Kotivinkki: Perhe toivoo salaa monivammaisen lapsensa jo kuolevan???

Vanhemmat vaan eivät osaa päästää irti. Olen nähnyt näitä tapauksia. Aikuinen kehitysvammainen muuttaa laitokseen tai asuntolaan ja iäkkäät vanhemmat ravaavat jatkuvasti katsomassa. Viipyvät tuntikausia hoitamassa ja neuvomassa hoitajia oman lapsensa hoidossa. Usein vielä pohtivat, että josko kuitenkin ottaisivat lapsensa vielä kotiin takaisin.Aikuisella ihmisellä on oikeus omaan kotiin.

Aikuinen lapsi ei halua muuttaa. Joka paikkakunnalla kun ei ole tarjolla jokaiselle sopivaa asumismuotoa.

Esim. henkisesti terve cp-vammainen ei halua välttämättä asua kivassa rivitalokompleksissa kehitysvammaisetn kanssa tai kodinomaisessa palvelutalossa, jossa omaa rauhaa on vain öisin. Hän ei ehkä halua kimppakokkaamista eikä -ruokailua eikä yhteisiä askartelutuokioita tai pihatalkoita. Mutta ei pärjää yksinkään vaikka laki takaisin oikeuden palkata riittävästi avustajia arjen sujuvuuden takaamiseksi. Koska eipä niitä vaan aina löydy niitä avustajia. Eli on hyvinkin usein riippuvainen läheisten avusta ja tuesta.

Ja tuo että vanhemmat käyvät laitoksessa neuvomassa...kukahan se olis paras neuvomaan, jos takana on yhteistä elämää jopa vuosikymmeniä.. tiuhaan vaihtuvat hoitajatko ne oppivat tuosta vaan tuntemaan asiakkaan tavat ja oikeat hoitotoimenpiteet? Monissa paikoissa henkilökuntaa on liian vähän ja sitä omaistenkin apua jopa toivotaan.

Lapseni kuoli auton törmättyä häneen.



Ei heti vaan aivovamman vakavuus selvisi sairaalassa, sinne saakka lapseni pysyi elossa. Makasi niissä koneissa ja minä toivoin niin ettei kuole. Mitä en antaisi että olisi jäänyt eloon? En tiedä. Kaiken mahdollisen.



Mitään en saanut, kuoli pieni.



Suunnittelin jo muuttoa 1- taso taloon, mitä olisi hoitaa vammautunutta lasta. Mutta se että lapsi olisi sylissä. Siihen kuitenkin kuoli.

Kokoajan elän kauemmas hetkistä kun lapsi eli, se on kamalaa.



Kyllä on ollut välillä raskasta ennen lapsia, terveiden lapsien kanssa joskus vaikeaa mutta mikään ei ole niin kamalaa kuin nähdä lapsen nukkuvan pois. Ei mikään.

Ottaisin vammautuneen lapsen kuin haudan.



Abortista en osaa sanoa. Olen aina ajatellut miten hyvä on valinta naiselle ja tehdä se varhaisessa vaiheessa. Jokanen päättää itse.

Sallin abortit ja olen ajatellut että voisin abortin tehdä mutta mitä se on jos sen joutuu ihan oikeasti valitsemaan? Ei voi sanoa.

Jenkkilässä näitä pieniä liikkumattomia "tyynyenkeleitä" (pillow angels) hoidetaan hormoneilla yms. jotta eivät koskaan kasva liian isoiksi ja raskaiksi hoitaa, eivät saa murrosikää jne. Mitäs mieltä tästä olette?