kovasti sitä vastaan.
kumman siis valitsen, kakkosen vai kolmosen?
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tarkoitus oli sanoa, että ÄLÄ AINAKAAN MENE LUKEMAAN TAIDEHISTORIAA tai jotain muuta hömppää...
t. 60
kuulostaa hyvälle.
mutta todellakin " helppo" raha houkuttaa. mutta tiedän että olisi moraalisesti väärin viedä toisen paikka, tuskin antaisin anteeksi itselleni ikinä.
asettukaa asemaani ja sanokaa, mitä teen! en vaan tiedä mitä teen!
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidehistoria on juuri se joka kiinnostaa.
olen aina ollut tällainen tyhmä ja hidas haaveilija :(
-ap-
mutta luulen etten toteuta vaihtoehtoa 1, sillä se sai todella vähiten kannustusta.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet omahyväinen ja äärettömän itsekäs. Älä valitse 1 ja 2 vaihtoehtoa. Jos firman joskus saat omiin nimiisi sen myyntitulot olet hassannut alta aikayksikön. Tässä maassa ei kaivata kaltaisillasi motiiveilla toimivia yrittäjiä. Yritä tehdä sama minkä vanhempasi tekivät. Tee se omilla jaloillasi seisten, sillä alalla mikä sinua todellisuudessa kiinnostaa.
toivon vaan että voisin tarjota lapsilleni edes kohtuullisen elintason. haluaisin, että voisimme muuttaa pois tästä vuokramurjusta ja voisimme syödä muutakin kuin hernekeittoa ja makaroonia.
käsi sydämellä, ettekö koskaan kadehdi niitä joilla on talot ja autot, ettekö ottaisi tilaisuudesta vaaria vaikka se tarkoittaisi että joudutte raivaamaan yhden ihmisen pois tieltä?
jokatapauksessa, en aio viedä hänen paikkaansa, en voisi elää itseni kanssa. lähden varmaankin opiskelemaan, vaikka se tarkoittaa taas useampaa vuotta kirpparikuteisiin pukeutumista.
kiitän niistä joistakin asiallisista kommenteista joita sain, ja niistä vähemmän asiallisista jotka saivat minut tulemaan järkiini.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En silti minäkään suosittele taidehistoriaa juuri tuon surkean työllistymisen vuoksi.
t. humanisti
Et kertonut tuosta kolmosvaihtoehdosta kovinkaan paljon, oletko varma että juuri se on unelmiesi täyttymys? Huonot työnsaantimahdollisuudet eivät vakuuta myöskään. Ja tyhjästä on paha nyhjästä, rahaakin tarvitaan.
Siis minun ehdotukseni: opiskele loppuun ja tee kaupallisen alan töitä. Kun vanhempasi jäävät eläkkeelle, voit harkita heidän yrityksensä jatkamista.
valistsin. Miksi kaikki olettavat että irtisanotun perhe joutuu perikatoon, jos isä saa potkut? Onhan maailmassa muitakin työpaikkoja. Mikään työpaikka ei ole varma, eikä maailmassa yhtään mikään ole varmaa muutenkaan. Ihmetyttää viimeaikaisten irtisanomisuutisten yhteydessä ne lähes itkevät järkyttyneet työntekijät. Mistä he ovat saaneet päähänsä että vakituinen työpaikka on jotenkin ikuinen? Sitten ollaan kuin puulla päähän lyötyjä: eihän tässä MINULLE voi näin käydä, oli vakituinen työ ja " asiat kunnossa" kuten termi kuuluu.
Minusta kannattaisi käydä aloittamasi koulutus loppuun, vaikka se ei sinua kiinnostakaan. Koskaan ei tiedä, vaikka onnistusitkin löytämään noilla papereilla jotain työtä, mikä sinua hitusen kiinnostaisi! Olet jonkun vuoden töissä ja mietit taidehistorian tilalle jotakin toista uravalintaa, sellaista jossa olisi töitäkin.
Mielestäni ei kannata:
*hampaat irvessä mennä vanhempien siipien suojaan töihin
*kouluttautua alalle, jossa ei ole töitä
*jättää jo aloitettua koulua kesken
Ymmärrän, että raha kiinnostaa, kyllä se minullakin käy välillä mielessä, että olisipa kiva tulla paremmin toimeen. Mutta sitä kohti mennään koko ajan :) Moraaliani en kyllä pysty polkemaan, vaikka palkintona olisi minkälaiset rahat hvänsä. Luultavasti sinäkin myöhemmin katuisit vaihtoehto nro 1 valitsemista.
Tsemppivä. ;)
sitten ku olet saanut sen alta pois niin voit vaikka opiskella jotain muuta.
Hyvä, oikeasti TOSI hyvä että hylkäät sen mahdottoman ykkösvaihtoehdon. Siinä ei olisi järjenhiventäkään!
Se tuo vaan konkurssin. Lakia voi yrittää jonkun verran kiertää, mutta mutta huonosti käy.
Jos sinut palkataan vanhempiesi yritykseen ja mies potkitaan jonkin ajan päästä pois, niin miten luulet käyvän oikeudessa kun todennäköisesti pätevä henkilö irtisanotaan perheenjäsenen edeltä? Mies voi saada kolmen vuoden palkan hyvitykseksi ja aikaa sen maksamiseen on oikeuden päätöksestä kuukausi. Kestääkö yrityksen kassa tämän? Tuskin.
En muista ko. oikeustapausta tarkalleen, mutta todistustaakka on ehdottomasti teillä, miksi pätevä ja kauemmin ollut mies irtisanotaan epäpätevän tyttären tilalta?
Korvaukset muistelemassani tapauksessa olivat kahden vuoden palkka sotuineen ym. Tämäkään yritys ei selvinnyt.
Jos nyt oikeasti päättäisit mennä vanhempiesi firmaan, olisiko mitenkään mahdollista, että et menisikään sen " perheellisen miehen" tilalle, vaan jomman kumman vanhempasi tilalle?! Esim. niin, että toinen vanhemmistasi jäisi jo nyt vaikkapa osa-aikaiselle eläkkeelle (jos ovat kuitenkin parin vuoden sisään jäämässä).
Jos ko. ala ei kiinnosta sinua YHTÄÄN, samoin kuin kaupallinen ala muutoinkaan, ehkä sinun kannattaisi unohtaa kokonaan vaihtoehdot 1 & 2. Mutta jos kolmonenkin vaatii pitkän koulutuksen eikä takaa työllistymistä (no mikäpä tänä päivänä takaisi...), niin keksisitkö vielä vaihtoehdon 4? Lyhyempi koulutus, ehkä osa-aikaisen työn ohessa (taikka oppisopimuksella), ja kuitenkin jollekin itseäsi kiinnostavalle alalle, mieluusti vielä sellaiselle, josta olisi todennäköistä saada töitäkin.
t: 28